Mika Lintilä on oikeassa!

”Kyllä siinä varmistin poistuu, jos tulee puhelu, että ellunkanoista päivää. Ei se ole meriitti.”

Näin laukoi elinkeinoministeri Mika Lintilä Suomen Kuvalehdessä puhuessaan vaikuttajaviestinnästä.

Ministeri Lintilä taisi käyttää ”ellunkanoja” yleisnimenä viestintätoimistolle. Olemme toki otettuja tunnettuudesta ja saavuttamastamme asemasta. Mutta jos Lintilältä kysytte, hän kertoo teille saman, jonka me jo tiedämme: me emme ole Ellun Kanoista soittaneet Mika Lintilälle tai kellekään muullekaan päättäjälle lobataksemme heille asiakkaidemme asioita.

Syy ei ole se, että ajattelisimme olevamme jotenkin moraaliltamme puhtaampia vaan se, ettei tämmöinen lobbaus yksinkertaisesti enää meidän nähdäksemme toimi. Tämän kerromme aina myös asiakkaillemme.

Lintilä on siis täsmälleen oikeassa. Se, että viestintätoimisto keskustelee päättäjien kanssa asiakkaan puolesta, ei todellakaan ole eduksi asian edistämiselle.

Lobbauksessa ei itsessään ole mitään pahaa, vaikka sanalla vähän epämääräinen kaiku onkin. Yritykset, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset ihmiset ovat jatkuvasti yhteydessä poliitikkoihin ja viranhaltijoihin, koska he haluavat äänensä päätöksenteossa kuuluviin. Se on olennainen osa edustuksellista demokratiaa.

Me emme kuitenkaan palkkaa ihmisiä puoluekirjan tai kontaktiverkoston vaan osaamisen ja ajattelun perusteella. Emme myy asiakkaillemme pääsyä tuntemiemme vaikuttajien pöytiin.

Ensinnäkin, jos soittelisimme asiakkaiden puolesta tuttavillemme eduskunnassa ja ministeriöissä, puheluihimme lakattaisiin hyvin nopeasti vastaamasta. Vaikutus kun olisi suurin piirtein sama kuin vanhalla tuttavalla, joka soittelee verkostomarkkinoidakseen hygieniatuotteita. Että moikka vaan, ”ÄLÄ VASTAA 3”!

Toisekseen, perinteiset median, politiikan ja talouselämän portinvartijat eivät enää ole yhtä tukevasti kansakunnan kaapin päällä kuin aiemmin. Tieto liikkuu ennennäkemättömällä nopeudella ihmisten välillä, eikä enää vain tv-tornien ja painokoneiden kautta. Siksi myös vaikuttajaviestinnän on muututtava maailman mukana.

Me kannustammekin asiakkaitamme käymään keskustelua avoimesti julkisuudessa ja tarttumaan sen tuomiin mahdollisuuksiin. Suuren yleisön mielipiteellä on yhä tärkeämpi rooli päätöksenteon lopputulosten kannalta. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun istuva hallitus on joutunut perumaan suunnitelmansa julkisen paineen alla. Sosiaalisen median aikakaudella tämä korostuu entisestään.

Guggenheim Helsingin kaatumiseen johtaneet tapahtumat ovat hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos yliarvioi päättäjien ja aliarvioi suuren yleisön vaikutusvallan.

Menestyksekkäässä vaikuttamisessa tarvitaankin aina sekä suoria kontakteja vaikuttajiin että julkista keskustelua. On kaikille eduksi, että molemmat hoidetaan läpinäkyvästi. Jos puhuu kabinetissa yhtä ja julkisuudessa toista, siitä jää entistä helpommin kiinni.

Lisäksi onnistunut vaikuttaminen pohjautuu aina paitsi hyvään analyysiin organisaation toimintaympäristöstä myös ymmärrykseen siitä, miten yhteiskunnallinen päätöksenteko on muuttunut sen ympärillä. Vaikka olisi kuinka hyvin kartalla globaalien megatrendien kuten digitalisaation, kaupungistumisen tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista oman toimialan tulevaisuuteen, menee helposti metsään, jos kuvittelee, että poliittinen päätöksenteko ja siihen vaikuttaminen ovat jämähtäneet 70-luvulle.

On selvää, että jos jokin taho haluaa menestyksekkäästi ajaa omaa asiaansa, jalkatyö on syytä tehdä itse. Viestintätoimistot voivat auttaa esimerkiksi päätöksenteon vaiheiden avaamisen, oikean ajoituksen ja hyvien argumenttien kanssa. Mutta keskeinen osa onnistunutta vaikuttamista on, että se tehdään avoimesti ja omilla kasvoilla. Tätä mieltä olivat ainakin vaikuttajat itse, kun asiaa heiltä taannoin kysyimme.

Ellun Kanat nousi yhtenä nimenä esiin, kun Markkinointi & Mainonta kirjoitti viestintätoimistojen vierailuista eduskuntaan Open Knowledge Finlandin tietokannan perustella. Jutun mukaan Ellun Kanoista olisi vierailtu eduskunnassa yhdeksän kertaa tarkastellulla ajanjaksolla.

Selvittelimme asiaa ja kyseessä oli viestinnän tekijämme Ville Tuominen, joka kävi eduskunnassa hoitamassa luottamustehtävää yksityishenkilönä, ei siis Ellun Kanojen edustajana. Tosin ilmoitetusta neljästä kerrasta hän oli ehtinyt kokouksiin paikalle vain kahdesti. Vierailujen kokonaismäärään oli laskettu mukaan myös hänen täyskaimansa tekemät eduskuntavierailut.

Epäilemme, että vierailijalistalta löytyisi tarkemmin kaivettaessa myös muita yhteiskunnallisesti aktiivisia työntekijöitämme.

Mielikuvaan vaikuttajaviestinnästä liittyy paljon sellaista salakähmäisyyttä, jota siinä ei välttämättä tarvitsisi olla. Aktivistien ajama lobbarirekisteri toisi selkeyttä siihen, mitkä tahot käyvät tapaamassa vallankäyttäjiä paikan päällä. Vaikka osa tapaamisista jäisi piiloon, se olisi ainakin ensimmäinen askel.

Niin kauan kuin päätöksentekovalta on jollain, siihen pyritään vaikuttamaan. On myös viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden vastuulla varmistaa, että he kuulevat eri osapuolia mahdollisimman laajasti valmistellessaan ja tehdessään päätöksiä. Viestintätoimistoja ei tässä yhtälössä välttämättä tarvita, mutta todennäköisesti niihin jatkossakin turvaudutaan.

Mutta jos joku luulee, että varastohuoneestamme löytyy iso pussillinen vaikuttamispölyä, jonka avulla asiakkaamme saavat tahtonsa läpi, näin ei ole.

Rahalla voi saada äänensä paremmin kuuluviin, mutta kestävää vaikutusvaltaa ei voi ostaa. Se täytyy ansaita.

Kirsi Piha, hallituksen puheenjohtaja

Erkki Perälä, Efektin liiketoimintajohtaja