Generalisti on organisaation parasta muutosturvaa – ja usein tietämätön siitä

Tiedonjanoinen generalisti tulisi nähdä yrityksen voimavarana, sillä kompleksisessa ympäristössä juuri mukautumiskykyinen generalisti tuo organisaatiolle turvaa muutokseen. Matkalla generalistin vahvuuksien löytämiseen tarvitaan kuitenkin tukea koko työyhteisöltä.

Generalismista ja generalistien roolista työelämässä on viime aikoina kirjoitettu sangen vilkkaasti. On jopa tunnistettu generalismin alalajeja, kuten neo-generalismi. Generalistien tärkeyttä työyhteisölle on alettu vihdoin nostaa jalustalle. 

Uralehden mukaan generalistit osaavat tähystää tulevaa lintuperspektiivistä, ajatella kriittisesti sekä hakea ratkaisuja yllättävistä paikoista. He ovat siis tiedonjanoisia ja tähystävät jatkuvasti uusia kiinnostuksen kohteita. Viimeisen vuoden aikana olen saanut todistaa, kuinka konsulttitoimiston monipuolinen ja projektiluontoinen työ ruokkii tiedonjanoa. Konsulttitalo onkin generalistin keidas, jossa tiedonjanoinen generalisti nähdään yrityksen voimavarana. Ainakin sellainen konsulttitalo, joka tukee generalisteja omien vahvuuksiensa löytämisessä.

Mikä määrittelee generalistin?

Ihmisenä, jolla ei ole yhtä varsinaista spesialiteettiä, tunnen luonnollisesti syvää huojennusta törmätessäni generalismia ylistäviin kirjoituksiin. Samanaikaisesti olen kuitenkin hämilläni.

Tahto olla tulematta lokeroiduksi on kantava ajatus generalistien keskuudessa. Silti itse termi määritellään usein kapeasti, ja generalistien ajatellaan syntyvän työelämään tiettyjen generalisteiksi valmistavien koulutussuuntauksien kautta. Helsingin Sanomien artikkelissa termi määritellään seuraavasti: “Generalistilla tarkoitetaan korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden tutkinto ei valmista suoraan mihinkään ammattiin”. On toki selvää, että osa korkeakoulututkinnoista on yleispätevämpiä kuin toiset. Silti on turhan kategorisoivaa lokeroida generalistit koulutuksen perusteella. Uskon, että generalismilla on huomattavasti enemmän tekemistä persoonan sekä yksilön oman kokemuksen kuin koulutussuunnan kanssa. Generalismi on ennen kaikkea mukautuva tapa katsoa maailmaa, oppia ja sopeutua. 

Generalismi on ennen kaikkea mukautuva tapa katsoa maailmaa, oppia ja sopeutua

Generalisti suomennetaan usein “moniosaajaksi” tai “multitalentiksi”. Myös tämä kummastuttaa minua suuresti. En koe itseäni spesialistiksi mutten sen kummemmin moniosaajaksikaan. Itseni tituleeraaminen multitalentiksi tai moniosaajaksi tuntuisi lievästi sanottuna pröystäilyltä, näin juuri ja juuri 25 vuoden rajapyykin saavutettuani. Olen osannut lukea vasta vajaat 20 vuotta, tietoa olen kyennyt tulkitsemaan kriittisesti rapiat puoli vuosikymmentä ja vasta nyt olen karistamassa putkiajattelun ja naiiviuden viittaa yltäni. Esimerkiksi ärsyyntyessäni opintoihini olen vasta vastikään päässyt eroon “opiskeluhan on ilmaista” -harhasta. Opiskelu on maksutonta, mutta kallista, ja vasta nyt osaan suhtautua opintojen tuomiin mahdollisuuksiin niiden ansaitsemalla arvokkuudella. Vaikka miellänkin itseni generalistiksi, en tiedä, olisiko minun tässä pisteessä elämääni, tai sen koommin tulevaisuudessa, edes teoriassa mahdollista olla multitalentti.

Epätoivon kuiluun unohdetut generalistit

Vai kärsinkö sittenkin monen muun kanssageneralistin tavoin huijarisyndroomasta? Löydän itseni usein väheksymästä omia kykyjäni, sillä ilman spesialiteettiä koen omien vahvuuksieni tunnistamisen paikoittain haastavaksi. Kun pääsen jatkoon työhaastattelussa, ajaudun usein pohtimaan, mitä haastattelija minussa on oikein nähnyt. Kun taas kutsua jatkohaastatteluun ei kuulu, olen aina varma, että tieni on kariutunut kykenemättömyyteeni ilmaista kiinnostustani jotakin spesifiä roolia tai asiantuntijataitoa kohtaan.  Päädyn ajattelemaan virheellisesti, että olen jotenkin heikosti motivoitunut, koska kiinnostun jatkuvasti uudesta.

Päädyn ajattelemaan virheellisesti, että olen jotenkin heikosti motivoitunut, koska kiinnostun jatkuvasti uudesta

Miksi generalistit sitten ajautuvat vähättelemään itseään? Vastausta voi etsiä soveltamalla Dunning-Kruger -käyrää. David Dunning ja Justin Kruger testasivat ihmisten käsitystä omasta pätevyydestään työssään Unskilled and unaware of it: how difficulties in recognizing one’s own incompetence lead to inflated self-assessments. He havaitsivat ylivertaisuusvinouman: mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Kun tiedon ja pätevyyden määrä kasvaa, skeptisyys omaa osaamista kohtaan heikkenee tiettyyn pisteeseen asti.

Voidaan siis hypoteettisesti ajatella, että toisessa ääripäässä on henkilö, joka “ei tiedä mitään” – ja jolla on ylivertaisuusvinouma – ja toisessa päässä taas on jonkin alan erityisasiantuntija, kivenkova spesialisti, kuten vaikka sisätautien erikoislääkäri. Molemmat luottavat pätevyyteensä yhtä lailla, mutta eri syistä: toinen vahvan substanssiosaamisen ja toinen ylivertaisuusvinoumansa vuoksi. Heidän väliinsä jää kuitenkin kuilu, jonne unohtuvat generalistit – henkilöt, jotka kiinnostuvat jatkuvasti uudesta ja ottavat asioista monipuolisesti selvää. Sinne jäävät siis ne työyhteisön jäsenet, jotka tulkitsevat asioita monista näkökulmista, mutta putoavat käyrällä kognitiivisen vinouman kuoppaan, “epätoivon laaksoon”.

Mukaellen,  Authentic medicine.

Kun ihminen ymmärtää hiukan, muttei tarpeeksi, tälle valkenee, kuinka suuri aukko tietotaidoissa yhä vallitsee. Tämä puolestaan lisää epäluottamusta entisestään. Kun sama epäluottamus omiin kykyihin moninkertaistuu usealla substanssialueella, on selvää, että usko omiin kykyihin on heikoilla. On siis luonnollista, että generalistien voi usein olla muita vaikeampaa tunnistaa tai sanoittaa oma osaamisensa. Toisaalta omissa tiedoissa olevien aukkojen tunnistaminen usein lisää tiedonjanoa entisestään. Juuri uteliaisuus pitäisi tunnistaa voimaksi, joka ajaa generalistia. Sen ei saisi antaa laantua skeptisyydeksi omaa osaamista kohtaan, kuten Dunning-Kruger -efektissä käy. 

Generalismi on jatkuvaa ratkaisujen etsimistä

Myös työnantajan on hyvä tiedostaa tämä ja auttaa työntekijöitä tunnistamaan omat vahvuutensa. Tämä on tärkeää, sillä työyhteisössä tiedonjanoinen generalisti tulisi nähdä yrityksen kallisarvoisena voimavarana. He voivat olla elintärkeä linkki substanssiosaajien välillä sekä eri organisaatioiden ja organisaatiokulttuurien rajapinnoilla. Generalisti pystyy mukautumiskykynsä vuoksi ottamaan nopeasti muuttuvassa työyhteisössä tarvittaessa hyvinkin erilaisia rooleja ja hallitsemaan kokonaisuuksia. Nykypäivän kompleksissa maailmassa generalisti on organisaation parasta muutosturvaa.

Nykypäivän kompleksissa maailmassa generalisti on organisaation parasta muutosturvaa

Minulle generalismi edustaa jatkuvaa ratkaisujen etsimistä, ajatusten välittämistä, heittäytymistä sekä kykyä hypätä (ja joskus myös poukkoilla) aihealueesta ja keskustelusta toiseen. Minua on auttanut se, että olen tiedostanut, mistä generalismissa on kyse. Olen kivunnut ylös epätoivon kuilusta ja aloittanut löytöretken omiin vahvuuksiini. Olen kiivas väittelijä ja työelämän rajapintojen välittäjä, kulttuurien välinen API-avain. Osaan jo hiukan sanoittaa itseäni. Ja löytöretkeni on vasta alkanut.

Ellun Kanat etsii vuodelle 2021 harjoittelijoita: tule rohkeasti haastamaan itseäsi uusien, opettavien tehtävien parissa. Hae meille, oletpa sitten generalisti tai spesialisti – Kanalassa on tilaa näkemyksellesi. Haku käynnissä lokakuun loppuun asti. Lue lisää täältä.