Paluu normaaliin vai uusi normaali? The Economist Intelligence Unitin katsaus tulevaisuuden työhön

Viimeisen kahden vuoden aikana toimistot ovat tyhjentyneet ja vaihtuneet lukemattomiin Zoom- tai Teams-kokouksiin, mutta toisaalta myös uudenlaiseen joustavuuteen ja mahdollisuuteen antaa aikaa perheelle. Moni suomalainen ei edes tahtoisi enää palata arkeen, jossa työpäivät alkavat ja päättyvät ruuhkaisilla työmatkoilla. Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden työlle? 

The Economistin Intelligence Unitin Industry Director Ana Nicholls tarjosi Ellun Kanojen Mitä tapahtuu huomenna työlle? -aamustudiossa katsauksen globaaleista työelämän trendeistä, joiden valossa työn muutos näyttäytyykin huomattavasti moniulotteisempana ilmiönä. Työnantajien pohtiessa sopivia käytäntöjä pandemian myötä muuttuneeseen työntekoon panoksena valinnoissa ovat tulevaisuuden työntekijät.

Korkeakoulutetut toipuivat pandemiasta nopeimmin

Siinä missä monilla koronapandemia siirsi työt toimistolta oman kodin neljän seinän sisään, osalle se tarkoitti työpaikan menetystä. Pandemian alun aiheuttamasta työttömyysaallosta on maailmalla jo osin palauduttu, mutta ei tasaisesti. Nicholls esitti, että kovimmin ottein pandemia on kohdellut naisia sekä matalasti koulutettuja. 

Sen sijaan korkeammin koulutetut säilyttivät työpaikkansa todennäköisemmin, ja heidän työllisyysasteensa on myös toipunut nopeammin. Työelämän tulevaisuudesta puhuttaessa linssi kannattaa tarkentaa juuri tähän: keskustelua vääristää se, että sitä käydään pääasiallisesti korkeakoulutettujen kesken. Nichollsin mukaan työn muutoksesta puhuvat esimerkiksi journalistit ja muut sellaiset henkilöt, joiden alalla etätyöhön on ollut tilastojen valossa helpompi siirtyä ja se on myös otettu laajasti käyttöön.

Työelämän tulevaisuudesta puhuttaessa keskustelua vääristää se, että sitä käydään pääasiallisesti korkeakoulutettujen kesken.

Suhtautuminen etätyön tulevaisuuteen vaihtelee huomattavasti valtioittain ja maanosittain. Nichols nosti tilastojen valossa esiin Kiinan, jossa valtaosa työnantajista odottaa työntekijöiden viettävän toimistolla kolmesta viiteen työpäivää pandemia-ajan jälkeen. Käytännön olosuhteet, kuten internetin saatavuus, tai paikalliset johtamiskulttuurit saattavatkin rajoittaa etätyön mahdollisuuksia maailman eri kolkissa. 

Työntekijöillä ja työnantajilla erilaisia odotuksia työn tulevaisuudelle

Työntekijät ovat saaneet pandemian aikana kokea itsensä arvostetummiksi, osoittaa The Economistin Yhdysvalloissa toteuttama tutkimus. Positiiviset kokemukset etätyöstä ovat saaneet työntekijät tahtomaan jatkoa erinomaisesti toimineille käytännöille: saman tutkimuksen mukaan huimat 94 prosenttia työntekijöistä haluaisi työskennellä vähintään 25 prosenttia työajastaan etänä, ja 70 prosenttia työskennellä vähintään puolet ajasta kotoa käsin.

Nicholls kuitenkin nosti esiin, että työnantajilla on eriäviä odotuksia. Vaikka heistäkin moni uskoo etätyön olevan keskeisessä roolissa tulevaisuuden työelämässä, pandemian jälkeen 44 prosenttia työnantajista edelleen toivoo työntekijöiden viettävän toimistoilla vähintään kolme päivää työviikostaan. Tämä on huomattavassa ristiriidassa työntekijöiden toiveiden kanssa. Vaikuttaisi siis siltä, että työntekijät ovat suunnanneet katseensa kohti uutta normaalia, kun työnantajat puolestaan odottavat paluuta aikaan ennen pandemiaa.

Työnantajien valinnoissa panoksena työntekijät

The Economistin yritysjohtajille teettämän kyselyn mukaan 60 prosenttia yrityksistä on aikeissa kasvattaa kokoaan lähivuosina: “Lähitulevaisuudessa tämä tarve työntekijöistä jatkuu, mikäli talouteen ei kohdistu merkittäviä shokkeja”, ennusti Nicholls. Lisäksi laajamittainen irtisanoutumisaalto, great resignation, mainitaan yhä useammin työn muutoksesta puhuttaessa. “Ihmiset vaihtavat työpaikkaa tällä hetkellä kaksi kertaa useammin kuin ennen pandemiaa”, Nicholls totesi. Ellun Kanojen Rytmihäiriöbarometrin mukaan myös Suomessa huomattava määrä työvoimasta harkitsee edes jossain määrin työpaikan vaihtoa. Erityisesti työpaikan vaihtoa harkitsevat nuoret ja matalapalkkaisten alojen työntekijät. Onko valta siis siirtymässä työntekijöille? 

Nichollsin mukaan erityisesti naiset, matalammin koulutetut sekä Z-sukupolven edustajat suosivat työnhaussa etätyön mahdollistavia työpaikkoja. Tulevaisuuden työstä keskusteltaessa puhutaan väistämättä myös nuorista, tulevaisuuden työvoimasta. Mikäli jatkuva työvoiman tarve siis yhdistetään tähän trendiin, voidaan tulkita, että paikkaan sitomattoman työn merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan. Tämän lisäksi keskustelua etätyön tulevaisuudesta on aika laajentaa. Jos aiemmin korkeakoulutetuilla on ollut työn ehtojen suhteen enemmän neuvotteluvaraa, nyt yritysten kannattaisi kuunnella herkällä korvalla myös matalapalkka-aloilla työskentelevien sekä nuorten toiveita. Jos nämä ryhmät jäävät keskustelusta syrjään, yrityksillä voi olla edessään ongelmia, joihin ei olla osattu varautua.

Ennen työn asettumista uusiin tulevaisuuden uomiin, edessä on vielä kompromisseja ja vallan tasapainottelua työntekijöiden ja työnantajien välillä

Organisaatiokulttuuria on vaalittava entisestään

Nicholls vertasi etätyön tarjoamia mahdollisuuksia sen kustannuksiin. Esiin nousi odotettavasti muun muassa joustavuus, sillä työntekijän on helpompi tasapainottaa työ ja sen ulkopuolinen elämä. Toisaalta kolikolla on myös toinen puoli: “Jos työtä ei tehdä toimistossa, sillä ei oikeastaan ole väliä, missä päin maailmaa työpaikka tai työntekijä sijaitsee, kunhan hänellä vain on työhön vaaditut taidot”, Nicholls totesi. Ilmassa on siis merkkejä työnteon tapojen kansainvälistymisestä.

Vaikka etätyö on saanut työntekijät tuntemaan olonsa arvostetuiksi, Nichollsin tilastot kuitenkin näyttävät sen, että työpaikkojen haasteena on etäaikoina ollut pitää huolta yhtäältä työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista ja toisaalta organisaatiokulttuurista. Samaan aikaan kun etätyö on monella tapaa tuottavampaa kuin toimistolla tehtävä työ, se on myös kuluttavampaa. Kun tulevaisuuden työpaikoille on yhä tärkeämpää tuoda esiin arvoja sekä rakentavaa ja kestävää kulttuuria arjessaan, voisi toimistosta luopuminen siis tehdä tämän astetta haasteellisemmaksi. 

Nicholls ennustaakin, että ennen työn asettumista uusiin tulevaisuuden uomiin, edessä on vielä kompromisseja ja vallan tasapainottelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Ilmapiiri yrityksissä on edelleen odottava: työn kehityskulkuja pidetään tarkasti silmällä ennen kuin toimistojen kohtalo sinetöidään.

Katso koko Mitä tapahtuu huomenna työlle? -aamustudio täältä.