Yksin ei ole ihmisen hyvä olla – työelämässäkään

Selailin sairaana Netflixiä ja törmäsin Seinfeldin vuonna 2020 ilmestyneeseen standup-esitykseen 23 hours to kill. Minua Seinfeld ei ole koskaan erityisesti sykähdyttänyt. Vaikkakin lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että 90-luvun sarja Seinfeld oli ehkä nerokkainta ja älykkäintä komediaa, mitä maailmassa on nähty. Itselleni Seinfeldin nerokkuus ilmenee ennemmin tämän nimissä kulkevassa metodissa, joka perustuu sinnikkääseen ja johdonmukaiseen oman työn ja itsensä parantamiseen ja joka johtaa takuuvarmasti lykkäämisen lopettamiseen.* 

Jäin kuitenkin katsomaan tätä yhden miehen show’ta. Mitä annettava Jerry Seinfeldilla on lähes 20 vuotta sarjan lopettamisen jälkeen? 

Olin aika hämmästynyt. Lavalla tuntui olevan väsynyt, kitkerä ja kyyninen mies, joka narisi ihan kaikesta. Vaimosta, puhelimista, maailmasta, muista ihmisistä. Muutamaa hauskaa ja terävää havaintoa lukuunottamatta jälkimaku oli tympeä. Seinfeld sitä ja Seinfeld tätä, jäkäjäkäjäkä. Minä-minä-minä.

Kiinnostuneena päätin sukeltaa uudelleen Seinfeld-sarjaan, josta tehtiin 180 jaksoa. Jotain hyväähän siinä on täytynyt olla. Tutustuin ihan erilaiseen Jerry Seinfeldiin. Uteliaaseen, maailmasta ja muista ihmisistä kiinnostuneeseen ja toiveikkaaseen Jerry Seinfeldiin. Mutta en vain tähän, vaan tämän lisäksi kolmeen muuhun, kiistatta outoon, mutta rakastettavaan hahmoon, joiden elämässä sattui ja tapahtui. Seinfeld-sarja ei nimestään huolimatta ole sarja yhdestä ihmisestä ja tämän pakostakin yksiulotteisesta (sanoisin melkein narsistisesta) näkökulmasta maailmaan, vaan sarja neljästä tasavertaisesta ihmisestä, joiden elämät liittyvät toisiinsa. Sarjassa ei ole ”päähenkilöä”, vaan neljä vuorovaikutuksessa olevaa ihmistä. Kaikki neljä ovat päähenkilöitä.

Sarja ei ole sarja ”minusta” vaan ”meistä”. Ja väitän, että juuri se teki siitä kiinnostavan, suositun ja pidetyn.

Vaikka olemmekin eittämättä oman elämämme päähenkilöitä, emme kuitenkaan ole elämän päähenkilöitä. Tämä tuntuu ehkä unohtuvan meiltä selfieiden ja Instatarinoiden itseä korostavassa maailmassa. Sosiaalinen media on samasta syystä usein pitkästyttävä kuin Jerry Seinfeldin yhden miehen show. Se on yksiulotteinen näkökulma maailmaan ja elämään: yksin lavalla oleva päähenkilö huutelee maailmalle mielipiteitään ja muut päähenkilöt vetävät samaan aikaan omaa show’taan.

Pandemian jälkeen on varottava, ettei sama tapahdu työelämässä. Kehittyminen, kasvaminen ja uteliaisuus jalostuvat yhdessä. Merkitykset, niin elämän kuin työnkin, tapahtuvat usein toisten kautta. Työkavereiden, asiakkaiden, lähikuppilan Liisan. Tulemme näkyväksi toistemme kautta. Keskustelun ja vuorovaikutuksen arvo on aina toisen mielipiteen näkeminen, oma viisastuminen ja lopulta jonkun asian muuttuminen. Monimutkaisessa maailmassa yksiulotteisella näkökulmalla ei oikein selviä. Enemmän kuin koskaan tarvitsemme siihen toisiamme. Aitoa vuorovaikutusta, kommunikointia ja uskaltautumista yhdessä epävarmassa ajassa.

Organisaatioissa kannattaa panostaa nyt ihmissuhteisiin. Se on paras investointi niin osaamiseen kuin ihmisten tyytyväisyyteen ja pysyvyyteen. Se vaatii kommunikaatiota, aikaa ja tylsiäkin hetkiä.

Olihan se inhimillisestikin vähän surullista katsottavaa, kun Jerry Seinfeld käppäili yksin lavalla ilman kavereitaan. Ei ihme, että siinä tulee vähän katkeraksi ja kyyniseksi.

*Seinfeld-metodi. Nuori lupaava koomikko Brad Isaac kertoo tavanneensa uransa alkuaikoina Seinfeldin, joka oli neuvonut tätä, että jotta voi olla parempi koomikko, pitää koko ajan kirjoittaa parempia vitsejä. Jotta voi kirjoittaa parempia vitsejä, pitää kirjoittaa joka päivä. Seinfeld oli neuvonut nuorta koomikonalkua hankkimaan ison seinäkalenterin, jossa koko vuosi näkyy samalla sivulla. Seuraavaksi piti hankkia punainen merkkaustussi. Joka päivä, kun kirjoittaminen on tehty, voi merkitä tussilla ison X-merkin sen päivän kohdalle. Muutaman päivän jälkeen näkee jo hienon sarjan X-merkkejä. Siitä tulee hyvä mieli ja tekee mieli jatkaa tätä sarjaa. Ainoa tehtäväsi on, ettet riko tätä sarjaa. Voilá: parempi koomikko. Toimii moneen muuhunkin ammattiin. Jos haluaa hommassaan paremmaksi, tekeminen on paras tapa kasvattaa muskeleita.