Vihreää, Venetsia ja visiitti kirjakauppaan – Näe maailma nuoren designerin silmin

Luova suunnittelutyö vaatii tekijältään havaintoja maailmasta, kykyä ideoida boksin ulkopuolelta ja ymmärrystä trendeistä. Kysyimme tänä syksynä Ellun Kanojen harkKana 2022 -ohjelmassa olevalta neljältä Design-harkKanalta, mitä havaintoja he ovat tehneet ja mikä heitä kiinnostaa. Lue ja ylläty!

Näkemykselliset nuoret designerit Emma Kivilaakso, Oona Räyhäntausta, Aino Laukka ja Tea Sirén kertovat, minkä aiheiden ja havaintojen parissa he ovat juuri nyt.

Mikä saa minut valitsemaan kirjan hyllystä?

Aino: Toissa viikolla kuuntelin sivusta keskustelua kirjojen eri osien suunnittelun tärkeydestä, ja siitä millä visuaalisilla asioilla on kirjan ostohetkellä merkitystä.

Eräs mielipiteistä oli, ettei kirjojen kansilla ole oikeastaan minkäänlaista merkitystä, ja että suunnittelijoiden pitäisi vain suunnitella kirjojen selkiä; kirjojen ollessa hyllyssä emme muuta näekään ja vaivalla suunnitellut kannet jäävät täysin turhiksi. 

Useampi tuntui yhtyvän tähän mielipiteeseen, ja aloin tuumimaan että en ole aikasemmin pitänyt kirjan selkämystä läheskään yhtä tärkeänä kuin sen kantta. Ensimmäinen asia minkä perusteella nostan kirjan silmäiltäväksi on sen kansi, jos kirjailija ei ole minulle ennestään tuttu. Jos kannessa ei ole mitään mielenkiintoista (hyvässä tai huonossa mielessä), kirja ei saa edes mahdollisuutta tulla katseltavaksi sen selkäpuolelta. 

Kun testasin teoriaani kirjakaupassa, vastassa oli kirjat kapeat selät kohti minua.

Menin visiitille kirjakauppaan ikään kuin testaamaan omaa teoriaani, mutta vastassa olikin hyllyt täynnä kirjoja, kaikki selät kohti minua. Vain uusimmat ja ajankohtaiset kirjat saivat pötkötellä näytillä kannet edellä, mutta kaikki muut kirjat olivat hyllyissä liiketilan maksimoimiseksi. Kirjan kapeaan selkään tiivistyy kirjan olennaisimmat asiat kirjailijasta teoksen nimeen ja niihin visuaalisiin asioihin ja valintoihin, jotka tekevät kirjasta potentiaaliselle lukijalle silmäiltävän arvoisen. 

Tuumiskelin mitkä olisivat niitä asioita, jotka saisivat minut kaivamaan kirjan hyllystä:

1. Sekä minä että niskani olimme kiitollisia, kun kirjan selkämyksessä olevat tekstit olivat luettavissa ilman, että päätä täytyy kääntää 90 astetta.

2. Mielenkiintoisten asioiden tiivistäminen kapeaan suikaleeseen onnistuneesti.

3. Selkämyksen väri. Kirkkaat värit yhdistettynä mielenkiintoiseen typografiaan kutsuivat lukemaan. Oli todennäköisempää, että haaleat selkämykset, joihin teksti hukkui jäivät katsomatta. 

Opit talteen: Testaa teoriaa käytännössä. Mieti aina suunniteltavan asian käytettävyyttä ja paikkaa, johon suunnittelet.

I Vibe With Green

Emma: Mitä yhteistä on Bottega Venetalla ja päärynämehutiivisteellä? Ne molemmat tunnetaan kirkkaasta vihreästä väristä. Ei siis mikään ihme, että pidän niistä molemmista.

Noin vuosi sitten havahduin kävellessäni erään pikamuotiketjun myymälän läpi. Rekkien seasta sieltä täältä pilkotti vihreää. Eikä mitä tahansa vihreää, vaan täyteläistä, kirkasta, ihanaa Bottegan vihreää. Olin huomaamattani vaellellut vaatekappaleiden luo.

Siitä se sitten alkoi. Ensin kotiini ilmestyi purkki kynsilakkaa. Sitten kori ja toinenkin. Rohkenin ostamaan vihreän paidan, vaikka aiemmin olin pukeutunut ainoastaan mustaan. Portfoliotani päivittäessäni huomasin, että kaikissa töissäni yhtenä pääväreistä oli vihreä. Ehdotin kaikkeen väriksi vihreää, ostin viherkasveja, aloin haaveilla vihreästä sohvasta. Vihreää pesuainetta, vihreää luomiväriä, vihreää teetä.

Joka. 

Puolella. 

Vihreää.

Arvaat mistä oli muodostunut turvavärini. Tiesin, että se näyttää omaan silmääni aina hyvältä ja tein asioita vihreiksi vain siksi, että minä pidän siitä. Unohdin kokonaan kaikki muut värit. 

Loppujen lopuksi työni ei ole vuorata tätä maailmaa vihreään, vaan oppia ymmärtämään milloin sitä käyttää.

Olenkin joutunut aktiivisesti tulemaan pois mukavuusalueeltani (siis vihreän käytöstä kaikessa, oikeasti, kaikessa) ja opettelemaan pitämään muistakin väreistä. Olen antanut oranssille mahdollisuuden, samoin punaiselle. Loppujen lopuksi työni ei ole vuorata tätä maailmaa vihreään, vaan oppia ymmärtämään milloin sitä käyttää. Ja aina sille ei ole paikkaa. 

Opit talteen: Saan vuorata kotini vihreään, jos tahdon. Saan haaveilla Bottega Venetan vihreistä laukuista tai lipittää litroja päärynämehua päivässä. Mutta aktiivinen opettelu pois siitä, että kaiken työn tekee turvavärillään, on tarpeen. 

Minulta minulle: älä kangistu lempiväriisi tai muihin helppouksiin, vaan lähde tutkimusmatkalle. Saatat yllättyä. 

Pyhä geometria – matematiikka visuaalisena ohjenuorana

Oona: Eräs matemaattisesti lahjakas ystäväni totesi vuosia sitten kokevansa matematiikan pyhänä ja kaiken alkulähteenä. Vaikka tuolloin luulin ymmärtäväni mitä hän tarkoitti vertaamalla numeroita ja kaavoja kaikkivaltiaaseen, havahduin vastikään siihen, että käsitykseni matematiikasta on edelleen kohtalaisen suppea. 

Olen koko elämäni väittänyt, etten ole matemaattinen, koska en jaksanut keskittyä matikantunneilla eikä monimutkaisten laskutoimitusten opettelu tuntunut itselleni merkitykselliseltä. 

Hiljalleen olen kuitenkin käsittänyt, kuinka suuressa roolissa numerot sekä erilaiset kuviot ja symmetria ovat elämässäni: huomaan jatkuvasti yllättäviäkin yhteyksiä ihmisten ja asioiden välillä, tykkään tarkastella ihmiselämää astrologian avulla, ja taiteessa olen tarkka symmetrian ja rytmin suhteen.

Symmetria miellyttää silmää ja luo harmoniaa, jota universumimme tuntuu ilmentävän itsestään – aina atomeista valtaviin galakseihin.

Matematiikan voi siis nähdä hyvinkin visuaalisena entiteettinä. Kultainen leikkaus esiintyy kaikkialla luonnossa, joten on luontevaa, että siitä on tullut ohjenuora monenlaiseen luovaan suunnitteluun. Symmetria miellyttää silmää ja luo harmoniaa, jota universumimme tuntuu ilmentävän itsestään – aina atomeista valtaviin galakseihin. Mehiläisten kennot, simpukankuoret ja lumihiutaleet ovat vain esimerkkejä siitä, miten ihmeellisiä muotoja ympärillämme on ilman, että vaikutamme asiaan millään tavalla. 

Mikä tästä sitten tekee pyhää? Termi ”pyhä geometria” ei ole itse keksimäni, ja muun muassa Perttu Häkkinen on käsitellyt aihetta podcastissaan. En tietenkään voi ottaa kantaa kuin omasta puolestani siihen, kuinka jumalallisena asian kokee. Minulle aihe on kuitenkin niin mystinen, että väistämättä ajattelen taustalla olevan jotain, mitä ihmismieli ei pysty rationalisoimaan.

Hauskinta asian pohtimisessa on ollut se, kuinka aiemmin niin epämatemaattisesta minusta onkin kuoriutunut varsinainen luonnontieteilijä. En usko, että viihtyisin vieläkään matikantunneilla, mutta jatkan kuvioiden ja numeroiden parissa työskentelyä tekemällä elämästäni harmonisempaa kaiken kaikkiaan.

Opit talteen: Näe matemaattinen visuaalisuus ympärilläsi ja inspiroidu siitä.

Venetsia, Basel ja Kassel – mikä on eurooppalaisen nykytaiteen tila holistisen ja kapitalismikriittisen taiteen kokijan näkökulmasta?

Tea: Tällä hetkellä minua kiinnostavat nykytaide ja erityisesti sen kaupalliset ja epäkaupalliset sekä individualistiset ja kollektiiviset ulottuvuudet. Olen tunnustellut näitä teemoja tänä vuonna kolmessa eurooppalaisessa taidetapahtumassa: Venetsian Biennaalissa, Art Baselissa ja Documenta Fifteen -näyttelyssä entisen itä-Saksan Kasselissa.

En koe olevani taiteen katsojana tai tulkitsijana ammattilainen. Se on myös vahvuus: en taidetta katsoessani ole erilaisten ulkoa opeteltujen näkemysten vaikutusten alainen. Kutsunkin itseäni holistiseksi nykytaiteen kokijaksi – koen, kyseenalaistan ja tutkin kokonaisvaltaisesti ja itse.

Venetsian Biennaalissa on aistittavissa vahvasti kaupallinen pohjavire, mutta tuntuu että se yritti verhoutua epäkaupallisuuteen. Biennaalissa huomioni kiinnitti erityisesti kansallisten paviljonkien kova taso ja kiinnostavuus suhteessa päänäyttelyyn eskapistiseen unimaailman ”haljuuteen”. 

Kaupunki, jossa näyttely pidetään, on kirjaimellisesti uppoamassa mereen as we speak. 

Olisin toivonut päänäyttelyltä tässä maailman tilassa enemmän kantaaottavuutta. Se tuntui lähinnä graafisen suunnittelun ja postmodernismin sekoitukselta, joka jäi kokonaisuutena pinnalliseksi. Vaikka kaupunki, jossa näyttely pidetään, onkin kirjaimellisesti uppoamassa mereen as we speak. Venetsian löytöni oli ehdottomasti Miriam Cahnin raa’at, mutta syvältä emotionaalisesti koskettavat maalaukset ja hiili- sekä lyijykynäpiirrokset.

Sveitsin Baselissa vuosittain järjestettävä myyntitapahtuma Art Basel puolestaan on röyhkeästi ja pröystäilevästi kaupallinen ja individualistinen, mikä paljastaa omassa genressään kiinnostavia pohjavirtauksia. Oli hienoa ja hieman pelottavaa nähdä, missä ns. ”isot rahat liikkuvat”, shampanja virtaa ja osterit luiskahtelevat taidesijoittajien ja kuraattorien kurkuista alas. Itse tyydyin naapurikorttelin edullisiin kebab-annoksiin.

Myyntinäyttelyssä oli kiinnostavaa nähdä taiteilijoita, jotka sijoittajat näkevät tulevaisuuden rahanarvoisina niminä. Itselleni uutena tekijänä mukaan tarttui erityisesti Sylvie Fleury ja hänen humoristinen mutta rehellinen tapansa käsitellä kaupallisuutta, kapitalismia ja naiseutta. 

Documenta Fifteen tarjosi Baseliin ja Venetsiaan verrattuna melko äärimmäistä epäkaupallisuutta, avointa poliittisuutta ja radikaalia kollektiivisuutta. Asetin tälle nykytaiteen näyttelylle korkeat odotukset kantaaottavuuden suhteen.

Tapahtuma oli laaja, ja minulla oli sen katsomiseen ehdottomasti liian vähän aikaa, joten suurta ja kiteyttävää yhteenvetoa on vaikeaa tehdä. Verrattuna kahteen aiemmin todistamaani individualistisempaan tapahtumaan, Documentan monikerroksinen kollektiivisuus tuntui tietyllä tavalla vesittävän yksittäisten teosten sanomaa ja individualistisemmasta taiteesta tuttu näkemyksellinen ja räväkkä kiteytys uupui. Teokset tuntuivat usein kollaaseilta erilaisia ajatuksia – missä kieltämättä on oma hienoutensa!

Kokonaisuuden ehdoton helmi oli mielestäni Hito Steyerlin videoinstallaatio, jonka taiteilija sittemmin veti pois näyttelystä. Tuntuu, että teos kiteytti monia nykyajan ongelmia ja ilmiöitä riittävän tulkinnanvaraisella ja häilyvällä tavalla, joka kannusti katsojaa assosioimaan vapaasti. Teoksessa käsiteltiin mielestäni muun muassa kryptovaluuttaa, somejulkkis-vuoristopaimenta, metaversen Colosseum-taisteluareenaa ja tosi-tv-kilpailuja. Videototeutus oli myös tuotantoarvon näkökulmasta päätähuimaavan laadukas ja herkullinen.

Opit talteen: Koe ja näe – ja luo sitten näkemyksesi itse.