Tervetuloa epäluottamusyhteiskuntaan!

Autotehdas huijaa asentamalla autoihinsa laitteet, jotka näyttävät auton tuottavan vähemmän päästöjä kuin mitä ne oikeasti tekevät. 7 vuoden aikana autoja myydään 11 miljoonaa kappaletta. Volkkari jäi tästä vuonna 2015 kiinni. Eikö mihinkään voi luottaa? Saksalaiseen rehtiyteenkään?

Suosittu juontaja salakuvaa naisia harrastamassa seksiä kanssaan. Jää sittemmin tästä kiinni ja saa oikeudessa tuomion. Uhrit hämmästelevät kuinka niin kiltin tuntuinen poika voi tehdä tällaista.

Amerikkalainen tv-kanava käyttää uutisissaan Ruotsi-asiantuntijaa kertomaan kuinka maahanmuuttoon liittyy valtavia ongelmia, joita Ruotsissa joudutaan ratkomaan. Uutiskanava pyrkii tukemaan Trumpin poliittisia linjauksia. Sittemmin selviää, ettei asiantuntija ole asiantuntija lainkaan. Ei Ruotsin politiikan ja tilanteen, eikä minkään muunkaan. Kuka onkaan oikea asiantuntija? Mistä sen tietää?

Amerikan presidentti valehtelee päin naamaa ja jos joku pyrkii korjaamaan valheita hän huutaa: FAKE NEWS!

Mainostoimisto tekee turvekampanjan, jonka faktat paljastuvatkin fiktioksi, kampanja on tehty räväyttäväksi, jotta se herättäisi keskustelua. Ongelmalliseksi voi ehkä kokea sen, että itse keskustelu koski mainostoimiston moraalia, ei varsinaista kampanjan aihetta. Tutkimustietoon vetoaminen ei enää takaakaan totuutta. Tutkimuksia ja tapoja tulkita niitä löytyy joka tarkoitukseen.

Tervetuloa epäluottamusyhteiskuntaan!

Valtiovarainministeriö tuotti helmikuun lopulla graafista informaatiota avointen työpaikkojen ja työttömyyden välisestä suhteesta. Grafiikan otsikkona oli: ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työttömyys ei vähene”. Kuvajournalisti Antti Yrjönen tarttui grafiikkaan, totesi sen tarkoituksellisen harhaanjohtavaksi ja tuotti grafiikasta oman, ”oikean” versionsa. Tämä lähti leviämään sosiaalisessa mediassa hurjaa vauhtia. Olihan viranomainen saatu kiinni housut kintuissa tahallisesta informaation vääristelystä. Paitsi, ettei ollut. Juuso Koponen, alkuperäisen grafiikan tekijä, selitti pitkässä kirjoituksessaan, miksi grafiikka oli kuin olikin ihan totta eikä VM:llä, kuten ei grafiikan tekijälläkään ollut tarkoituksena sumuttaa kansalaisia. Ongelma on siinä, että epäluottamusyhteiskunnassa lähtökohtana ei ole luottamus vaan epäluulo. Luottamuspääoma on jo syöty. Niinpä väitän, että suurin osa kansalaisista epäilee edelleen, että VM huijaa kansalaisia.

Tervetuloa epäluottamusyhteiskuntaan, jossa valhe esitetään totena ja tosiasia väännetään valheeksi. Eli kuten aikoinaan poliisisarjassa Hill Street Blues todettiin: ”Hey, let’s be careful out there”.

Globaalin Edelmanin luottamusraportin mukaan mediaan luottaa enää alle puolet ihmisistä, hallintoon enää noin 40 prosenttia. Toisin sanoen, yli puolet ihmisistä käännellessään aamulla sanomalehteään ei luota siinä sanottuun ja yli puolet ihmisistä ei luota hallintoon, joka ylläpitää demokratiaa. Paremmin ei mene yrityksilläkään, sillä vain 37 prosenttia ihmisistä luottaa yritysten toimitusjohtajiin. Asiantuntijuus on myös kriisissä eikä vain feikkiasiantuntijoiden takia. Kaksi kolmesta sentään sanoo luottavansa asiantuntijaan. Mutta. Kaksi kolmesta sanoo luottavansa toisen vertaisen ihmisen sanaan. Toisin sanoen kymmenien vuosien kokemuksen omaavaan alan asiantuntijaan luotetaan yhtä paljon kuin Facebook-kaveriin.

Luottamusta ei nyky-yhteiskunnassa ansaita oppiarvolla, tittelillä, statuksella tai pressikortilla.

Luottamusta ei siis nyky-yhteiskunnassa ansaita oppiarvolla, tittelillä, statuksella tai pressikortilla. Millä sitten? Mitä jos palaisimme takaisin arvoihin? Ei niihin yrityksen arvoihin, jotka koostuvat neljästä sanasta ja jotka me muistamme siitä, että alkukirjaimista muodostuu kätevästi joku sana. Vaan niihin arvoihin, joita yritys toteuttaa hankalassa tilanteessa.

Niihin arvoihin, joita yritys toteuttaa kertoessaan palkkaavansa 10 000 pakolaista kahviloihinsa vastustaakseen presidentin maahantulokiellon asenteellisuutta (Starbucks). Tai niihin arvoihin, joita yritys toteuttaa ottaessaan kantaa vaikkapa tasa-arvoiseen avioliittolakiin (moni suomalainen yritys Tahdon-kampanjan aikana ja viime viikolla). Tai niihin arvoihin, joiden mukaan pörssiyrityksen toimitusjohtaja sanoo suoraan sijoittajille, ettei hae kvartaalivoittoja, vaan vastuullista yritystoimintaa, josta voi olla ylpeä (Unilever).

On ollut tapana pitää (pörssi)yrityksen tarkoituksena tuloksen maksimointia. Kuinka siihen sopivat sellaiset arvot, joiden kautta esimerkiksi otetaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin? Organisaatiot ovat kuitenkin osa yleistä arvo- ja asenneilmapiiriä, eivät omassa kuplassaan eläviä kummajaisia. Globaalissa kommunikaatioyhteiskunnassa luottamuksen voi ansaita tekemällä oikeita tekoja ja osallistumalla maailman kanssa vuoropuheluun. Ja myös muuttamalla toimintatapoja tämän vuoropuhelun lopputuloksena. Oikotietä ei ole. Kuten Adam Grant on todennut: ”People interpret strong cultures based on the artifacts, because they’re the most visible, but the values and assumptions underneath matter much more.” Ja nyt ne oikeat arvot ja teot ovat läpinäkyvässä maailmassa reaaliajassa esillä.