”Mitä jos” -ajattelu parantaa maailmaa

Uteliaisuus on organisaatiolle elintärkeää, ei vain hauska kuriositeetti. Organisaation tulevaisuus ratkaistaan tämän päivän päätöksissä. On tuhoisaa, jos ne perustuvat ahtaaseen ja ennakkoluuloiseen ajatteluun.

Mitä jos lukisin jonkin aikaa vain naisten kirjoittamaa kirjallisuutta? Muuttaisiko se omaa perspektiiviä? Helsingin Sanomien Paavo Teittinen kirjoitti kolumnissaan siitä, kuinka etsi ryhtiliikettä lukemiseensa. Lukemattomien kirjojen pino kun kasvoi ja kasvoi, jotain olisi keksittävä. Ratkaisu oli feministinen kirjakerho, jossa miehet päättivät lukea yhdessä naiskirjailijoiden teoksia ja keskustella niistä. Taustalla oli myös se tosiasia, että miehet lukevat enemmän miesten kirjoittamia kuin naisten kirjoittamia kirjoja, kun taas naiset lukevat tasaisemmin molempia.

Kolumnista kehkeytyi kiinnostava somekeskustelu (mistäpä ei?), jossa oli muutamia päälinjoja: 1) Onpa tyhmää valita lukemisensa sukupuolen perusteella, 2) Hyvä asia, että miehet nyt vihdoin sivistyvät, kun lukevat naisten kirjoittamaa kirjallisuutta 3) Ihan sama ja 4) Kiinnostavaa!

Oli kiehtovaa seurata, kuinka vahva mielipide monella oli siihen, että tällainen kirjakerho edustaa ”väärin luettua” kirjallisuutta. Todellisuudessahan kyseessä oli eräänlainen uteliaisuusrutiini, tapa ja pyrkimys laajentaa omaa näkemystä – tässä tapauksessa kirjallisuudesta ja sitä kautta ehkä elämästä. Voisihan sitä itsekin miettiä, että mitäpä jos keskittyisi jonkin ajan pelkästään esikoiskirjailijoihin, nuoriin kirjailijoihin, amerikkalaisiin mieskirjailijoihin tai vaikkapa aasialaiseen kirjallisuuteen? Muuttaisiko se omaa perspektiiviä?

Uteliaisuus on ihmiselle synnynnäistä.

Uteliaisuus on ihmiselle synnynnäistä. Vasta vanhemmiten meistä tulee vähän laiskoja. Me muodostamme näkemyksemme perusasioista elämämme ensimmäisinä vuosikymmeninä tai uudessa työpaikassa ensimmäisinä vuosina. Kun näkemyksemme on valmis, teemme nopeita johtopäätöksiä oman paradigmamme pohjalta ja kun joku haastaa sen, siirrymme puolustusasemiin. 

Filosofi Hannah Arendt kutsui syvälle juurtuneita ja kyseenalaistamattomia periaatteita “jäätyneiksi ajatuksiksi”. Tällöin ”mitä jos” -ajattelulle ei enää ole tilaa: jäätynyt ajattelu on uteliaisuuden antiteesi. Jäätynyt ajattelu on pilannut tiedemiesten urakehityksiä ja tuhonnut bisneksiä.

Siksi jäätynyttä ajattelua on systemaattisesti rikottava.

Innovaatiot syntyvät kysymyksistä

Tohtori Diane Hamilton on tutkinut uteliaisuutta ja avaa kirjassaan Cracking The Curiosity Code, miksi uteliaisuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Organisaatio on sitä menestyksekkäämpi mitä enemmän se kysyy uteliaalle luontevia “mitä jos” -kysymyksiä. Isot innovaatiot eivät synny vastauksista vaan kysymyksistä. Siksi organisaatiolle kannattaa luoda systemaattisesti uteliaisuusrutiineja. 

Miksipä ei voisi järjestää ”Miksi” tai ”Mitä jos”-tapaamisia? Miksipä ei valmentaa organisaatiota olemaan utelias tutussa toimintaympäristössään, omassa toiminnassaan ja asiakkaille tapahtuvissa muutoksissa? Miksipä ei ruokkisi herkkyyttä havaita ja kehittää henkilökohtaista ja kollektiivista intuitiota? 

Uteliaisuus on oppimisen ja kehittymisen moottori

Uteliaisuus on elintärkeää yksilön terveelle kehitykselle. Uteliaisuus myös energisoi, jopa enemmän kuin onnellisuus. Uteliaisuus vapauttaa mielihyvää tuottavaa dopamiinia. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja tehostaa oppimista. 

Uteliaisuuden ja uuden oppimisen ruokkiminen on tuloksekas tapa saavuttaa myös organisaation keskeiset tavoitteet. Maailmalta kantautuu tutkimustuloksia siitä, miten työskennellessämme uteliaisuus- ja oppimistavoitteiden mukaan, suoriudumme paremmin kuin suoritusmittareiden tai tulostavoitteiden motivoimina. Kun meitä motivoi suorittamisen sijaan oppiminen, pärjäämme paremmin kokeissa, saamme parempia arvosanoja, saamme parempia tuloksia ongelmanratkaisua vaativissa tehtävissä.

Uteliaisuus mahdollistaa paremmat päätökset

Uteliaisuuden vaaliminen kaikilla organisaation tasoilla auttaa pitkällä aikavälillä koko organisaatiota mukautumaan nopeaan rytmiin ja epävakaaseen toimintaympäristöön, jatkuvasti muuttuvaan markkinatilanteeseen ja ulkopuolelta tuleviin muutospaineisiin.  Kollektiivinen uteliaisuus maksimoi tiedonhankinnan ja sen ansiosta etsimme tietoa monipuolisesti, sen sijaan että hakisimme ainoastaan tietoa, joka vahvistaa omia uskomuksiamme. Uteliaisuus on siis organisaatiolle elintärkeää, ei vain hauska kuriositeetti.

Organisaation tulevaisuus ratkaistaan tämän päivän päätöksissä. On tuhoisaa, jos ne perustuvat ahtaaseen ja ennakkoluuloiseen ajatteluun. 

Näyttää siltä, että moni – niin ihminen kuin organisaatiokin – on unohtanut kykynsä uteliaisuuteen. Se kannattaa herättää henkiin. Henkilökohtainen uteliaisuus luo meille parempia ajattelun polkuja ja kollektiivinen uteliaisuus, kyky asennoitua ryhmänä uteliaasti kysellen, kokeillen ja innostuen, ratkaisee organisaation tulevaisuuden. Eikä ole niin vaarallista lukea tiettyä kirjallisuutta jonkin aikaa. Vaikka se epämukavaa voisikin olla. Kuka väitti, että uteliaisuus on aina mukavaa?

Hanki Kirsi Pihan ja Ellun Kanojen hallituksen puheenjohtajan Mika Sutisen tuore kirja Muutosvoimaa – tutkimusmatka moderniin muutosjohtamiseen.