Voiko konsultilta tilata vallankumouksen?

Riku Siivonen kirjoitti tarkkanäköisen jutun, jossa hän kuvaili viestintätoimistojen maailmankuvaa miedoksi. Tutkimusjohtaja Elina Kiiski-Katajan mielestä Ellun Kanojen näkemys muutoksesta ja tulevaisuudesta on kuitenkin väkevämpää tavaraa.

Helmikuun Long Playssa julkaistiin mainion toimittajan Riku Siivosen juttu viestintätoimistoista. Siivonen on myös itse seikkaillut viestintätoimistojen maailmassa, joten hän selvästi tietää, mistä kirjoittaa. Myös siksi juttua on ilo lukea. Jutussa valotettiin viestintätoimistomarkkinan syntyä, pohdittiin alaa vallankäytön näkökulmasta. Lopuksi hieman myös masennuttiin. 

Siivonen lopettaa artikkelin seuraavasti: ”Meidän maailmamme on kuin politiikka, jonka huipulle hakeutuvat kyvykkäät ihmiset, jotka omaksuvat keskenään samanlaiset arvot ja elämäntavat: rationaalisen, miedosti liberaalin ja miedosti konservatiivisen maailmankuvan. Siihen kuuluu pohjimmiltaan usko talouskasvuun – vähintäänkin sellaiseen, jossa yritykset ratkaisevat ympäristöongelmat – jos vain keksitään lisää tapoja tehdä se niin, että raha liikkuu edelleen. Enää tarvitaan vain kaikille kivasti sopiva regulaatio, muutama selvitys, tutkimushanke, loppuraportti ja politiikkasuositus.”

Yllä oleva toteamus jäi pohdituttamaan. Mitä se omassa työssäni merkitsee? Työskentelen Ellun Kanoissa tutkimusjohtajana ja vastuullani on pitää huolta siitä, että Ellun Kanojen asiakkailla ja konsulteilla on ajantasainen ja relevantti näkemys siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Siksi pyrimme etsimään vastauksia siihen, millaiset reunaehdot esimerkiksi ekologinen kestävyys, teknologian nopea kehitys tai epävakaa maailmantilanne asettavat asiakkaidemme toiminnalle nyt ja tulevaisuudessa.

Ellun Kanat on muutostoimisto – autamme asiakkaitamme muuttamaan ydintoimintaansa. Siksi meidän on ymmärrettävä miltä tulevaisuus näyttää.

Mitä muutosta ja maailmankuvaa Ellun Kanat myy?

Millaista muutosta me sitten myymme? Varmasti suurilta osin rationaalista, miedosti liberaalia ja miedosti konservatiivista kuten Siivonen kirjoittaa. Mutta olemme jo 2019 todenneet silloin julkaisemassamme laajassa tulevaisuusraportissamme, että talouskasvu ei ole enää itsestäänselvyys. Menestyvien yritysten, järjestöjen ja julkishallinnon on muutettava maailmankuvaansa merkittävästi, jos ne haluavat menestyä pitkällä aikavälillä. Tai jos talouskasvu on lähtökohta, sen on muututtava radikaalisti nykyisestä mallistaan. Viilaamalla nykyisyyttä ei nimittäin päästä pitkälle. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa?

Näkemyksemme tulevaisuuden toimintaympäristöstä rakentuu neljän skenaarion ympärille. Blogitekstiin karkeasti yksinkertaistettuna nämä skenaariot ovat irtikytkennän maailma, ekologisen jälleenrakennuksen maailma, vihreän diilin maailma ja katastrofin maailma. Nämä skenaariot perusteluineen ja taustalukemistoineen löydät jo mainitsemastani tulevaisuusraportista.

Tässä tulevaisuusskenaariomme. Tarkemmat kuvaukset jutun lopussa.

Vain skenaariot tulevaisuuksista joissa toteutuu joko teknologinen vihreä utopia tai ekologinen jälleenrakennus ovat tavoiteltavia – ja rationaalisia

Viesti jonka asiakkaillemme pitkän aikavälin tulevaisuudesta kerromme on ollut jo vuodesta 2019, että vihreän diilin maailma ja katastrofin maailma -skenaariot ovat ne, joiden välillä keikumme nyt. 

Teemme sopimuksia, investointeja ja säädämme olemassa olevaa vihreämpään suuntaan, mutta tämän työn tulokset eivät riitä. Riittämätön päätöksenteko vie meitä kohti huomattavasti ikävämpiä olosuhteita niin bisnekselle kuin ihmisten elämälle. Katastrofin maailmastakaan ei olla kaukana, koska, erilaisten kerrannaisvaikutusten määrä kasvaa ekologisen systeemin epävakauden myötä.

Katastrofin maailmastakaan ei olla kaukana, koska, erilaisten kerrannaisvaikutusten määrä kasvaa ekologisen systeemin epävakauden myötä.

Siksi jokaisen yrityksen, kaupungin, kunnan, puolueen, poliitikon tai järjestön on katsottava irtikytkennän maailma – ja ekologisen jälleenrakennuksen maailma -skenaarioita ja pohdittava omaa toimintaansa niiden valossa. Niiden on valittava mitä maailmaa ovat rakentamassa. 

Skenaariot ovat aina karkeistuksia, mutta sekä irtikytkennän maailma että ekologisen jälleenrakennuksen maailma ovat niitä, joissa on mahdollista menestyä, kukoistaa ja elää hyvää elämää. Siksi ne ovat myös välttämättömiä lähtökohtia kenelle tahansa, joka miettii liiketoimintansa tai palvelunsa sisältöä. Maapallo ja sen rajat asettavat reunaehdot sille, miten voimme elää. On tunnustettava tosiasiat ja toimittava niiden mukaan. 

Nämä skenaariot ovat myös haluttavia ja toivottavia. Monet järjestöt ja kansalaisliikkeet näkevät suurta arvoa ekologisen jälleenrakennuksen maailmassa. Yrityksille taas irtikytkennän maailma on aidosti haluttava ja valtava määrä investointeja kulkee jo tuohon suuntaan. Oikeisto ja vasemmisto voivat varmasti löytää molemmista skenaarioista itselleen kiinnittymiskohtia. Pääasia olisikin, että kamppailu maailmankuvasta ja tulevaisuudesta siirtyisi näille akseleille hävityn nykyisyyden sijaan. Kun kaikki tekevät tekoja näiden tulevaisuuksien saavuttamiseksi, meillä on mahdollisuus parempaan monin tavoin.

Skenaarioita ei tietenkään pidä katsoa kritiikittömästi. Irtikytkennän kriitikot toteavat, että tavoitteesta ollaan liian kaukana eikä suuntaa voida muuttaa. Ekologista jälleenrakennusta voi puolestaan pitää jonkinlaisena utopiana. 

Skenaariot ovat ennen muuta ajattelun työkaluja, lopputulokset eivät yleensä osu täydellisesti yksiin toisistaan eroteltujen maailmojen kanssa. Mutta jos nykyiset poliittiset kamppailut ja yhteiskunnan eri tahot toimisivat ekologisesti kestävästi, toiset kasvua, toiset muita arvoja tavoitellen, olisi meillä täysin erilainen ote tulevaisuuteen ja sen mahdollisuuksiin. Nyt vaalien aikaan olisi kiinnostavaa asetella myös puolueita näille skenaarioakseleille. Miltä skenaariolta näyttävään maailmaan vaalien 2023 lupaukset meitä vievät, vihreän diilin ja katastrofin maailman auringonlaskun aikaan vai irtikytkennän ja ekologisen jälleenrakennuksen toiveikkaaseen tulevaisuuteen?

Yllätän itsenkin siteeraamalla Sixten Korkmania, mikä toki sopii Siivosen ajatukseen miedosta liberalismista / konservatismista. Korkman totesi hiljattain Helsingin yliopiston tiedekulman paneelissa ekologisen kestävyyden saavuttamisen mahdollisuuksista ja siihen liittyvästä huolesta: “Mutta emmehän me vielä ole tehneet juuri mitään.” Tämän ajatuksen haluan itse ottaa vakavasti, sillä vaikka ilmastosopimukset juuri nyt sakkaavat, ei meillä ole mahdollisuutta jatkaa kuten tähän asti. Nyt näyttää huonolta, koska emme ole vielä tehneet juuri mitään. Nykyinen järjestelmä ja sen viilaus vaaksa vihreämpään tai virsta hiilenmustempaan eivät pelasta tulevaisuutta isossa mittakaavassa jos olemassa oleva data ja tutkimus otetaan vakavasti.

Nyt on parempi hetki kuin koskaan ottaa irtikytkennän maailma ja ekologinen jälleenrakennus tulevaisuuden suunniksi. Yksinkertaisesti siksi että nykyisenlaiselle maailmankuvalle, taloudelle ja kulutukselle on annettu tiukka parasta ennen -päivämäärä. Sen jälkeen homma menee happamaksi, yritti siinä tehdä voittoa tai vain elää säällistä elämää.

Palaan blogini otsikkoon Voiko konsultilta tilata vallankumouksen? Vastaus on, että tuskin. Tähän tulokseen myös Long Playn artikkeli päätyi. Sen sijaan jokainen miedosti liberaali ja konservatiivi on toivottavasti jo jättänyt nykyhetken taakseen ja etsii kuumeisesti tapoja toimia mieluummin irtikytkennän tai ekologisen jälleenrakennuksen maailmassa. 

Se ei ole vallankumouksellista, ainoastaan realistista.

________________________________

Tulevaisuusskenaariomme:

Irtikytkennän maailma

Absoluuttisella irtikytkentä tarkoittaa sitä, että ympäristökuorma pienenee, vaikka talous ja hyvinvointi kasvavat. Talous on tässä skenaariossa siirtynyt puhtaan energiantuotannon varaan.  Materiaalien käyttö on kyetty minimoimaan ja kulutus on kestävällä tasolla. Ne perustuvat paljolti aineettomuuteen ja palveluihin. Skenaariossa talous edelleen kasvaa, mutta mutta lähes täydellinen kiertotalous, hiiletön energiantuotanto, resurssien tehokas käyttö ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen tekevät kasvusta puhdasta. Skenaario on eräänlainen teknoutopia, jossa puhdas teknologia ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä. 

Absoluuttinen irtikytkentä on edelleen kaukana. Suomessa onnistunut irtikytkentä tarkoittaisi arvioiden mukaan sitä, että vuoteen 2050 mennessä esimerkiksi resurssikulutuksen tulisi laskea 70 prosenttia. Tämä olisi valtava ponnistus ja onnistunut irtikytkentä edellyttäisi muutoksia kulutus- ja tuotantotavoissa, radikaalien uusien teknologioiden kehittymistä, uusia innovaatioita, toimintatapamuutoksia arvoverkostoissa ja uudenlaista osaamista. Esimerkiksi Sitra on hiljattain julkistanut raportin irtikytkennän mahdollisuuksista. Johtavat taloustieteilijät Markku Ollikainen ja Matti Pohjola ovat myös esittäneet kannanoton aiheesta.

Ekologisen jälleenrakennuksen maailma

Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaa nykyisen ylikuluttavan talousjärjestelmän alasajoa ja sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävän järjestelmän ylösajoa. Materiaalisen yltäkylläisyyden ja kulutuksen sijaan korostuvat kohtaamiset, hoiva, koulutus, kasvatus, taide ja tiede. Paineistetusta jatkuvan kasvun tavoittelusta siirrytään hitaampaan ja kohtuullisempaan aikaan, jossa arvoa annetaan ajalle, yhteisöille ja elämälle itsessään. Yhteiskunnan reunaehdot eivät määräydy taloudesta vaan luonnontieteestä. Yhteiskunta perustuu vahvoihin julkisiin investointeihin, joita joita suunnataan ekologisesti kestävästi. Talous ei välttämättä kasva, vaan uusintaa ja ylläpitää. Bruttokansantuotteella mitattavaa talouskasvua ei enää tavoitella itseisarvoisesti. Tavoitteena on sen sijaan laajemmin ymmärretty taloudellinen ja yhteiskunnallinen edistys, Ekologista jälleenrakennusta on tutkinut erityisesti tutkimusyksikkö Bios ja irtikytkennän vaikeutta ja ekologisen jälleenrakennuksen välttämättömyyttä European Environmental Agency.

Vihreän diilin maailma

Vihreän diilin maailma vastaa ehkä eniten nykytilannetta Suomessa ja muissa länsimaissa. Lämpenemistä pyritään rajaamaan monenlaisin toimenpitein ja investoinnein. Toimenpiteet ovat kuitenkin riittämättömiä tavoitteisiin pääsemiseksi. Hiilelle ei saada aitoa haittaa vastaavaa hintaa. Erilaiset haitalliset luonnonilmiöt muuttavat maapallon ekosysteemiä perustavanlaatuisesti. Merenpinnan nousu, hupenevat luonnonresurssit sekä sään ääri-ilmiöt tekevät toimintaympäristöä radikaalisti huonomman. Taistelu resursseista lisääntyy ja osia maapallosta muuttuu erittäin huonoksi elinolosuhteiltaan. Eri puolilla maailmaa eletään hyvin erilaisissa olosuhteissa, joista osa on täysin kestämättömällä pohjalla. Nykyisen kaltainen yhteiskunta ja talous on jatkuvassa turbulenssissa ja epärvarmuudessa globaalien luonnonolojen ja arvoketjujen arvaamattomuuden ja epävakauden takia. Nykyisen tien ongelmat kertoo selvästi Kansainvälisen Ilmastopaneelin viimeisin raportti.

Katastrofin maailma

Katastrofin maailma ei ole kovin kaukana vihreän diilin maailmasta. Viimeisimmät Kansainvälisen ilmastopaneelin raportit kertovat, että nykyiset toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä. Mikäli länsimaissa ekologisen kestävyyden toimenpiteitä vastustava liikehdintä saa lisää jalansijaa poliittisessa päätöksenteossa, voidaan helposti luiskahtaa tähän skenaarioon. Katastrofin maailmassa maapallo lämpenee 3–5 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa katastrofaalisia seurauksia maapallon eri ekosysteemeille. Ruuantuotanto pienenee globaalisti merkittävästi kuivuuden, tulvien ja elonkirjon muutosten vuoksi. Ihmiselle sopimattomat elinolosuhteet voivat saada liikkeelle jopa kaksi miljardia ilmastopakolaista. Taistelu elintilasta ja luonnonresursseista johtaa epävakaaseen ja konfliktiherkkään globaaliin todellisuuteen. Talousjärjestelmät voivat kehittyä paikallisiksi, repaleisiksi ja toisistaan irrallisiksi. Nykyiset tavoitteet ylittävän lämpötilannousun merkityksestä voi lukea lisää esimerkiksi Nasan materiaaleista tai Sitran skenaarioraportista.