Parhaat palat ilmastotilaisuudestamme: ”Toiminnan ihmistä auttaa, kun lähtee toimimaan!”

Ellun Kanojen ilmastonmuutosaamussa ilmastoaktiiviset milleniaalit haastoivat yritysten edustajia, ja yhdessä keskusteltiin yritysten, yksityisten ihmisten ja yhteiskunnan roolista ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

Ilmasto- ja vastuullisuusasiantuntijat:

Teologi, ympäristötutkija Panu Pihkala, Helsingin Yliopisto

Filosofian maisteri, ilmastonmuutosasiantuntija Kaisa Hietala

Toimitusjohtaja Ulla Heinonen, Gaia

Johtava asiantuntija Outi Haanperä, Sitra

Ilmastoaktiiviset milleniaalit:

Tuija Siltamäki, toimittaja, Ylen politiikka- ja yhteiskuntatoimitus

Siiri Mäkelä, ekonomi, ympäristötieteilijä, Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtaja

Laura Kolehmainen, Ilmastoveivi2019-kampanjan perustaja

Panu Pihkala, teologi ja ympäristötutkija:

Monelle suomalaiselle tapahtui viime lokakuussa ilmastorealisaatio, kun IPCC-raportti julkistettiin. Epätoivo on kuitenkin eri asia kuin toivottomuus. Tekojahan voi tehdä myös epätoivon voimalla. Me emme voi Suomessa ratkaista koko ilmastonmuutosongelmaa – ja tämän asian kanssa täytyy pystyä elämään. Ilmastonmuutokseenkin liittyvä ahdistus helpottuu, jos tunnettaan pystyy jakamaan muiden kanssa. Kaikkea valveillaoloaikaansa ei tarvitse käyttää ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön, niin tärkeää kuin se onkin.

Siiri Mäkelä, ekonomi, ympäristötieteilijä, Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtaja:

Negatiiviset ilmastotunteet johtuvat ensinnäkin siitä, etteivät keskustelussa olevat ilmastotoimet vakuuta nuoria, mutta erityisesti siitä, ettei nuorilla ole tarpeeksi tapoja vaikuttaa.

Laura Kolehmainen, Ilmastoveivi2019-kampanjan perustaja:

Kaltaistani toiminnan ihmistä auttaa, kun lähtee toimimaan. Ja nimenomaan yhdessä muiden kanssa. Tällä hetkellä on siksi tosi voimakas olo. Ei kiinnosta ensisijaisesti panikoida omien toimien ilmastovaikutuksista, vaan oman tekemisen täytyy olla isompaa.

Kaisa Hietala, ilmastonmuutosasiantuntija ja hallitusjäsen:

Mitä jos yrityksen muutos onkin sen bisnes? Silloin muutoksesta luodaan bisnes – ja myös siinä vaiheessa hallituksenkin näkemys usein muuttuu. Kvartaalitaloudessa on kuitenkin mahdotonta luopua täysin omasta, vanhasta bisneksestä, joten uusi bisnes täytyy rakentaa vanhan bisneksen rinnalle.

Hallituksen johdon tehtävä on myös itse kyetä tekemään hallittu kriisi yritykseen. Onko yrityksellä rohkeutta katsoa peiliin? Onko rohkeutta kuunnella kovimpia kriitikoita?

Se, että Greenpeace piti vuonna 2009 mielenilmauksen (palmuöljyn käytön takia Nesteen Porvoon tuotantolaitoksella), oli mielestäni parasta mitä entiselle työnantajalleni Nesteelle tapahtui.

Ulla Heinonen, toimitusjohtaja, Gaia:

Yritysten on selvitettävä, millä tavalla ilmastonmuutos on sen oman liiketoiminnan kannalta kriittistä. Mihin toimiala on menossa ja missä oman yrityksen paikka on siinä visiossa? Missä asioissa yritys on erityisen hyvä ja mistä löytyy uutta liiketoimintaa ja mitkä ovat riskit? Ihmisten ostopäätöksillä ja käyttäytymisellä on iso vaikutus siihen miten kriittiseksi yritys näkee muutostarpeen liiketoimintansa kannalta.

Tuija Siltamäki, toimittaja, Ylen politiikka- ja yhteiskuntatoimitus:

On tehokasta, jos meille kuluttajille tehdään helpoksi toimia vastuullisesti. Tästä hyvä esimerkki on vaikka ResQ Club -sovellus, joka auttaa löytämään hävikiksi jäävää ravintolaruokaa edullisesti.

Yritysten viherpesu on hankala asia. Hyvänä esimerkkinä sellaisesta ovat vaikka muotiketjujen ”vastuulliset mallistot”, jotka eivät isossa mittakaavassa kerro yrityksen todellisesta vastuullisuudesta.

Siiri Mäkelä, ekonomi, ympäristötieteilijä, Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtaja:

En näe, että kuluttajien tehtävä olisi aktiivisesti vaatia yrityksiä toimimaan tietyllä tavalla. Ei pitäisi olla meidän tehtävämme miettiä, mikä yrityksen hiilijalanjälki on tai mikä sen toiminnasta on viherpesua – koska ihmisillä on muitakin huolenaiheita. Sen sijaan asia pitäisi hoitaa lainsäädännön kautta, säätelemällä, jolloin markkinoilla ei olisi huonoja tuotteita.

Kaisa Hietala, ilmastonmuutosasiantuntija ja hallitusjäsen:

Viherpesu-termin sijasta voitaisiin nyt puhua ilmastopesusta. Se on eri asia kuin takavuosien viherpesu, jolla haettiin lyhyen tähtäimen voittoja. Ilmastopesu ei tuo niitä. Jos yritys ”ilmastopesee” tekemisiään, se on hetkellisen huomion jälkeen samassa lähtöpisteessä. Yritys, joka haluaa olla olemassa 20–30 vuoden päästä olemassa, ei voi harrastaa ilmastopesua.

Kaisa Hietala työstään Nesteellä uusiutuvien tuotteiden yksikön johtajana:

Ensimmäiset viisi vuotta oli pelkästään saatava rahoittajat uskomaan, että tämä on se suunta, johon on mentävä.

Outi Haanperä, johtava asiantuntija, Sitra:

Suomi tarvitsee päästövähennyspolun, joka kertoo, miten CO2-päästöjä saadaan vähennettyä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Nykymenolla kulutamme jäljellä olevan globaalin 1,5 asteen hiilibudjetin kymmenessä vuodessa. Meillä on armoton kiire. Päästöjä täytyy vähentää kaikissa maissa, kaikilla sektoreilla. Vuosisadan puoliväliin mennessä globaalien nettopäästöjen on oltava nolla, vaikka viime vuonna päästöt olivat vielä kasvussa 2,5 prosenttia. Sitran analyysi päästövähennyspolusta keskittyi teknisiin ratkaisuihin päästöjen vähentämiseksi. Tarvittava muutos on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Puhdistetaan sähköntuotanto ja sähköistetään sen jälkeen kaikki mahdollinen liikenteestä teollisuuden prosesseihin. Päästövähennysten rinnalla on yhtä tärkeää huolehtia hiilinieluista.

Tuija Siltamäki, toimittaja, Ylen politiikka- ja yhteiskuntatoimitus:

Ilmastopuheessa masentavinta on se, kun kuulee, että kyllä ilmastonmuutokselle pystyttäisiin tekemään jotakin ja että joo, kaikki ratkaisut olisivat olemassa. Lannistaa, kun tulee tunne, että kuinka kauan tässä pitää odotella, että jotakin rupeaisi tapahtumaan.

Laura Kolehmainen, Ilmastoveivi2019-kampanjan perustaja:

Jos hakisin töihin, niin yrityksellä täytyisi olla pidemmän aikavälin näkymä siitä, millaiseen maailmaan se on menossa ja millaista maailmaa se rakentaa. Pitäisi tulla kokemus siitä, että ala on sellainen, joka transformoi yhteiskuntaa. Yrityksen vastuullisuusteoksi ei riitä, että yrityksen sisällä kaikki kompensoidaan, vaan yrityksellä täytyy olla pitkäaikainen visio siitä, mihin lafka sijoittuu siinä tulevaisuudessa, jota se on mukana rakentamassa.

Kirsi Piha, Ellun Kanojen hallituksen puheenjohtaja: (lue Kirsin blogikirjoitus aiheesta huomenna!)

Ilmastoaktiivisten asiantuntijoiden pitäisi mennä töihin ja tekemään muutosta sinne, missä niitä eniten tarvitaan eli isoihin, “tavallisiin” yrityksiin, joissa muutos on tehtävä.