Viestintä

Yt-viestintä on (oikeasti) kriisiviestintää

Kun yritys aloittaa yt-neuvottelut, sen viestintä muuttuu väliaikaisesti kriisiviestinnäksi. Silloin on hyvä ymmärtää, mistä on kyse.

Kerroin taannoin tutulleni, että konsultoin työssäni asiakkaita kriisi- ja yt-viestinnässä. Hän kysyi, mitä eroa niillä on.

Hyvä kysymys.

Vaikka yt-neuvotteluissa käsitellään monenlaisia asioita, yleisesti ihmisten mielessä yt-neuvottelut tarkoittavat, että joku saa kenkää.

Jos yt-toiminnalla ei ole henkilöstövaikutuksia, se kannattaakin kertoa ensimmäisessä lauseessa. Jos neuvotteluilla on henkilöstövaikutuksia, on aivan sama mitä sen jälkeen sanotaan, koska henkilöstö miettii vain, kuinka monta tyyppiä, milloin, ketä koskee, koskeeko minua, apua, mitä nyt.

90-luvun laman seuraukset painavat vieläkin

Henkilöstön vähentämisellä on aina negatiivinen kaiku. Se kertoo lähes poikkeuksetta yrityksen käyvän läpi haastavia aikoja ja maailman muuttuvan nopeammin kuin ehkä toivoisimme. Yksilötasolla työn menettäminen on aiheellinen ja iso pelko: kyse ei ole pelkästä toimeentulosta vaan myös identiteetistä ja paikasta yhteisössä.

Lisää kierroksia pelkoon tuo se, että suomalaisessa työelämässä on vielä valtavan iso joukko niitä, jotka tavalla tai toisella muistavat 90-luvun laman ja sen seuraukset. Noilta ajoilta on piintynyt mieleen kuva työttömyydestä tilana, josta ei ole nousua ylöspäin.

Ei liene sattumaa, että suomen kielessä ei ole between jobs -ilmaisulle tunnettua käännöstä

Ei liene sattumaa, että suomen kielessä ei ole between jobs -ilmaisulle tunnettua käännöstä.

Tajusin tämän pelon perinnön konkreettisesti viime kesänä. Loman jälkimainingeissa ystäväni valitteli rahanmenoa: oli matkusteltu ja herkuteltu, ja rahaa oli yllättäen palanut. Kun hän valitti asiasta, hän esitti itse ääneen ratkaisun rahaongelmaansa:

”Mitä jos tässä kuussa en lyhentäisi asuntolainaa tuplana?”

Hämmästyin ja kysyin, miksi hän lyhentää asuntolainaansa tuplamäärän joka kuukausi. Ystävä vastasi:

”No, pyrin lyhentämään velan pois mahdollisimman pian, jos jään työttömäksi.”

En usko hetkeäkään, etteikö tämä johtavassa asemassa oleva yritteliäs ja sosiaalinen tyyppi työllistyisi nopeasti, jos hän jäisi jostain syystä työttömäksi. Pankitkin ovat nykypäivänä varsin ymmärtäväisiä maksuehdoissa. Mutta ystäväni on nelikymppinen ja muistaa omasta teini-iästään ajan, jolloin työttömyys tarkoitti ikuista kortistoa, keskiolutbaaria ja kuolevia tehdaspaikkakuntia.

Luuserit pahoittelevat?

Pelko menee tunteisiin. Koska kyse on vakavasta asiasta ja oikeasta pelosta, yt-neuvotteluista on kerrottava yhtä sensitiivisesti kuin kriiseistäkin. Henkilöstön huoli pitää huomioida ja ratkaisua on pahoiteltava. Tunteille on annettava tilaa ja on tarjottava kaikki se tuki, mikä voidaan.

Yt-neuvotteluista on kerrottava yhtä sensitiivisesti kuin kriiseistäkin

Hoidin taannoin monikansallisen yrityksen yt-viestintää, kun yrityksen liiketoimintajohtaja Ruotsista soitti. Johtaja oli tyrmistynyt siitä, että käytimme viestinnässä sanaa unfortunately. Hän ei voinut tajuta, miksi toimipaikkojen sulkemista ja ihmisten työttömäksi jäämistä pitäisi pahoitella.

”Eihän me haluta kuulostaa luusereilta”, mies huudahti.

Kesti kauan yrittää selittää, miksi kyse ei ole siitä.

Artikkelin kuvitus: Unto Helo

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!