Toimari! Halusit tai et, olet prime time liveshow’n tähti
Maailma muuttuu, ja niin muuttuvat myös toimarin työn vaatimukset. Ihmisroska-toimarigate osoitti jälleen kerran, että johtaminen on viestintää.
No niin. Ollaanko jo surkuteltu toimitusjohtajia tarpeeksi? Kannettu huolta niistä toimareista, jotka ovat joutuneet jättämään tehtävänsä epäonnistuneen viestinnän takia ja niistä, jotka tulevaisuudessa potentiaalisesti näin joutuvat tekemään? Ollaanko jo riittävästi kauhisteltu sitä vankilaa, johon toimitusjohtajat ovat (ihan pyytämättä ja yllättäen?) joutuneet? Vankilaa, jossa ei voi sanoa mitä haluaa.
Ollaanko jo riittävästi kauhisteltu sitä vankilaa, johon toimitusjohtajat ovat (ihan pyytämättä ja yllättäen?) joutuneet?
Paheksunta on sinänsä ymmärrettävää ja sananvapaudesta pitääkin keskustella, mutta tässä ajattelussa on perustavaa laatua oleva valuvika. Ikään kuin toimitusjohtajalla olisi eri tehtäviä, joista johtaminen on toinen ja viestintä ja kommunikaatio siitä erillisenä toimintana toinen. Johtaminen ON kommunikaatiota, viestintää. Kommunikaatiota ei voi arvioida irrallaan johtamisesta ja päinvastoin.
On syytä tajuta, että johtaminen on viestintää
Näkyvin viimeaikainen toimarigate on Oulun ihmisroskatapaus. Toimari, jonka yritys on ihmisbisneksessä, lipsautti epäsopivan sanan tai mielipiteen, joka liittyi ihmiskäsitykseen. Siis yrityksensä ydintoimintaan. Pihlajalinna teki ainoan mahdollisen ratkaisun: toimitusjohtaja sai mennä. Toimitusjohtaja oli sanomisellaan vaarantanut yrityksen maineen toimijana ja vielä kohderyhmässä, joka on yritykselle kriittinen. Suuren yleisön keskustelu ei toki sekään auttanut asiaa.
Pihlajalinna teki ainoan mahdollisen ratkaisun: toimitusjohtaja sai mennä.
En ole iloinen toimitusjohtajan potkuista ja ymmärrän lipsahdukset ja virheet. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ole yrityksessä ”kuka tahansa” vaan myös yrityksen (varsin hyvän korvauksen yleensä saava) käyntikortti maailmaan. Surkuttelun sijaan kannattaisi siis vihdoin tajuta, kuinka maailma on muuttunut.
Olisiko nyt vihdoin syytä tajuta, että johtaminen on viestintää ja viestintä on johtamista? Näitä ei voi erottaa toisistaan. Johtaminen on visiointia. Johtaminen on strategian kommunikointia. Johtaminen on ihmisten johtamista eli ymmärtämistä, kommunikaatiota, ihmisten ohjaamista oikeisiin asioihin. Johtaminen on viestintää, joka houkuttelee meidät yrityksen äärelle, kiinnostumaan, fanittamaan, ostamaan. Sitä ei tee enää vain markkinointiososasto, vaan sitä tehdään viestinnällä, ihmisten kautta.
Johtaja johtaa lasilaatikosta keskeltä toria
Rytmihäiriön läpinäkyvässä maailmassa johtaminen ei tapahdu enää umpiossa piilossa vaan lasilaatikossa, joka on asetettu keskelle toria töllisteltäväksi ja kommentoitavaksi. Yrityksen on luotava itsensä uudelleen tässä kommunikatiivisessa maailmassa. Sen on kyettävä elämään läpinäkyvässä vuoropuhelun maailmassa, jossa brändiuskollisuus ei enää synny maksetusta mainosfilmistä vaan siitä, että yritys on dialogissa sidosryhmiensä kanssa ja siitä, että se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja on osa yhteisöä.
Viestintä ei ole enää sivuseikka tai nice-to-have.
Maailman muuttuminen vaikuttaa kiistatta myös niihin vaatimuksiin, jotka johtajalle ja johtajuudelle asetetaan. Sanotaan nyt vielä kerran: Viestintä ei ole enää sivuseikka tai nice-to-have. Se on oleellinen osa johtamista ja johtajuutta. Siksi sen epäonnistuminen on myös oleellinen osa toiminnan arviointia.
Toimitusjohtaja on yrityksen käyntikortti – myös vapaa-ajallaan
Kirjailija Leena Krohn käsittelee tätä asiaa erinomaisessa Ylen haastattelussa 18.9. sananvapauden näkökulmasta. Krohnin mielestä ihmisten sananvapautta rajoitetaan nyt myös antamalla ihmisille potkuja töistä heidän puheidensa vuoksi. Krohn kutsuu ilmiötä kvasiliberaaliksi suvaitsemattomuudeksi.
Esimerkkinä ilmiöstä Krohn mainitsee muun muassa Pori Jazzin toimitusjohtajan erottamisen. Sananvapaus on kiinnostava ja tärkeä näkökulma, mutta valitettavasti tässä yhteydessä hankala. Ei kysymys ole näennäisliberalismista vaan toimitusjohtajan roolista. Yrityksiltä odotetaan kannan ottamista moneen asiaan. Yrityksen käyntikortti on toimitusjohtaja. Vanha sanonta toteaa “sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”, ja tämä koskee melko kirjaimellisesti tämän päivän toimaria.
Yrityksen käyntikortti on toimitusjohtaja.
Oleellinen asia ei ole se, että tilanne on epäreilu toimitusjohtajille (inhimillisestä näkökulmasta usein kyllä), tai onko toimitusjohtajan sananvapautta rajattu (ei, sillä toimarin rooliin kuuluu monta muutakin asiaa, joita rajoitetaan). Toimitusjohtajan tehtävä on vaativa, vaikea ja raskaskin, ja homma ansaitsee kannustusta ja arvostusta, mutta ei sääliä ja surkuttelua.
Oleellista on, että viestintää kannattaa miettiä strategisesta näkökulmasta. Viestinnän pitää olla osa johtamisen ydintä ja osa yrityksen strategista ydintä. Rytmihäiriön kommunikatiivisessa maailmassa yritys on myös media ja sen toimitusjohtaja prime time liveshow’n tähti. Myös vapaa-ajallaan.