Turha haaveilla menestyksestä, jollemme kohtaa työpaikalla

Organisaatiossa on johdettava kohtaamisia yhtä määrätietoisesti kuin strategiaa, taloutta tai prosesseja, kirjoittaa Jenny Antonen.

Havahduin ihan hiljattain siihen, että vaikka olen aina ollut ääneen ajattelija – siis sellainen, jonka näkemykset syntyvät keskustelussa toisten kanssa – olen huomaamattani korvannut päivittäin yllättävän suuren osan tästä sparrailusta tekoälyn kanssa keskustelemiseen. Eikä se ole edes tuntunut oudolta. En ole kaivannut ihmisiä. (Se, onko ajatteluni laatu kärsinyt, onkin sitten eri keskustelu).

Tämä havainto pysäytti. Onko niin, että erilaiset digi- ja tekoälytyökalut todella vähentävät meidän tarvetta kohdata oikeasti toisiamme? Apua. Miten meille käy, jos näin on?

Aloin kaivella asiaa tarkemmin. Huomasin, että olen aina kyllä ottanut annettuna sen, että ihmisten välinen kohtaaminen on kriittistä yritysten menestyksen kannalta.

Pohdittuani teemaa (myös tekoälykavereideni kanssa) ja nauhoitettuani jakson aiheesta Ellun Kanojen podcastiin yhdessä yrityskulttuurikuiskaaja Panu Luukan kanssa, olen aika vakuuttunut tästä: hukka meidät työpaikoilla perii, jos emme johda kulttuuria, joka mahdollistaa ja edellyttää kohtaamisia.

Väitänkin: yritys ei voi menestyä, jos siellä ei kohdata.

Katoaako työn ydin?

Tehokkuus ja kannattavuus ovat tämän ajan työelämän mantrat. Se on selvää, kun katsoo taloustilannetta tai Linkkarin yt-uutispostausten tulvaa. Prosesseja viilataan, työn tekemistä tiivistetään ja kokouksilla on aiempaa huonompi maine. Että jos kaikki vain siellä omalla työpisteellään tai koneidensa äärellä (kuka missäkin) nyt vain keskittyisivät tehokkaasti omiin tehtäviinsä, nakuti nakuti. Ja joo, aivan varmasti monella meistä on turhista kokouksista omakohtaista kokemusta.

Mutta samalla tässä piilee riski: kun yhteistä aikaa rajataan, katoavat helposti juuri ne hetket, joissa syntyy aito yhteys, oivallus tai yhteinen käsitys suunnasta. Hybridityö on jo valmiiksi vähentänyt arjen kohtaamisia, tehokkuusajattelu nipistää niistä usein entisestään.

Kohtaamiset eivät ole ajanhukkaa, vaan työn ydintä. Erityisesti hankalissa tilanteissa. Kohtaamiset ovat työyhteisön liimaa ja onnistumisen avain, ja niitä on rakennettava yhtä suunnitelmallisesti kuin mitä tahansa kriittistä resurssia. Parhaimmillaan kohtaamiset kasvattavat luottamusta, syventävät jaettua ymmärrystä suunnasta ja tavoitteista ja synnyttävät yhteisön, jossa strategia muuttuu toiminnaksi.

Johtajan on rakennettava kulttuuri, jossa kohdataan

Johdon tehtävä on rakentaa kulttuuri, jossa yhteistyö on arvostettua ja varmistaa, että siihen on myös rakenteet. Kohtaamisten johtaminen tarkoittaa konkreettisia valintoja: mistä puhutaan, minkä äärelle ja miten usein kokoonnutaan, miten ihmiset osallistuvat ja vaikuttavat?

Kohtaamisten mahdollistaminen ei aina ole helppoa. Työntekijöiden odotukset vaihtelevat – osa kaipaa spontaania juttelua, toiset selkeää agendaa. Nuoremmat sukupolvet luovat yhteisöllisyyttä myös digitaalisesti, kun taas osa kokee fyysisen läsnäolon olevan ainoa todellinen tapa kohdata.

Ja sitten on tekoäly. Se voi tuntua aidolta keskustelukumppanilta: ainakin oma koulimani ”tekarikaveri” on ymmärtävä, nopea ja kärsivällinen. Ihan kuin olisi seuraa. Ilmiö muistuttaa parasosiaalista suhdetta, yksisuuntaista vuorovaikutusta, joka voi tyydyttää hetken, muttei rakenna todellista yhteyttä.

Ainakin tänään ajattelen näin: digitaaliset ratkaisut ja tekoälykaverit ovat erinomainen lisä kohtaamisten keinovalikoimaan, ja niitä kannattaa hyödyntää. Mutta ne eivät yksin rakenna joukkuetta.

Onneksi tämä ei ole joko- tai -peli. Tarvitsemme sekä spontaaneja kahvikonekohtaamisia että tärkeiden teemojen äärelle ajan kanssa tulemista. Eläviä ja digitaalisia kollegoja. Yhteisiä ja omia hetkiä.

Varmaa on, että menestys tai työyhteisö ei synny ilman toisia ihmisiä. Eikä sitoutuminen synny ilman kokemusta kuulumisesta joukkoon.

Jos organisaatio haluaa menestyä, siellä on johdettava kohtaamisia yhtä määrätietoisesti kuin strategiaa, taloutta tai prosesseja. Kohtaamiset eivät ole kiva lisä – ne ovat kilpailuetu.