Vihapuhe on sananvapauden ja demokratian pahin vihollinen – taistele sitä vastaan

Vihapuhe on osa sosiaalista mediaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä sitä, vaan meidän tehtävämme on hiljentää vihan lietsojat ja vihapuhe täyttämällä ilmatila asiallisella sisällöllä, uskovat Ellun Kanojen Suvi Auvinen ja Reetta Nurmo. Sillä tekoäly ja algoritmit eivät riitä, vaan vihapuheesta pääsee eroon vain käyttäytymällä paremmin.

Väite: Julkkisten, tunnettujen henkilöiden ja viranhaltijoiden pitää kestää somessa kaikenlaista palautetta. Se kuuluu työhön.

Reetta: Julkkisten ja tunnettujen henkilöiden pitää kestää kovaakin kritiikkiä. Poliitikon mielipiteitä ja linjauksia pitää saada kyseenalaistaa. Kun ryhtyy poliitikoksi, asettaa itsensä moraalisen suurennuslasin alle. Temptation Islandiin osallistuminen antaa yleisölle luvan puida osallistujan parisuhdetta ja arvioida tehtyjä moraalisia valintoja hyvinkin suorapuheisesti. Kummankaan tapauksessa ei silti tarvitse hyväksyä esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai jatkuvaa häirintää.

Todellinen ongelma on, että on niin paljon ihmisiä, jotka kokevat tarpeelliseksi antaa “kaikenlaista palautetta”. Jos ihmisen motivaatio on alentaa toista ihmistä haukkumalla tai kommentoimalla asiattomasti ulkonäköä, on kyse mielestäni solvauksen kohteen ihmisoikeuksista, vaikkei juridiikka sinne ulotu.

Minua pöyristyttää fakta, että vihapuhe kohdistuu niin leimallisesti naisiin. Vähemmistöihin kuuluvista naisista yli neljännes on kokenut vihapuhetta vuoden 2017 Tasa-arvobarometrin mukaan. Kyse ei siis ole marginaali-ilmiöstä.

Suvi: Kenenkään työhön ei kuulu olla muiden ihmisten tunteiden likaämpärinä. Olen huolissani empatiavajeesta, joka joihinkin ihmisiin tuntuu iskevän somessa.

Oma Twitter-sisältöni provosoi, ja moni pahoittaa mielensä. Se ei silti ole vihapuhetta. Määritelmän mukaan vihapuhe on etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta suvaitsemattomuutta levittävää, lietsovaa, edistävää tai oikeuttavaa sisältöä. Pidän hyvänä ohjenuorana sitä, että jos jonkun mielipide ei miellytä, se kannattaa ohittaa. 

Jos pitää tempparitähden toimintaa realityssa tuomittavana, ei ole ok mennä toivomaan ihmisen kuolemaa tämän somekanaviin. Realitytähtien asemasta yhteiskunnassa pitäisi puhua enemmän. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa useampi Love Island -realityyn osallistunut nuori on tehnyt itsemurhan murskaavan somekiusaamisen jälkeen. Sanojen voima on valtava, tässä se taas nähdään.

Väite: Kaikkien kanssa pitää olla valmis keskustelemaan

S: Olen ehdottomasti sitä mieltä, että eri tavalla ajattelevia ihmisiä kannattaa kerätä ympärilleen. Oma ajattelu rikastuu. Halu keskustella ei kuitenkaan tarkoita halua ottaa vastaan huoritteluja tuntemattomilta. 

R: Oman sosiaalisen median verkoston rakentaminen on jatkuvaa työtä. Blokkaa, lakkaa seuraamasta, hiljennä, ilmoita asiaton viesti – valinta on jokaisen omissa käsissä. Jollekin on todella tärkeää kuulla laajasti erilaisia mielipiteitä, toiselle taas verkostoitua esimerkiksi oman alan vaikuttajien kanssa. Kenenkään velvollisuus ei ole seurata ketään, ei edes Sauli Niinistöä tai Jari Sarasvuota, vaikka heillä paljon seuraajia onkin.

Kenenkään velvollisuus ei ole seurata ketään, ei edes Sauli Niinistöä tai Jari Sarasvuota, vaikka heillä paljon seuraajia onkin

S: Nimenomaan. Nykyään “keskusteluksi” yritetään naamioida kaikenlaista kiusaamista ja häirintää. Kun häirikön blokkaa, alkaa itku siitä, ettei toinen ollut valmis keskustelemaan. Koko keskustelun käsite kärsii inflaation, jos sillä perustellaan huono käytös.

Yhtä lailla häiriköiden lisäksi kannattaa rohkeasti blokata ihmiset, joiden meno ärsyttää suunnattomasti. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka viikottain pahoittavat mielensä jostain, mistä twiittaan ja tulevat marisemaan siitä minulle. Blokkaa minut, jos mielipiteeni ärsyttävät! Moni myös valittaa siitä, jos en keskustele kaikkien kanssa, jotka vastaavat twiitteihini. Kannattaa muistaa, ettei kukaan somessa hengaava tyyppi ole sinulla töissä eikä ole velvoitettu keskustelemaan, vaikka olisi ilmaissut mielipiteensä jostain asiasta.

Väite: Vihapuheelle ei voi mitään

S: Jos vihapuheen kohteeksi joutuu, tuntuu kyllä valitettavan usein siltä, ettei sille voi mitään. Poliisia ei tunnu kiinnostavan, ja kaikenlainen epäsuora uhkailu on valitettavasti laillista. Siinä vaiheessa kun saa viestejä, joissa lukee että “toivottavasti sut raiskataan” ja poliisi toteaa, ettei tämä ole suora uhkaus, tuntuu aika turhauttavalta. Itse en ole tehnyt yhtään rikosilmoitusta saamistani viesteistä, koska olen nähnyt niin monta keissiä, joihin poliisi ei ole puuttunut mitenkään. Mieluummin poistan viestit kuin alan prosessoida poliisin kanssa asiaa ja saan lopulta vielä siunauksen sille, että uhkauksia saa poliisinkin mielestä minulle lähettää.

R: Täydellistä keinoa vihapuheen suitsimiseen ei ole. Sosiaalisen median palvelut suhtautuvat käyttäjän näkökulmasta vaihtelevasti ilmiantoihin. Joskus toiminta on todella sukkelaa ja toimivaa, joskus ilmiantoihin ei reagoida mitenkään. 

Tiedän varmuudella yhden sosiaalisen median kanavan moderoinnista, että jokainen ilmianto käsitellään, joko tekoälyllä tai ihmisen työnä. Ilmianto ei silti automaattisesti tarkoita sisällön poistamista, vaan moderaattori arvioi sisällön lainmukaisuuden ja palvelun sääntöjen vastaisuuden. En usko, että asiat tehdään yhtään huonommin globaaleissa teknologiafirmoissa. Päinvastoin, kaikissa niissä tehdään hartiavoimin työtä, jotta huono sisältö saa vähemmän painoarvoa ja todellinen vihapuhe kitketään. Ilmiantoja kannattaa tehdä!

Vihapuhetta ei voida kitkeä lainsäädännöllä eikä moderoinnilla, vaan lopulta sillä, että ihmiset oppisivat taas käyttäytymään

S: Algoritmit eivät ole ratkaisu, eivätkä ole ihmismoderaattoritkaan. Esimerkiksi Facebookin algoritmien on nähty sensuroivan luotettavia uutislähteitä Ylestä The Guardianiin. Ihmismoderaattoreilla taas on aina jokin oma intressinsä siinä, millaista sisältöä somekanavissa voi olla. Globaalit jätit toimivat omien sääntöjensä mukaan, koska eri maissa on niin erilaiset lait sen suhteen, mitä voi julkaista ja mitä ei. Vihapuhetta ei voida kitkeä lainsäädännöllä eikä moderoinnilla, vaan lopulta sillä, että ihmiset oppisivat taas käyttäytymään. Vihapuheeseen auttaa se, että vihapuhujat lopettavat saastansa levittämisen.

Väite: Vihapuhe on uusi ilmiö

R: Me eletään hienossa yhteiskunnassa, kun jokaisella on mahdollisuus keskustella suoraan pääministerin tai suurimman sanomalehden päätoimittajan kanssa Twitterissä. Sen kääntöpuoli on, että kuka tahansa voi viestiä kelle tahansa ja mitä tahansa, koska kanavan toiminnallisuus on sama.

S: Ainahan sitä on baarin nurkkapöydässä jurnutettu. Uutta ilmiössä on vain se, että yhtäkkiä vihapuheelle on uudenlainen media. Kaikki toimittajat, poliitikot ja julkkikset ovat saavutettavissa napin painalluksella. Parin bissen jälkeen on huomattavasti helpompaa avata Facebook ja kirjoitella parit huorittelut tuntemattomalle ihmiselle kuin lähettää kirjepostia Ylelle. Uskon, että nopeus ja helppous lähettää viestejä vähentää harkintaa.

On kiinnostavaa nähdä, miten asiat tulevat kehittymään kun zoomerien sukupolvi ottaa kunnolla vallan netin ilmapiiristä. Vaikka kaikkien sukupolvien edustajissa on ilkeitä kusipäitä, vaikuttaa minusta selvästi siltä, että netissä kasvanut sukupolvi hallitsee kokonaisuudessaan paremmin sen, millainen äänensävy on sallittu, mahdollinen ja hyvää käytöstä.

Väite: Vihapuhehössötys on uhka sananvapaudelle

S: Vihapuhe on uhka sananvapaudelle ja demokratialle. Yhä useammin toimittajien on vaikea löytää haastateltavaksi tutkijoita ja asiantuntijoita esimerkiksi maahanmuuttoa koskevista kysymyksistä. Tutkijat eivät halua joutua vihapuheen kohteeksi. Vihapuheen kieltäminen ei tarkoita sananvapauden kaventumista. Sananvapaus ei ole koskaan suojannut rikollista puhetta, esimerkiksi kunnianloukkauksia tai kiihottamista kansanryhmää vastaan. Ihmisen pitää kyllä mennä itseensä, jos hän kokee, että vihapuheen kieltäminen rajoittaa hänen sananvapauttaan. Kaikkia sanoja ei pidä kirjoittaa ylös tai sanoa.

Vihapuheen kieltäminen ei tarkoita sananvapauden kaventumista

R: Sananvapaus ei ole vapautta sanoa mitä tahansa. Sananvapautta rajoittavat ihmisyyden periaatteet, jotka on kirjattu myös useimpien maiden lakiin. Jos sananvapauden nimissä käyttäydytään idioottimaisesti, on todennäköistä, että oikeudet kaventuvat, niin kuin yleensä vastuu ja vapaus -dilemmassa. Twitterin ja Facebookin rajoitteet yhteiskunnalliselle mainonnalle ovat esimerkki tästä. Ymmärrän, miksi ne on tehty, mutta meillä Suomessa rajoitteet ovat valitettavasti rajanneet paljon silmäpareja myös hyvältä ja tärkeältä sisällöltä.

Asiantuntijoiden pelko tulla mediaan on äärimmäisen huolestuttavaa. Ymmärrän sen täysin, mutta jos vihapuheen tai vainotuksi tulemisen pelko johtaa asiantuntijoiden hiljaisuuteen, meillä on vakava yhteiskunnallinen ongelma.

S: Yhä useampi jättäytyy kokonaan somesta pois. Syitä on toki monia, mutta moni sanoo, ettei jaksa negatiivista ilmapiiriä tai häirintää. Tämä on todella sääli. Mietin myös, miltä tulevaisuudessa näyttää mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jos ihminen jättäytyy somen ulkopuolelle? Kun muu yhteiskunta digitalisoituu, putoaako porukasta joukko ihmisiä, jotka eivät enää halua häirinnän vuoksi tulla someen ollenkaan?

Väite: Some on vain vihapuhetta

R: Some ei todellakaan ole vain vihapuhetta. Se on uudenlaista yhteydenpitoa rakkaisiin ja itselle merkittäviin tai kiinnostaviin henkilöihin. Kuinka siistiä onkaan törmätä vanhaan koulukaveriin ja aloittaa juttelu heti siitä mistä nyt ollaan, kun sosiaalisen median kautta ollaan suurin piirtein kartalla toisen elämänvaiheista. Tai kuinka helpottavaa on nähdä telkkarista tuttu julkkismamma tukka pystyssä ja hermot riekaleina – hänkin on vain ihminen. Ja kuinka paljon olen oppinut ja oivaltanut sosiaalisesta mediasta kuuntelemalla ja keskustelemalla itseäni fiksumpien tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Lopulta vihapuheen kohteeksi joutuu suht pieni joukko ihmisiä, mikä on huojentava ymmärtää meille tavallisille talliaisille. Meidän pitää kuitenkin olla suojelemassa sitä vihapuheen kohteeksi joutunutta joukkoa ja pistää kampoihin taistelussa pahaa vastaan. Ilmiannetaan paskamaiset viestit ja vihapuhetta lietsovat tyypit! Ei jätetä kavereita yksin.

S: Some on sitä mitä me käyttäjät siitä teemme. Itse esimerkiksi rakastan parjattua Twitteriä. Mikään some ei kuitenkaan itsessään ole mitään, vaan rakentuu sille ketä seuraamme ja kenen kanssa vuorovaikutamme. Kun Twitteristä blokkaa häiriköt ja seuraa kiinnostavien keskustelijoiden lisäksi muutamaa eläinkuvia postaavaa bottia, tulee Twitteristä ihana alusta. Eri somekanavien välillä on myös valtavasti eroa. Eniten vihapostia saan Facebookin kautta, koska sillä on eniten käyttäjiä ja käyttäjien keski-ikä on korkein. Twitterissä tulee häirikkötwiittejä, jos meneillään on jokin somemyrsky, jossa olen osallisena. Mutta siinä missä Facebookin ja Twitterin kautta olen saanut satoja tai tuhansia kiusaamisviestejä, Instagramissa niitä on tullut alle kymmenen. Häirikköboomerit eivät instaa, ja teinit osaavat käyttäytyä.

Jos joudut riepoteltavaksi, on parasta sulkea some ja palata parin päivän päästä. Somemyrskyt kestävät vain hetken. Nyrkkisääntönä sanoisin, että 72 tunnissa keskustelu siirtyy aina eteenpäin. Vertaistuki on todella tärkeää. Jos näet, että joku joutuu somessa ilman syytä häiriköiden hampaisiin, mene puolustamaan. Somemyrskyn keskellä horisontti katoaa helposti ja vihaviestien sataessa niskaan tuntuu siltä kuin koko maailma olisi liittoutunut sinua vastaan. Viestien ilmiantamisen lisäksi mene kommentteihin puolustamaan häirinnän kohteeksi joutunutta, tsemppaa ja kysy, voitko auttaa. 

Suvi Auvinen on sosiaalisen median vaikuttaja, jolla on omakohtaista kokemusta vihapuheen kohteeksi joutumisesta, eikä hän anna sen hiljentää itseään. Reetta Nurmo on työskennellyt aiemmin Big Brother -tositelevisio-ohjelman toimittajana ja yhteisömanagerina Suomi24:ssä.