Mitä tapahtuu toimistoilla, kun korona ei ylitä enää uutiskynnystä?
Joka puolella yhteiskuntaa mietitään kuumeisesti pandemian koteihinsa kahlitsemien etätyöläisten toimistoille paluuta. Jäävätkö pandemia-ajan tavat ja työkalut osaksi arkeamme? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta spekulointi kannattaa jo aloittaa.
Kokemukseni mukaan keskustelut lähtevät toiveikkaasta uskosta tämän nukkuvan, puolikuolleen jakson päättymisestä. Ilma on sakeanaan patoutunutta energiaa, sosiaalisten kontaktien nälkää, kasautunutta ahdistusta ja silkkaa kyllästymistä kaikenlaisiin rajoituksiin. Tässä kohtaa keskustelua tuntuu, että toimistoille on todella paljon tulijoita.
Kun seuraavaksi kysytään, kuinka monta päivää haluatte tehdä tulevaisuudessa toimistolla ja haluatteko jatkaa etätöitä, tapahtuu käänne. Yhtäkkiä pakottava tarve päästä toimistolle haihtuu tuuleen, ja useimmat havahtuvat etätyön hyviin puoliin. Ehkä sittenkin 1–3 toimistopäivää olisi optimaalisin määrä. Halu jatkaa rajoitusten jälkeen etätöissä korostuu Suomessa, jostain syystä kotoa työskenteleminen sujuu meiltä. Kysyimme tätä myös itseltämme ja samaan päädyimme, useimmat haluavat olla enemmän kotona kuin toimistolla.
Koronan pakottama etätyö tuntuu kuormittavalta, silti etänä halutaan tehdä enemmistö työajasta. Teamsit ja Zoomit ahdistavat, mutta niillä tietotyö toimii oikein hyvin. Mitä oikeastaan tapahtuu, kun mediatalot lakkaavat julkaisemasta päivittäisiä tartuntalukuja ja rajoituksista viimein luovutaan? Varmaa lienee se, ettei silloin palata samanlaiseen toimistoon, jolta etätöihin lähdettiin keväällä 2020.
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun mediatalot lakkaavat julkaisemasta päivittäisiä tartuntalukuja ja rajoituksista viimein luovutaan?
Meillä on edessämme ihan uudenlainen työelämä ja toimintaympäristö. Olen melko varma siitä, että yllättävän moni pandemian aikana käyttöön otettu tapa ja työkalu jäävät pysyvästi arkeemme. Pleksejä tuskin ruuvataan pois kassoilta, etä- ja hybridipalaverit ovat kasvokkain järjestettäviä yleisempiä ja monipaikkainen työ on asiantuntijatyön normi. Kiinnostavaa on, muistuttaako seuraava normaali enemmän korona-aikaa vai sitä edeltänyttä vanhaa normaalia.
Uskon että suurimmat pandemian jälkeiset muutokset työelämässä ovat pakon ja rajoitusten poistuminen tai ainakin niiden vähentyminen. Uudet työkalut ja toimintamallit alkavat maistua paremmin, kun ne eivät ole pakko vaan mahdollisuus. Erilaisia rajoituksia suunnittelevien päättäjien ja pomojen kannattaa varautua kyseenalaistamiseen ja kritiikkiin sääntöjä ja vaatimuksia esittäessään. Ehkä kyseessä onkin exit pakoista ja rajoituksista. Tervetuloa tulevaisuus, jossa vapaus, joustavuus ja tarkoituksenmukaisuus määrittävät arkea.
Ellun Kanat järjestää tällä viikolla Tulevaisuus: Ei peruttu -tapahtuman, jossa ajatusta korona-exitistä haastaa, ja tulevaisuutta hahmottelee, vakuuttava joukko keskustelijoita. Itse ainakin odotan noita keskusteluja ja harmittelen sitä, että tässäkin tapahtumassa piti päästä toimistolle tapaamaan asiakkaita ja työkavereita, mutta korona oli toista mieltä.
