Harjoittelija – uskallatko heittäytyä?

Tämän vuoden aikana olen yllätyksekseni huomannut, että speksissä näyttelemisessä ja harkKana-hommissa on selkeitä yhtymäkohtia. Niiden avulla olen myös onnistunut vastaamaan kysymykseen: miten saat tästä vuodesta kaiken irti?

Kuuntele blogi Spotifyssa

Opiskeluaikoina olen näytellyt kolmessa eri speksissä. Kyseessä on koko illan improvisaation värittämä korkeakouluopiskelijoiden tuottama teatteriesitys. Speksin erityispiirre on se, että käsikirjoitetun näytelmän voi kuka tahansa yleisöstä keskeyttää huutamalla “Omstart!”, jolloin edeltävät repliikit esitetään uudelleen jollakin toisella tavalla.

Haastavaa? Kyllä.
Hauskaa? Taatusti.

Joo! Ja?

Aivan improvisaatioteatterin ytimessä on “Joo! Ja?” –ajatus: toisen ehdotusta ei kumota, vaan päinvastoin siihen vastataan myöntävästi, ja perään lisätään vielä joku uusi ehdotus. Näin kohtaus saadaan jatkumaan.

X: “Lähdetäänkö uimahalliin?”
Y: “Joo! Ja laitetaanko päähän kuvioidut uimalakit?”
X: “Joo! Ja kokeillaanko myös kuviokelluntaa?

Kanalassa ideoidaan yhdessä. Erikoisestakin heitosta usein kumpuaa uusia ja taas uusia ideoita, kunhan on itse avoimella mielellä mukana. Kun ideoita pallotellaan edestakaisin, poikkeuksetta lopulta löytyy se timanttisin vaihtoehto.

Moka on lahja.

Tämä on improvisaatioteatterin todellinen motto. Se kiteyttää olennaisen: on mahdotonta heittäytyä, jos samalla pelkää jatkuvasti mokaavansa.

Kanalassa työskennellään taistelupareina toisillemme. Se tarkoittaa, että tukena on aina toinen kana tai harkKana, eikä näin ollen mokan kanssa jää siis koskaan yksin. Mokahan on todellinen lahja, sillä se tarjoaa mahdollisuuden oppia. Ja oppimaanhan tänne on tultu.

Aktiivinen ote tekemiseen.

Kun yleisöstä huudetaan “Omstart!”, nopein ja kekseliäin reagoi. Kukaan ei vaadi juuri sinua vastaamaan, mutta jonkun on otettava koppi.

Sama pätee Kanalassa, jossa usein tarvitaan nopeita hoksottimia ja hommaan kuin hommaan tarttumista. Harjoitteluvuodesta kaiken irti saadakseen on aktiivinen ja itseohjautuva ote keskeistä. Se voi näyttäytyä esimerkiksi oman ajatuksen rohkeana esille tuomisena, itselle uusiin ja jännittäviinkin työtehtäviin tarttumisena tai vaikkapa tiimityössä vastuun kantamisena.

Mitä aktiivisempi on oma ote ja mitä avoimempi on oppijan mieli, sen enemmän näkee, kokee ja kehittyy.

Tekemisen meininki, eli saatanallinen ralli.

Speksilavalla ei voi hyssytellä. Kun esitys alkaa, on oltava täysillä mukana.

Samalla tavalla Kanalassa tehdään töitä asiakkaalle: täysillä mukana. Siksi seinällämme on teksti “ei tänne itkemään tultu, saatanallinen ralli päälle vaan”. Kun tarve tulee, on uskallettava heittäytyä mukaan ralliin.

Ilo ja onnistumisen riemu.

Jokainen työryhmän jäsen on olennainen osa kokonaisuutta, ja onnistunut esitys vaatii kaikilta täyden panoksen. Yhdessä tekeminen tuottaa yhteisiä onnistumisia, joita on mahtava sitten iloitakin porukalla.

HarkKana-vuoden aikana onnistuu niin yksin kuin yhdessä. Onnistumisista yksin iloitseminen jää kuitenkin aika kalpeaksi, minkä takia niitä on tärkeä jakaa kana- tai harkKanakollegalle. Lisäksi asiakastiimeissä on tullut iloittua monet kerrat joko omaa – tai useammin tiimin – yhteistä onnistumista.

No, millaisissa rooleissa sain speksilavalla olla? Kerran näyttelin huipputanssikoulun parasta tanssijaa, kerran lapsellista, mutta älykästä pahispikkusiskoa ja kerran – no pitkälti kiveä.

Tämän vuoden aikana olen saanut olla ihan oma itseni, harkKana. Olen ollut utelias ja aktiivinen, tasaisin väliajoin olen vienyt itseni mukavuusalueen reunalle. Olen kokenut Kanalan saatanallisen rallin ja onnistunut yhdessä. Olen mokannut, mutta siihenkin on suhtauduttu inhimillisesti. Olen saanut kannustusta ja kiitosta. Tämä kaikki on kannattanut. Takana on unohtumaton vuosi – onneksi uskalsin tälläkin kertaa heittäytyä.