Tiiminvetäjä, palaako hermot luovaan suunnittelijaan?
Monipaikkatyö repii kuilua työyhteisön työtapojen väliin. Lue kolme vinkkiä siitä, miten uutena projektipäällikkönä voit ymmärtää luovaa kollegaasi paremmin.
Okei, myönnän. Olen myöhäisherännyt Jodel-sovelluksen käyttäjä. Kyseessä on alkujaan korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi viestisovellus, jossa #Teknojuorut-kanavan lisäksi vahtaan kovasta kärjistämisestä tutuksi tulleita työelämäkeskusteluja.
Noin vuoden verran #mainostoimisto-kanavan jodlauksia eli käyttäjien viestiketjuja luettuani, on proikkareihin eli projektipäälliköihin kohdistunut turhautuminen ollut silmiin pistävää. Miksi näitä työelämän työhevosia parjataan? Ovatko nämä ihmiset edes tosissaan?
#Mainostoimisto-kanavan lankoja lukiessa ei voi välttyä mielikuvalta, jossa suuri osa Teamsista toiseen pomppivista tiiminvetäjistä on piinallisia aikatauluttajia ja konseptien nuhauttajia. Harva heistä myöskään ymmärtää mitään graafisesta suunnittelusta. Toki turhautuminen voi olla vain trollausta tai yleistä tyytymättömyyttä etäaikaan ja sen tuomiin johtamistapoihin. Luulen kuitenkin, että palautteen taustalla on salakavalampi muutos.
Ehtisikö vielä… täksi illaksi?
Monipaikkatyössä työyhteisön työskentelytapojen moninaisuus kasvaa. Harvard Business Review’n taannoisen ja suomalaisväritteisen artikkelin mukaan erityisesti yritysten keskijohdon kykyä koordinoida tiimejä haastetaan nyt oikein urakalla. Etäajassa työtään aloittaneet projektipäälliköt ovatkin haasteen edessä.
Yhtenä pulmana on se, että projektinaruja vetävän proikkarin ja luovien kollegoiden työnteon tavat kohtaavat yhä harvemmin.
Jos ei ole ennen pandemiaa vetänyt vaikkapa tuotelanseerausta, voi olla vaikea vain kotisohvalta hahmottaa, miten luova konsepti tai graafinen ilme muovautuu Zoom-palavereista todeksi. Ja jos proikkarin käsitys visuaalisen ilmeen luonnista on lähinnä teoreettinen, tyyliin etäröökipaikalta kuultua, niin kuinka hän voisikaan johtaa projektiaan onnistuneesti?
Anna siis luovalle kollegallesi arkilahja ja sisäistä seuraavat kolme vinkkiä.
1.Briiffaa ja ole tavoitettavissa.
”Hän (proikkari) heittää jatkuvasti ihan asian vierestä ”ihan timanttisia” ideoita, jotka eivät mitenkään korreloi asiakkaan brieffiin tai tavoitteisiin.” –kyllästynyt jodlaaja.
Monipaikkatyön synnyttämä soolo-artistiuden tunne ajaa projektipäällikön helposti ajatuskierteeseen, jossa vain omat taidot kannattelevat projektin etenemistä. Ajatellaan, että minä pystyn ja osaan. Lähetän viestejä ja säästän kaikilta palaveriaikaa. Kaikki on sitten valmista määräaikaan mennessä. Kyllä se siitä.
Mutta kun ei. Ei kukaan lue viestejä, ei sisäistä tai saa valmiiksi. Älä siis oleta. Briiffaa tarpeen tullen henkilökohtaisesti ja kerro mitä ajattelet projektin etenemisestä ja seuraavista vaiheista hyvissä ajoin. Ensi askel on, että on itse tavoitettavissa ja vastaa vaikeisiinkin kysymyksiin.
2. Runnomalla luovaa saat rutinaa ja kuonaa.
”Mitä tehdä proikkarin kanssa, joka tunkee aina kaikkiin suunnittelupalavereihin, rakastaa ideointia ja omaa ääntään, mutta ei ymmärrä, miksi konsepti pitäisi olla tarpeellinen?” –muuan jodlaaja.
Proikkarin kuumottelu synnyttää marmatusta useimmiten luovan työn arvostuksesta, epärealistisista tuotantoaikatauluista ja yhteisen näkemyksen puutteesta.
On täysin ok, jos projektin alkaessa tai sen aikana proikkari ei hahmota tiimin tarvitsemaa vähimmäisaikaa ydinviestin tai konseptin kehittämiseen. Näissä tapauksissa kiireessä tehdyt tuotantoaikataulujen päivitykset ja tuplahuutomerkit eivät pelkästään auta.
Myönnä tiimille, ettet nyt ymmärrä. Kommunikoi. Asiakas voi kyllä sen verran odottaa.
Anna siis tiimille omistajuus osallistua tuotannon aikataulutukseen ja luo tilaa yhteiselle ideoinnille. Olisihan höpsöä jättää käyttämättä koko projektiin kiinnitetyn tiimin osaamista ja ajattelua. Ja ainiin. Kuuntele mitä sanotaan.
3. Järjestä kertaus luovasta ydinosaamisestanne. Heti.
”Tekis mieli downshiftata, pelkkä jooga ei enää riitä. Minne proikkari vois mennä odottelemaan eläköitymistä ja pölyttymään? Vinkit kehiin.” –pohtiva jodlaaja.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana kotimaiselle toimistokentälle on rynninyt tusinoittain uusia etäajan proikkareita. Valitettavasti monipaikkatyö on antanut heille tylpät työkalut luovan suunnittelun työvaiheiden hahmottamiseen.
Onneksi työyhteisö ja rakkaat kollegat voivat osallistua tämän osaamisen pelastamiseen.
Miksi ette siis järjestäisi näin syksyn alkuun sisäistä kertausta, työpajaa tai koulutusta siitä, mitä itseasiassa osaattekaan tehdä erinomaisesti, miten esimerkiksi graafisen suunnittelun tai animoinnin taidot ovat kehittyneet etäaikana ja minkälaisia hiomattomia copytimantteja teillä on jemmassa?
Lupaan, että esiin nousee yllättäviä juttuja. Juuri sellaisia ideoita, joihin voi myöhemmin törmätä Jodelissa.
