Viestintä

Ennustaminen tuottaa keskinkertaisuutta

Maailma ei ole enää järjestyksessä. Tai ehkä se ei koskaan ollutkaan. Joskus kuitenkin vielä naiivisti kuviteltiin, että sitä voitaisiin hallita ja ennustaa viisivuotissuunnitelmin ja pitkän aikavälin talousennustein.

Tietokoneiden laskentatehon räjähdysmäinen kasvu on toki parantanut sääennusteiden luotettavuutta. Samalla maailma on kuitenkin monimutkaistunut ja pienentynyt.

Yritysten, valtioiden ja jopa yksittäisten ihmisten toiminta vaikuttaa maailmanlaajuisesti toisiinsa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Inhimillisen toiminnan ennustaminen ei siis ole ainakaan sanottavasti muuttunut helpommaksi.

Miksi näin ollen edes yrittää ennustaa tulevaisuutta?

 

SE NYT VAAN ON IHAN TYHMÄÄ ENNUSTAA?

Hieman kuluneen, jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn suuhun laitetun viisauden mukaan kannattaa mieluummin luistella sinne, missä kiekko on seuraavaksi kuin sinne, missä se on ollut.

Yritykset saavat kilpailuedun, jos ne kykenevät tarttumaan tehokkaasti uusiin mahdollisuuksiin ennen kilpailijoitaan. Poliittiset päätöksentekijät taas voivat varautua tulevaisuuden haasteisiin hyvissä ajoin, jos osaavat.

Maaliin osuneista ennusteista voi siis olla kiistatonta hyötyä niin yrityksille kuin yksittäisille ihmisillekin.

Mutta kenen ennusteisiin voi ja kannattaa luottaa?

Professori Philip Tetlockin pari vuosikymmentä kestäneen tutkimushankkeen lopputulos oli tässä suhteessa kiinnostava. Hän kokosi satoja asiantuntijoita – tutkijoita, virkamiehiä, politiikan kommentaattoreita, toimittajia ja niin edelleen – vastaamaan tuhansiin tulevaisuutta koskeviin väittämiin 1984–2004.

Johtopäätös oli, että keskimääräinen asiantuntija osui ennustuksissaan yhtä hyvin kohdalleen kuin satunnainen arvaus – tai tikkaa heittävä simpanssi, kuten hankkeesta raportoinut media tykkäsi asian ilmaista. Oli jopa niin, että mitä näkyvämpi asiantuntija oli mediassa, sitä pahemmin metsään hänen ennustuksensa keskimäärin menivät.

Jonkin alan erityisasiantuntijuus ei siis välttämättä tee ihmisestä hyvää ennustajaa. Yksi Tetlockin myöhemmistä havainnoista oli, että jo pelkästään lyhyehkön ennusteiden laatimista koskevan ohjeistuksen lukeminen paransi ihmisen tekemien ennustusten osuvuutta selvästi. Ennustaminen on siis taitolaji, jossa kuka tahansa voi oppia paremmaksi.

Auttaako ennustaminen yrityksiä ja muita organisaatioita oikeaan suuntaan? Ei välttämättä. Ennusteita voi käyttää myös “väärin”, tai vähintäänkin haitallisella tavalla.

 

VARMISTELU JOHTAA VANHOISSA RAKENTEISSA RIIPPUMISEEN

Jos yritys esimerkiksi havainnoi pelkästään tulevaisuuden riskejä ja uhkia, se saattaa käyttää energiansa vääriin asioihin ja jättää tarttumatta mahdollisuuksiin.

Näin tulevaisuuden ennustaminen johtaa korkeintaan keskinkertaisiin tekoihin.

Ennustusten perusteella vetäydytään entistä syvemmälle kuoreen ja ylläpidetään vanhoja rakenteita ja toimintatapoja, jotka eivät toimi edes nykymaailmassa, saatika tulevaisuudessa.

Toisaalta jos yritys luottaa sokeasti epävarmaan ennusteeseen, se saattaa tehdä vääriä strategisia päätöksiä. Gretzkyn jääkiekkovertaus tuntuu tässä mielessä ainakin yritysmaailman käyttöön hieman vanhentuneelta. Voittamisen kannalta ennustamista ja huippuyksilöitä tärkeämpiä ovat vahva strateginen näkemys ja hyvin yhteen pelaava joukkue.

Sen sijaan, että yritetään saada varmuus tulevaisuudesta, yritysten pitäisi pohtia, mitä ne voivat tehdä organisaatiolleen ja toiminnalleen jo tänään.

Filosofi ja tutkija Nassim Nicholas Taleb kirjoittaa ei-ennustavan päätöksenteon hyödyistä. Koska epätodennäköisten mutta vaikutuksiltaan merkittävien tapahtumien ennakointi on mahdotonta, yritysten kannattaa mieluummin pyrkiä muuttumaan iskunkestäviksi, tai paremminkin iskuista vahvistuviksi.

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tottakai kaikki haluavat kestää vastoinkäymisiä. Mutta tämä vaatii rohkeutta. Rohkeutta murtaa sementoituneita rakenteita, rohkeutta muuttaa totuttuja toimintatapoja ja rohkeutta vapauttaa oma organisaatio kommunikoimaan muun maailman kanssa.

Tämä voi tuntua aluksi pelottavalta. Mutta se on ainoa tapa, jolla yritys voi kohdata epävarman huomisen ilman kuoreensa käpertymistä.

Kun tarkastelee teknologian kehitystä ihmiskunnan historiassa, se näyttää kiihtyneen eksponentiaalisesti. Pelkästään 1900-luvun aikana siirryttiin hevoskärryistä autoihin ja radiovastaanottimesta langattomaan internetyhteyteen. Futuristi Ray Kurzweil kutsuu ilmiötä kiihtyvien tulosten teoriaksi (Law of Accelerating Returns).

Intelin perustaja Gordon E. Moore havaitsi jo muutama vuosikymmen sitten, että edullisissa mikropiireissä käytettävien transistorien lukumäärä kaksinkertaistui teknologisen kehityksen myötä noin kahden vuoden välein. Tämä Mooren laiksi kutsuttu ilmiö on kuitenkin pitänyt kutinsa näihin päiviin asti ja sen ennustetaan jatkuvan vielä ainakin yli 2010-luvun.

Jos teknologinen kehitys jatkaa eksponentiaalista kasvuvauhtiaan, ennustamisesta tulee entistä vaikeampaa. Missä vaiheessa tekoäly ohittaa ihmisaivojen älyllisen kapasiteetin ja mitä siitä seuraa? Tähän kysymykseen ei ole vastausta. Se ei ole ennustettavissa. Ja silti tämä tapahtuma on tutkijoiden mukaan edessämme hyvin todennäköisesti jo parin vuosikymmenen sisällä.

Seisomme valtavien teknologisten harppausten kynnyksellä, mutta katsomme menneeseen. Menneisyys on se, minkä jo näemme, tulevaisuus se, minkä väistämättä kohtaamme.

Kun kysymme, mitä tapahtuu huomenna, vastaus on: se, mitä teemme tänään.

HEVOSET PYSYVÄT – AUTOT OVAT VAIN MUOTIOIKKU

Joskus ennustus osuu oikeaan. Joskus ei.


I think there is a world market for maybe five computers.

Thomas Watson, IBM:n hallituksen puheenjohtaja (1943)

The horse is here to stay but the automobile is only a novelty – a fad.

George Peck, Michigan Savings Bankin hallituksen puheenjohtaja (1903)

It will soon be possible to transmit wireless messages all over the world so simply that any individual can own and operate his own apparatus.

Nikola Tesla (1909)

There’s no chance that the iPhone is going to get any significant market share. No chance.

Steve Ballmer, Microsoftin toimitusjohtaja (2007)

The Americans have need of the telephone, but we do not. We have plenty of messenger boys.

Sir William Preece, British Post Officen pääinsinööri (1878)

Artikkeli on julkaistu ensimmäisenä Mitä tapahtuu huomenna yrityksille? -raportissa, jonka Ellun Kanojen viestinnän tekijät kirjoittivat yhdessä syksyllä MTH-tehtaalla. Omien bootcampien aikana luodut näkemykset kootaan kokonaisuudessaan helmikuussa julkaistavaan Mahdollisuusraporttiin.
>> LUE TÄSTÄ MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA YRITYKSILLE


Kuva: Kira Hagström, kuvitukset: Lea-Maija Laitinen

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!