Eteenpäin, sanoi mummo sähköautossa
Alkoi tuntua siltä, että lapsuuden sananlaskut oli aika päivittää ilmastonmuutoksen aikaan. Tässä ne ovat!
Se mikä ei tapa, ilmastoahdistaa.
Jos ei hiilineutraali helluntaina, ei koko kesänä.
Ei nuolaista ennen kuin CO2-päästöt tipahtaa!
On taottava silloin, kun maapallo on kuuma.
On kuin Trumppi tunkiolla.
Pihalla kuin sulanut lumiukko.
Rahalla saa ja lennolla päästää.
Pakkausta ensi silmäyksellä.
Paistaa se päivä nykyään Suomessakin.
Terve ruumis ei Thaimaata kaipaa.
Mitä opimme tästä – emme vissiin mitään.
Kukaan ei ole kierrättäjä syntyessään.
Niin pitkä lento, että aasikin häpesi.
Kaikki käy – paitsi pienet muovikengät.
Luulo ei ole tutkitun ilmastotiedon väärti.
Ei auta itku ilmastomarkkinoilla.
Ei Kiina käskien laula.
Ei päästöjä mahan täydeltä.
Ei saa jäädä ilmastoahdistukseen makaamaan.
Yksi tykkää lihasta, toinen maapallosta.
Hulluilla on halvat huvit, rikkaiden huvit maksaa koko maapallo.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan – paitsi kohta ei enää vastaa.
Joukossa päästöt tiivistyy.
Happamia, sanoi lapsi kaupungin sadepisaroista.
Kesällä ei kerkiä ja talavea ei ole.
Oma maa mansikka, muu maailma elinkelvoton.
Myös aidan takana ruoho on kuollutta.
Ei tässä kurjuutta kummempaa – eikä kohta mitään muutakaan.
Joukkoliikenne on ihmisen paras ystävä.
Eteenpäin, sanoi mummo sähköautossa.
Antarktiksen sulaessa roiskuu.
Ei kannettu vesi jäävuoressa pysy.
Inspiraatio sananlaskujen päivittämiseen tuli The New Yorker -lehdeltä, joka muokkasi amerikkalaiset sananalaskut uusiksi.
