Työntekijät ovat ryhtyneet arvostelemaan julkisesti työnantajiaan, mikä ajaa yhä useamman yrityksen kriisiin – ja kertoo työmarkkinoiden muutoksesta

Viimeisen vuoden aikana yritysten riskiympäristössä on tapahtunut muutos, kun henkilöstöstä lähtevät kriisit ja niistä aiheutuvat kriisiviestintätilanteet ovat lähteneet rajuun nousuun. Viestintäkriisejä ne eivät kuitenkaan ole, sillä viestintä on ainoastaan väline dialogin käymiseen, mutta ei kriisin aiheuttaja.

Kriisiviestintäkonsultit eivät tainneet osata vielä pari vuotta sitten ennustaa, että muutaman aktiivisen Jodel-keskustelijan joukko aiheuttaisi tilanteita, jossa rekrytointiprosessit menevät jäihin työnhakijoiden toimesta ja työnantajamielikuva painuu päivissä pakkasen puolelle.

Puhun tietenkin Hesburgerin työntekijöiden nousemisesta julkiseen kapinaan, ja perässä Espresso Housen, ja viimeisimpänä Mustin & Mirrin. Kaikki ovat käynnistäneet laajan julkisen keskustelun, jonka osapuolena ovat olleet myös työmarkkinajärjestöt. Tapaukset osoittavat, että yritysten riskiympäristö on muuttunut nopeasti. Tilanteista, joita joskus aiemmin kutsuttiin mainekriiseiksi, on tullut aiempaa vakavampia, monimutkaisempia ja pitkäkestoisempia.

Siksi yksikään edellä mainituista ei ole yksinomaan, tai edes ensisijaisesti, maine- tai viestintäkriisi. Ne ovat kaikki luottamuskriisejä, joiden johtamisessa ja korjaamisessa tärkeintä toki on oikeaan paikkaan suunnattu ja oikea-aikainen, luottamusta rakentava kriisiviestintä. Kriisit eivät kuitenkaan ratkea sen perusteella, kuinka aktiivisesti tai passiivisesti yritys osallistuu mediakeskusteluun. Ja hyvä niin.

Siksi niitä eivät ratkaise viiden pennin kriisiviestintäneuvotkaan. Kriisiviestintätilanteissa tarvitaan yhä useammin kykyä tehdä strategisia ja taktisia valintoja jo ennen kuin tilanne on eskaloitunut kriisiksi, kuitenkaan ajamatta itse itseään kriisiin. Konsultin arvo asiakkaalle syntyy tästä, ei pahoitteluäänensävyn opettamisesta.

On nimittäin akuutissa tilanteessa itsestäänselvää, että ydinviestit on oltava kunnossa ja niitä kannattaa myös harjoitella, mutta tämän lisäksi tarvitaan herkkyyttä havaita mielellään jo ensimmäiset signaalit käsillä olevasta muutoksesta. Siksi akuutista tilanteesta on otettava opit tähän, ehkäistävä seuraavat käänteet ja parhaassa tapauksessa myös rakennettava sidosryhmien luottamusta hyvin tehdyllä kriisiviestinnällä. Onnistumisesta kertoo siksi se, kuinka nopeasti kriisiviestinnästä päästään siirtymään muutosviestintään.

Uusi työ nostaa henkilöstön sidosryhmistä kriisiherkimmäksi

Ellun Kanojen ja Kantar TNS:n tammikuussa tekemä, mediassakin uutisoitu tutkimus osoittaa työelämästä selviä signaaleja sille, että työelämässä on alkamassa uudenlainen työntekijän vallan aika. Työnantajat joutuvat kilpailemaan tekijöistä eri tavalla kuin ennen. Tutkimusraportin voi ladata täältä.

Aihe on kiinnostanut medioita jo viime vuodesta alkaen, kun Yhdysvalloissa on ollut käynnissä The Great Resignationiksi nimetty aalto, jossa ennätysmäärä yhdysvaltalaisia työntekijöitä jättää työnsä. Ilmiö on rantautumassa Eurooppaankin, mutta ei aivan samanlaisena. Euroopan ja Yhdysvaltojen työmarkkinat toimivat niin eri mekanismeilla, että ei ole järkevää katsoa pelkkiä irtisanoutumislukuja: kiinnostavampaa on katsoa, kuinka moni suunnittelee vaihtavansa työpaikkaa. Myös nykyisiin työpaikkoihinsa jäävien työntekijöiden odotuksissa työnantajiaan kohtaan on tapahtumassa muutoksia. Palkka on edelleen loogisesti ykkönen, mutta muutakin halutaan. Elämää ei suunnitella enää työtä varten, vaan toisin päin.

Henkilöstö on siitäkin erityisen kriittinen sidosryhmä, että henkilöstöstä huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen kiinnostaa myös muita.

Monet näistä asioista eivät ole uusia, onhan työvoimapulaakin osattu ennustaa vanhenevien väestöjen maanosissa kuten Euroopassa jo pitkään. Kukaan ei kuitenkaan osannut tai uskaltanut ennustaa, että juuri pandemialla työntäisi syliimme työelämän suuria muutoksia, joiden tekemiseen edellytykset esimerkiksi teknologian osalta ovat olleet olemassa jo pitkään – analyysit ovatkin pyörineet lähinnä työn tekemisen ja etätyön tulevaisuuden ympärillä. Nyt työmarkkinoilla ollaan päädytty ennätysajassa korkeasta työttömyydestä laaja-alaiseen työvoimapulaan, joka tulee jatkumaan, kuten tutkimusraporttimme toteaa.

Aiemmin, kun asetelma työnantajien ja -tekijöiden välillä oli toisin päin, työntekijät suojelivat mainettaan eivätkä kertoneet kokemistaan epäkohdista työpaikoilla tai vaikkapa rekrytointiprosesseissa. Nyt anonyymit kanavat mahdollistavat nopean tiedonkulun. Tämä taas mahdollistaa aktiivisille ja viestintätaitoisille myös systemaattisesti suunnitellun operaation, jolla pahimmillaan horjuttaa pitkäkestoisesti luottamusta nykyisten ja potentiaalisten työnhakijoiden silmissä vain parissa päivässä.

Yritysten itsensä suhtautuminen muuttuviin odotuksiin ratkaisee todennäköisesti lopulta sen, millaisia seuraukset niille tulevat olemaan. Onneksi moniin edellä mainittuihin asioihin ehditään myös yrityksissä varmasti sopeutua.

Tilanteen kriisiytyessä ollaan kuitenkin jo liian pitkällä. Henkilöstöstä lähtevän kriisin seurauksia joudutaan valitettavasti paikkailemaan usein työyhteisöjen sisällä pitkään, puhumattakaan vaikutuksista potentiaalisiin työnhakijoihin. Henkilöstö on siitäkin erityisen kriittinen sidosryhmä, että henkilöstöstä huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen kiinnostaa myös muita. Jos omat nostavat epäkohtia esiin julkisesti, tuppaavat esimerkiksi asiakkaat, alihankkijat ja jälleenmyyjät pistämään yhteistyön katkolle nopeasti.

Viimeisen vuoden aikana pinnalla olleet kriisitilanteet ovat lähteneet kaikki matalapalkka-alojen nuorista työntekijöistä. Toimialaharhaan ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä seuraavaksi vuorossa voi hyvin olla jokin koulutetumpi ja perinteisempi toimiala. Kun kilpailu työntekijöistä kovenee, voi myös klassinen ”markkinat hoitaa” -ajattelu johtaa harhaan. Siis ajatus siitä, että etabloituneet ja hyvämaineiset yritykset kyllä löytävät parhaat tekijät tekemättä asian eteen juuri mitään.

Jos työntekijöiden kasvaviin odotuksiin ei vastaa, markkinat nimittäin näyttävät hoitavan homman sellaiseksi, että sopivia tulijoita ei enää ole.

Joko teillä varaudutaan kriisiviestintään?

Jos vastasit ei, ota yhteyttä kriisiviestinnän asiantuntijoihimme!