Vihreä siirtymä etenee – mutta kestääkö yksilöiden kantti?

Vihreä siirtymä on jakanut maailman kahteen eri todellisuuteen. Kestävää maailmaa rakennetaan nyt kriisien keskellä vauhdilla, mutta yksittäisille ihmisille vauhti voi tuntua tuskallisen hitaalta. Vihreä siirtymä näyttää merkitsevän olojen kurjistumista siirtymävaiheessa – jaksavatko ihmiset sinnitellä mukana?

Tuleva syksy ja talvi on maalattu eteemme tummilla sävyillä. Ruoan hinta nousee historiallisen nopeasti, ihmiset ovat huolissaan kotiensa lämmityslaskuista, polttomoottoriautojen omistajilla ei ole varaa tankata kulkuneuvojaan. Jopa vessapaperi, jota moni koronapandemian alkaessa hamstrasi, saattaa nyt ensimmäistä kertaa oikeasti loppua kaupoista.

Erityisen suuren mielenkiinnon kohteena ovat nyt keinot säästää energiaa. Uusin sometrendi on seurata sähkön tuntihintaa ja optimoida oma sähkönkulutus hetkiin, jolloin sähkö on mahdollisimman edullista. Osa menee niin pitkälle, että herää aamulla ennen kello seitsemän energiapiikkiä keittämään kahvit, jotta kahvinkeitto saadaan tehtyä ennen sähkön hinnannousua. Keskimäärin tällä säästää sähkölaskussa 2 senttiä per kahvipannu. Ylipäätään keskustelussa on kiinnitetty uskomattoman paljon huomiota yksilöiden tekoihin samalla, kun teollisuus, valtiot ja yritykset tuntuvat olevan näissä “talkoissa” vain sivustaseuraajan roolissa. Sellaiset talkoot sitten vaihteeksi.

Henkilökohtainen kokemuksemme maailmasta saa helposti kaiken näyttämään siltä, että asiat menevät huonompaan suuntaan.

Vielä reilut puoli vuotta sitten olisi voinut olla vaikea kuvitella tilannetta, jossa Venäjän hyökkäys Ukrainaan saa ihmiset optimoimaan kahvinkeiton hintaa Suomessa. Täysin yllätyksenä tilanne ei kuitenkaan tullut niille, jotka ovat kiinnittäneet huomiota polkuriippuvuuksien muodostumiseen. Polkuriippuvuus tarkoittaa kehitystä, jossa aiemmat valintamme vaikuttavat tuleviin mahdollisuuksiimme. Aiemmin luodut keskinäiset riippuvuudet esimerkiksi ruoantuotannossa ja energiakysymyksissä sekä auttavat että haittaavat meitä nykytilanteessa. Toisaalta yksikään maa ei ole täysin omavarainen, vaan tarvitsee jaettuja resursseja, toisaalta ketään tuskin jätetään yksin, koska kaikki ovat samassa sopassa.  

Polkuriippuvuuspuhe ja jossittelu ei tietenkään lämmitä ihmistä, joka miettii tarkeneeko kodissaan asumaan ensi talvena. Samaan aikaan kun yksilöiden kestävyys on koetuksella, Euroopan vihreä siirtymä on kuitenkin mennyt eteenpäin harppauksin. Vaikka Venäjän hyökkäyssota on vaikeuttanut valtavien ihmisjoukkojen elämää sekä suoraan että polkuriippuvuuksien kautta, on ruoka- ja energiakriisi vauhdittanut hyvien asioiden kehitystä maailmassa.

Kaksi todellisuutta kilpailee huomiostamme

Elämme aikaa, jossa joudumme tasapainoilemaan kahden todellisuuden välillä. Ensimmäisessä todellisuudessa yksilöt kärsivät kulujen rajusta noususta ja jopa perustarpeiden säännöstelystä. Esimerkiksi Saksa on jo ilmoittanut, että mikäli Venäjä katkaisee kaasun toimitukset maahan, Saksalla riittää kaasuvarantoja marraskuun alusta alkaen vain kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi.

Samaan aikaan toisessa todellisuudessa maailmalle positiiviset pitkän aikavälin kehityskulut etenevät nopeasti. Saksa on sopinut laajamittaisesta päästöttömän vedyn tuonnista Kanadasta vuodesta 2025 alkaen. Vedyllä korvataan muun muassa Venäjän maakaasua ja hiilenpolttoa Saksan teollisuudessa. Näin nopeita toimia energian vihreän siirtymän eteen tuskin olisi tehty ilman Ukrainan kriisiä.

Pitkän aikavälin hyödyt maailmalle eivät lohduta ihmistä, joka pelkää kylmää ja nälkää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyvistä asioista kannattaisi vaieta.

Ensimmäisessä todellisuudessa Ukrainan viljasadon lähes täydellinen menettäminen nostaa ruoan hintaa myös jokaisen suomalaisen lähikaupassa. Ukrainan viljasadon puuttuessa maailmanmarkkinoilta tuotantoeläimille syötettävän rehun hinta nousee ja etenkin lihasta tulee kallista.

Toisessa todellisuudessa ihmisiä kehotetaan lisäämään edullisen kasvisruoan kulutusta ja ihmisille kelpaavan ruoan syöttämistä tuotantoeläimille on alettu kyseenalaistaa. Ilmastolle ystävällinen ruokavalio olisi Lancet-tutkimusryhmän suosittelema planetaarinen ruokavalio, jossa olisi kaksi kertaa nykyistä enemmän kasviksia ja puolet nykyisestä lihan määrästä. Ukrainan kriisi vauhdittaa siis myös siirtymää ilmastokestävämpään ruokavalioon.

Elämme molemmissa todellisuuksissa samaan aikaan. Henkilökohtainen kokemuksemme maailmasta saa helposti kaiken näyttämään siltä, että asiat menevät huonompaan suuntaan. Kuitenkin pitkän aikavälin positiiviset kehityskulut ja vihreä siirtymä etenevät nopeammin kuin koskaan. Sitä voi olla vaikea muistaa, jos oma elämä muuttuu kalliimmaksi ja niukemmaksi.

Näistä kahdesta todellisuudesta pitää pystyä puhumaan rinnakkain, mutta myönnetään: se on vaikeaa. Pitkän aikavälin hyödyt maailmalle eivät välttämättä lohduta ihmistä, joka pelkää kylmää ja nälkää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyvistä asioista kannattaisi vaieta.

Kahden todellisuuden maailmassa täytyy muistuttaa molempien todellisuuksien samanaikaisesta olemassaolosta. Jokaisen meidän, niin yksilöiden kuin yritysten, on hyvä muistaa, että nykyhetken uhraukset vievät maailmaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Samoin meidän, jotka intoilemme vihreästä siirtymästä, kannattaa muistaa viesteissämme empatia ja nykyhetken uhrausten arvo.

Blogin kuva: Silja Minkkinen