Vuoden 2024 kirjahelmet ja pari muuta vinkkiä vapaisiin

Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta vuonna 2024! Vuosi saattoi olla poliittisesti repivä, taloudellisesti karmiva ja maapallon kannalta synkkä, mutta kirjojen kannalta miltei loistava.

Siksi jaamme teille muutamia meitä ilahduttaneita kirjakokemuksia. Kanalan suosikkeja oli niin runsaasti, että pohdimme onko ankeiden aikojen ja ansiokkaan kerronnan välillä jokin korrelaatio. Vuoden helmiin valitsimme teoksia, jotka eivät nousseet kotimaisille palkintolistoille, mutta jotka ansaitsevat tulla luetuksi yhtä kaikki.

Kaunokirjat

Nathan Hill: Wellness (WSOY 2024). Joulunpyhiin sopiva jättiläinen, josta ei heti lopu luettava. Perusteellista ja laadukasta tarinankerrontaa, mutta HS:n sanoin myös ”taidokas satiiri ajastamme.” Wellness ilveilee hykerryttävsti ajankohtaisille ilmiöille. Yhtä lailla Wellness on romaani myös perheestä ja perheidyllin murtumisesta. “Suuri amerikkalainen romaani” toimii sekä mikro- että makrotasolla.

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa (Otava 2024). Häkellyttävän ajankohtainen romaani Israelin ja Palestiinan välisistä jännitteistä. Romaani ajoittuu kevääseen 2023 antaen havainnollisen taustan sen jälkeen käynnistyneelle sodalle. Kirjan päähenkilöinä on kaksi Israeliin matkustavaa turistia, suomalaisnaista, jotka mieltävät itsensä kristillisiksi sionisteiksi. Kirjoittajan oma tausta entisenä herännäisliikkeen jäsenenä näkyy läpi: vakaumuksellinen usko ja sen oikeuttamat teot kuvataan eleettömästi ja — uskottavasti.

Guillaume Musso: Kirjailijoiden salattu elämä (Siltala 2024). Musso on Ranskan menestyneimpiä kirjailijoita, joka tuottaa suunnilleen yhden teoksen vuodessa ja on hallinnut Ranskan myyntilistoja jo yli vuosikymmenen. Kirja kirjailijasta on sekä nautittavan viihteellinen että hienostuneen sivistynyt. Jännäri vie mukanaan, vaikka lopun yllätyskäänne saattaa tuntua hitusen yliampuvalta nordic noirin minimalismiin tottuneelle lukijalle.

Ann Napolitano: Kaunokaisia (WSOY 2024). Kirjan tyylilaji on miellyttävästi kevyen ja vakavan välissä. Se tarkoittaa, että hahmot ovat kyllin kolmiulotteisia ollakseen kiinnostavia, eikä kerronta pysähdy yhteiskunnallisiin havaintoihin. Amerikkalais-italialaisen perheen vaiheita seuraileva tarina tuo mieleen Pikku naisista tutun asetelman, jossa tytärten rooli lapsuuden perheessä hallitsee heidän aikuiselämäänsä. Napolitanon kerronta on kuitenkin kaikkea muuta kuin Alcottin kirjojen ydinperhe-idylliä. Se on täynnä kipeitä ratkaisuja, joita selvitellään sukupolvien yli.

Fatma Aydemir: Jinnit (Kosmos 2024). Vuoden ehdottomasti ilahduttavimpia uusia tuttavuuksia. Palkittu saksalainen kirjailija kuvaa lämpimästi ja tarkasti sitä välitilaa, jossa uuteen maahan muuttavat ja heidän lapsensa elävät. Perheen lapset ovat valinneet — tai ajautuneet valitsemaan — erilaiset tavat yrittää menestyä turkkilaisina Saksassa, kun taas isä raataa itsensä hengiltä päästäkseen takaisin synnyinmaahansa ja äiti yrittää pitää kiinni entisestä siinä onnistumatta. Jokainen kantaa sisällään omia salaisuuksiaan. Isän kuolema on katalyytti, jonka jälkeen salaisuudet alkavat kiertyä auki.

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta (WSOY 2024). Piinallinen, häiritsevä, ahdistava lukukokemus, paikoin niin todentuntuinen että tekee pahaa. Kajo maalaa tarinan opiskelijanaisesta, joka joutuu opettajansa perverssien opetusmetodien eli seksuaalisen häirinnän kohteeksi suomalaisessa taidekorkeakoulussa. Opiskelija yrittää tulla koulun hallinnossa kuulluksi ja kohtaa mitä kummallisempia ja epäinhimillisempiä väistöreaktioita.

Tietokirjat

Kirsi Piha: Muukalaisia. Kuinka toisen ymmärtämisestä tuli niin vaikeaa? (WSOY 2024).  Klikkiotsikoiden, jatkuvien keskeytysten, algoritmien nostamien tunnereaktioiden ajassa kasvaa nostalgiaan taipuvien populististen liikkeiden suosio, jakautuminen meihin ja muihin. Piha näyttää lukuisilla esimerkeillä eriytymisen vastavoiman: ihmisyhteisön pysyvän ja arvokkaan ominaisuuden, yhteyden kaipuun. “Elämän merkityksellisyys ei löydy ihmisen sisältä vaan yhteydestä muuhun maailmaan.” Piha korostaa, että yhteys syntyy tehokkaimmin kasvokkaisesta, fyysisestä kohtaamisesta. Tässä ajassa tarvitsemme toisiamme, tunnetta meistä sekä kykyä kuvitella parempia vaihtoehtoja. Kirjat ja kirjallisuus rakentavat tätä kyvykkyyttä, mutta eivät korvaa yhteyttä. Ymmärrys on prosessi, jonka eteen täytyy nähdä vaivaa, tässä hetkessä. Piha lainaa Paula Marantz Cohenia: “Hyvä keskustelu on mielipiteiden, tunteiden, tosiasioiden improvisoitu vaihtokauppa hyväntahtoisessa ilmapiirissä… Se inspiroi yhteisiin näkemyksiin ja oivalluksiin, toisen kunnioittamiseen ja ennen kaikkea iloon. Se on tapa rentouttaa mieli, avata sydän ja luoda aitoa yhteyttä muihin ihmisiin.” Jo pelkkä ajatuskin virkistää!

Ulla Janhonen: Sirkka Turkka — Tähti kuuttomassa yössä (Tammi 2024). Hevoskuiskaaja, rääväsuu, äärimmäisen herkkä, juuriaan myöten epäkonventionaalinen ja boheemi oli Sirkka Turkka, tässä ajassa vähän syyttä syrjään jäänyt runoilija. Jäämistöstä löytyneiden dokumenttien ja lukuisten aikalaishaastattelujen varassa piirtyy kuva omintakeisesta ja arvaamattomasta taiteilijasta, jonka havainnot maailmasta koskettavat yhä.

Sini Silveri: Miltä männystä tuntuu olla mänty (Gummerus 2024). Syksyllä ilmestynyt elämäkerta tarkastelee ihmistä ja taiteilijaa legendojen takana. Kirjan avulla voi tehdä matkan Lappiin ja runoilija Silverin upeaan tapaan kirjoittaa. Hengittävä ja syvällinen teos saa pohtimaan: kuka aidoimmillasi olet ja millaisena sinut halutaan nähdä?

Jouni Mölsä ja Markku Mantila: Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista (Docendo 2024). Ellun Kanojen johtava asiantuntija Jouni Mölsä on tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä ja ulkoministeriön viestintäjohtajana  saanut todistaa useita vaikuttamisyrityksiä itänaapurista ja osaa kertoa niistä kaunistelematta ja suoraan. Mantila puolestaan on toiminut valtioneuvoston viestintäjohtajana, ja tuntee myös teeman läheisesti. Lukuisat esimerkit mm. Venäjän ja Kiinan trollitehtaista ja muista hyytävistä toimenpiteistä osoittavat että “valtiotason vihamielinen vaikuttaminen on tavoitteellista, pitkäkestoista toimintaa.” Tavoite on yksiselitteisesti horjuttaa toisen maan sisäistä yhtenäisyyttä repeämispisteeseen asti. Kirja sisältää myös ohjeita kansalaiselle, miten vaikuttamisyritykset voi tunnistaa ja torjua.

Pekka Tölli: Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (Tammi 2024). Hittiteos, joka muistuttaa: älä aliarvioi arvostuksen tunteen merkitystä ihmissuhteissa ja työelämässä. Teoksen kautta voi paikata arvostusvajetta ja reflektoida: miten näytän muille arvostusta? Miten minua kohtaan osoitetaan arvostusta?

Katri Ylinen: Saatanallinen paniikki (Kosmos 2024). Pintapuolisesti tarina 1990-luvun saatananpalvontapaniikista laman jälkeisessä Suomessa, mutta syvällisemmin hersyvä katsaus siihen, miten moraalipaniikit syntyvät ja miten samat ilmiöt nousevat esiin ajasta toiseen ja miten ne levisivät mantereelta toiselle ilman somea ja internetiä.

Oliver Franklin-Walls: Wasteland – The Secret World of Waste and the Urgent Search for a Cleaner Future (Hachette Books 2023). Kirja kuvaa roskiin liittyvää taloudellista ekosysteemiä ja avaa sitä, kuinka keskinäisriippuvainen maailmamme on. Esimerkiksi parempilaatuisten vaatteiden kierrätyksen lisääntyminen länsimaissa tulee aiheuttamaan ongelmia Afrikassa, jonne rahdataan jatkossa vain lumpuksi kelpaava pikamuoti. Sen varaan paikalliset yrittäjät eivät voi kannattavaa bisnestään rakentaa.

Simon Shuster: The Showman (William Morrow 2024). Monta vuotta Venäjältä ja Ukrainasta raportoinut toimittaja kertoo kirjassaan Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tarinan. Samalla Shuster avaa sitä, kuinka monivivahteinen historia maalla onkaan ja millaista on ryhtyä johtamaan maata, joka joutuu laajan hyökkäyksen kohteeksi.

Jonathan Haidt: The Anxious Generation (Penguin 2024). Haidt tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen eli siihen, miten somen viime vuosina tapahtunut läpimurto on muuttanut erityisesti nuorten maailmaa. Kirja on hyvin argumentoitu puheenvuoro siitä, miksi meidän kannattaa olla kiinnostuneita siitä, mitä kaikkea seurauksia nuorten somen käytöllä on voinut olla.

Muista myös:

Koska tämä on kirjalista, nostamme striimatuista sarjoista vain kaksi, klassikon ja uutuuden.

Netflix tuotti Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden sujuvaksi sarjaksi, jossa on juuri sopivasti jäljellä kirjailijan maagista realismia. Vuonna 1967 ilmestynyt sukukronikka antaa tyylillisesti paljon mahdollisuuksia, joita ei täysin hyödynnetä. Paikallisten voimin toteutettu kokonaisuus on parhaimmillaan sadunomainen metafora eteläamerikkalaisen yhteiskunnan ikuisilta tuntuvista kirouksista.

Apple tv:n Slow horses -sarja brittivakoojista on näyttelijälegenda Gary Oldmanin taidonnäyte. Pinnalta rähjäinen ja töykeä, sydämeltään oikeamielinen Oldman vie taidokkaasti kirjoitettua sarjaa eteenpäin, mutta kokonaisuudessa on myös kiinnostavasti monimutkaisia henkilöitä ja juoni, joka ei hetkessä paljastu.

Lisäksi suosittelemme lämpimästi Yle Areenan dokumenttia Fantastinen kone, sanoi kuningas, joka kertoo vetävästi ja aikakausi kerrallaan, miten kuvat ja visuaalisuus nousivat sanojen ja tekstien ohi hallitsemaan kulttuuriamme.

Ps. Kirjasuosituksia myös Kirsi Pihan Levoton lukija-blogissa  ja Jukka Mannisen #työmatkakirja-blogissa.