Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme muutosvoimasta?

Varsinaisen muutoksen tekeminen on vaikeampaa kuin kriisistä selviäminen. Muutosta haluava ottaa kontrollin omiin käsiinsä ja vastustaa urautumista ja vanhassa pysymistä parhaalla mahdollisella lääkkeellä: uteliaisuudella.

Eräs yleisimpiä muutoksen esteitä organisaatioissa on se, että muutokselle ei työarjessa ole aikaa. Filosofi Esa Saarinen puhuu ”uomakipittämisestä”. Hän tarkoittaa sillä muun muassa aivojen tapaa helpottaa ihmisen elämää niin, että ihminen pysyy tutuilla ajattelun poluilla, harrastaa nopeita (ja usein ennakkoluuloihin perustuvia) johtopäätöksiä ja käytännössä siis vastustaa muutosta. Hän tekee asiat samalla tavalla joka päivä.

Ihmiset ovat uomakipittämisen mestareita: vanhoista epätoivotuista tavoista on vaikea päästä eroon ja toisaalta uusia toivottuja tapoja on vaikea istuttaa. Vanhat uomat ovat tiukassa. Ja oikeastaan muutoksessa ei ole kysymys mistään muusta kuin uuden uoman löytämisestä, sen toistamisesta ja tapojen muuttumisesta. 

Myös organisaatiot kokonaisuudessaan voivat ”uomakipittää” – toisin sanoen arki vie ne mennessään. Strategiaseminaarissa käyty muutospolku on uoma, jolle ei juuri nyt olekaan aikaa, joskus myöhemmin sitten. Ensi maanantaina, tämän tai tuon jälkeen. Uusi uoma vaatii ikävästi oppimista, venymistä, epämukavuutta. Muutos on kohdannut vastavoimansa, joka on vahva. Sitä myöhemmin sitten -hetkeä ei ehkä tulekaan. Yritys kipittää uomassaan.

Kunnes tulee kriisi.

Kriisiajattelu ei tuo pysyvää muutosta

Olin kesän lopulla Hyvinkäällä kiinnostavassa seminaarissa, jonka aiheena oli muutos, muutostilanteet ja polut muutokselle. Henri Hyppösen ja Antti Luusuaniemen kuratoima kokonaisuus pyrki sukeltamaan syvemmälle muutokseen, kyseenalaistamaan aktiivisesti menneitä ajatusmalleja ja määrittämään uutta suuntaa. Seminaarissa pysähdyttiin siis murrosajan kynnykselle ja pohdittiin niitä uusia mahdollisuuksia, joita tämä aika meille tuo. 

Seminaarissa vilisi puheenvuoroissa sana ”kriisi”. Eikä siinä tietysti mitään vikaa ollut. Ei toki voida kiistää, ettemmekö eläisi keskellä globaalia kriisiä. Sanavalinta johtaa silti liian turvalliseen illuusioon siitä, että kriisi on poikkeustilanne, jonka jälkeen voidaan palata normaaliin.

Kriisiajattelu ei itse asiassa helposti tuo pysyvää muutosta vaan nojaa edelleen turvalliseen menneeseen, siihen ”vanhaan hyvään aikaan”, joka vielä jostain tupsahtaa ja päästää meidät helpolla.

Kriisiajatteluun takertuminen estää helposti organisaatioita astumasta aidolle muutoksen polulle, kokonaan uusille uomille

Varsinainen muutos on vaikeampaa kuin kriisistä selviäminen. Kriisiajatteluun takertuminen estää helposti organisaatioita astumasta aidolle muutoksen polulle, kokonaan uusille uomille. Takertuminen estää tarttumasta kriisin tuomiin mahdollisuuksiin.

Uomakipittämiseen on olemassa lääke

Kriisiajattelu perustuu ajatukseen poikkeuksesta, jonka hallinta on usein pois omista käsistä. Muutosajattelu taas pyrkii ottamaan kontrollia omiin käsiin, sillä yllättävässäkin tilanteessa omilla toimilla on väliä. Hesarissa viikonloppuna esitelty Woltin tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka startup-yritykset ovat nopeita hyppäämään uomasta toiseen. Sitä samaa asennetta kaipaavat vakiintuneemmatkin organisaatiot. Tällaista muutosvoimaa voi aktiivisesti rakentaa ja kasvattaa.  Uomakipittämiseen on onneksi lääke: uteliaisuus. 

Tuplarytmihäiriön nopeasti muuttuvassa maailmassa muutos ei ole väliaikainen olotila vaan siihen kannattaa ryhtyä asettumaan

Tuplarytmihäiriön nopeasti muuttuvassa maailmassa muutos ei ole väliaikainen olotila vaan siihen kannattaa ryhtyä asettumaan. Organisaation ja sen johtamisen pitää mukautua maailmaan, sillä maailma ei mukaudu organisaation tavoitteisiin. Tällaisessa maailmassa tarvitaan poikkeuksellisen vahvoja ryhmäytymisen taitoja. Kollektiivinen älykkyys on parasta mahdollista toimintakykyä. Se on sitä, että kaikkien organisaatiossa toimivien erilainen älykkyys on organisaation käytössä.

Löytyykö teiltä tulevaisuusasennetta?

Muutosvoimassa on kyse muutoksessa välttämättömästä tarpeesta synnyttää systeeminen tapa tunnistaa, rakentaa ja ylläpitää muutoskyvykkyyttä. Kyse on siis asenteesta. Muutosvoimainen organisaatio oppii jatkuvasti kollektiivina, se ryhmäytyy paremmin, se ottaa huomioon erilaiset näkökulmat paremmin, se kykenee koko ajan parempaan ratkaisukykyyn.

Siinä missä kollektiivinen luottamus muodostaa perustan kaikelle ryhmän toiminnalle poistamalla pelkoa ja siten tekemällä mahdolliseksi paremman ajattelun, kollektiivinen älykkyys taas muodostaa perustan toimintakyvylle muutoksessa. Se syntyy diversiteetistä, haastamisen kulttuurista ja tiedon avoimuudesta. 

Muutosvoiman kasvattaminen on systemaattiseen organisatoriseen oppimiseen tähtäävää uteliaisuuden kulttuuria, joka jo sinällään prosessina luo arvoa yritykselle pelkän lopputuloksen sijaan

Muutosvoiman kasvattaminen on systemaattiseen organisatoriseen oppimiseen tähtäävää uteliaisuuden kulttuuria, joka jo sinällään prosessina luo arvoa yritykselle pelkän lopputuloksen sijaan. Se muuttaa oletukset tiedoksi ja osaa hyödyntää uutta dataa matkan varrella joustavasti: muutokseen tähtäävä innovaatiokone pyörii, eikä yritys jää kiinni nopeasti muuttuvassa maailmassa housut kintuissa. 

Kirjassaan Walk Through Walls performanssitaiteilija Marina Abramović pohtii rohkeutta. Onko rohkeus sitä, että perusteellisen tiedon ja teknisen huippuosaamisen avulla lentää ensimmäisenä ihmisenä kuuhun? Vai onko rohkeus sitä, että varsin puutteellisin tiedoin, pelko mielessä, lähtee uteliaasti hakemaan uusia mantereita vaikka kaikki (ehkä myös itse) uskovat, että putoaa alas maapallon reunalta. Abramović päätyy siihen, että Kolumbus edustaa äärimmäistä rohkeutta. Pelosta huolimatta oman uteliaisuuden seuraamana toimiminen on rohkeaa. Myös se on rohkeaa, että tunnustaa maailman olevan epäselvä, hallitsematon ja äkillinen toimija. Ja toimii silti. 

Muutosvoiman syntymisessä tulevaisuusasenne ja joustavuus ratkaisevat paljon: onko tapa katsoa maailmaa staattinen vai dynaaminen. Näemmekö muutoksen tulevan vai saako kriisi meidät aina kiinni housut kintuissa?

Tule mukaan katsomaan tai kuuntelemaan Muutosvoimaa-aamutapahtumaamme verkossa keskiviikkoaamuna 21.10. klo 6.30–9.30.

Aamustudiossa meitä ravistelevat muutokseen Ellun Kanojen perustaja Kirsi Piha, hallituksen puheenjohtaja Mika Sutinen ja toimitusjohtaja Taru Tujunen yhdessä kiinnostavien vieraidensa kanssa.

Osallistuessasi saat Kirsi Pihan ja Mika Sutisen tuoreen Muutosvoimaa-kirjan -20 % alennuksella.

Voit olla seurassamme koko lähetyksen ajan tai osan siitä. Ilmoittaudu tästä!