Tekoälyn ajassa tieto on halpaa ja ymmärtäminen arvokasta
Tekoäly tulee muuttamaan radikaalisti tulevaisuusajattelua. Nopeasti kaikkialle levittäytyvät tekoälysovellukset mahdollistavat edullisen pääsyn tietoon. Samalla syvällisen ymmärtämisen merkitys kasvaa. Mutta mitä meidän ihmisten pitää ymmärtää tulevaisuudesta, jotta emme päädy vain harhailemaan tekoälyn luomien visioiden keskelle? Tämä teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: renessanssi -sarjaa.
Renessanssiaikana ihanteet muuttuivat nopeasti. Sen sijaan, että ihmiset olisivat tyytyneet olemaan jumalien tai muiden suurempien voimien armoilla, ihanteeksi nousi sivistys ja asioiden ymmärtäminen. Ihmiset päättivät ottaa tulevaisuuden omiin käsiinsä.
Nyt tekoälyn aloittama renessanssi pakottaa ihmisen hyppäämään jälleen kerran syvällisempään ymmärtäjän rooliin. Tekoälyn aiheuttamat muutokset pakottavat meidät kysymään, kenellä on valta määritellä tulevaisuutta ja kehityksen suuntaa. 2020-lukua läpi kahlaava ihminen ei välttämättä koe olevansa jumalan armoilla, mutta hahmottaa varmasti selvästi olevansa tulevaisuuden muutosvoimien ja ilmiöiden ristipaineessa. Jokaisen on kyettävä toimimaan, jos haluaa vaikuttaa.
Toiminta on kuitenkin mahdollista vain, jos ymmärtää mitä on tekemässä ja muuttamassa. Ja ymmärrys vaatii pysähtymistä, keskittymistä, oppimista ja dialogia.
Mitä tämä ymmärtäminen käytännössä voi tarkoittaa?
Tulevaisuustyössä aineiston tuntemista ei voi ulkoistaa tekoälylle, vaikka se houkuttelisi
Tänä keväänä olen itse saanut tehdä yhdessä Diakonissalaitoksen kanssa huikean kiinnostavaa yhteistyötä. Projektissa käytiin tulevaisuuskeskusteluja sellaisten ihmisten kanssa, jotka harvoin pääsevät ääneen tulevaisuudesta; korvaushoitopotilaiden, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, kehitysvammaisten ja vanhusten – muutamia ryhmiä mainitakseni.
Projektin tavoitteena on ollut laajentaa tulevaisuusvaltaa, eli sitä, kenen ääni kuuluu tulevaisuutta suunniteltaessa. Myös päättäjille tuotiin esiin näkymiä tulevaisuudesta hieman toisenlaisesta kulmasta kuin mistä yleensä aiheesta kuulemme. Keskustelujen tuloksista ja niistä piirtyvistä tulevaisuuskuvista voi lukea lisää täältä.
Projektissa syntyi valtava aineisto, joka koostui ihmisten käymistä tulevaisuuskeskusteluista. Keskustelijoita oli yli 20 keskustelussa mukana yhteensä lähes 200. Aineisto oli todella kiinnostava, mutta työmäärältään myös valtava. Kaikkien keskustelujen lukeminen ja niistä yhteenvetojen ja tulkintojen työstäminen oli melkoinen urakka.
Alkukeväällä uutuuttaan hohteleva ChatGPT houkutti. Mitä jos käyttäisinkin aineiston tekoälyn analysoitavana ja säästäisin valtavasti työtä ja aikaa?
En tietenkään tehnyt niin. Asiakkaan kanssa ei oltu sovittu tekoälyn käytöstä ja tietosuojan takia asia ei olisi ollut lainkaan yksinkertainen. Ymmärsin kuitenkin selvästi siinä hetkessä, kuinka valtavasti työtä olisi teoriassa mahdollista tehostaa tekoälyn avulla.
Tulevaisuustyöskentely analyyseineen, signaaleineen ja erilaisine skenaarioineen on myös juuri sellaista tietotyötä, jonka katoamista vielä hetki sitten pidettiin epätodennäköisenä.
Diakonissalaitoksen materiaalien edessä tajusin kuitenkin kirkkaasti, miten valtavan paljon paremmin kone pystyisi käsittelemään valtavaa aineistoa. Tekoäly pystyisi tuottamaan siitä tiivistelmiä ja rakentamaan skenaarioita tai tulevaisuuskuvia. Ne olisivat huomattavasti monipuolisempia kuin mihin oma rajoittunut mieleni aineiston ja työkalujen avulla pystyisi. Kaikkeen tähän voisi tekoälyn avulla mennä vain päivä, kun ihmisen tekemään työhön tulee varata useita työpäiviä, viikkoja tai jopa kuukausia.
Diakonissalaitoksen kanssa yhteisessä työskentelyssä kuitenkin paljastui myös se, mihin ihmistä vielä tarvitaan: ymmärtämiseen.
Jos ei ymmärrä, ei voi päättää
Tarkastelimme ja tulkitsimme tulevaisuuskeskusteluissa löytyneitä ilmiöitä ja teemoja yhdessä Diakonissalaitoksen työntekijöiden kanssa. He näkevät ja ymmärtävät sitä maailmaa, josta heidän asiakkaansa puhuvat. Toisaalta he joutuvat myös tasapainoilemaan yhteiskunnan yleisten reunaehtojen, säädösten, normien ja arvojen ristipaineessa tukiessaan asiakkaitaan.
Tulkintakeskusteluja käydessäni tajusin kirkkaasti, että tekoälyn apu aineiston työstössä olisi purrut minua nilkkaan tässä kohtaa. Kun Diakonissalaitoksen työntekijät tulkintatyöpajassa viittasivat erilaisiin ilmiöihin, pystyin kertomaan millä sävyllä vaikkapa maahanmuutosta tai yhteiskunnan arvoista puhuttiin aineistossa. Jos en olisi itse käynyt aineistoa läpi vaan vain lukenut tekoälyn tuottamat tiivistelmät aiheesta, se olisi jäänyt minulle todella etäiseksi.
Tekoäly olisi nopeuttanut prosessia, mutta minulle ei olisi syntynyt ymmärrystä siitä, mistä aineistossa todella oli kyse. Nyt pystyimme rakentamaan havaitsemistamme ilmiöistä tulkintoja, joiden merkitys vastasi sekä omia havaintojani aineistosta että Diakonissalaitoksen työntekijöiden valtavaa ymmärrystä, mikä on syntynyt heidän arkisessa työssään. Ja vain merkityksellinen tieto saa ihmiset toimimaan.
Oma kokemus vahvistaa ymmärtämistä
Ihmiset vitsailevat usein byrokratioista ja siitä miten “joku ei saanut muistiota”. Yleisesti ajatellaan, että isot koneistot, joissa päätöksenteko tapahtuu muistioiden perusteella ovat tehottomia ja hitaita. Jos ihminen sen sijaan pääsee työskentelemään asian kanssa itse, keskustelemaan, kokemaan ja ymmärtämään syvällisesti, muutos on todennäköisempi. Uusien asioiden ja vaikkapa tulevaisuusnäkökulman huomioon ottaminen päätöksenteossa on helpompaa, jos asian on kokenut itse.
Juuri tästä syystä suomalaiset päättäjät istuvat esimerkiksi maanpuolustuskursseilla. He viettävät kurssilla peräti kuukauden ja ovat aidosti asian äärellä, kuulevat asiantuntijoita ja osallistuvat sotaharjoituksiin. Kun maanpuolustus koetaan omakohtaisesti, on todennäköisempää, että päättäjät priorisoivat maanpuolustuksen resursseja ja tarpeita.
Toki päättäjät voisivat lukea muistioista, mitä armeija tarvitsee. Muistion jälkeen moni päättäjä tuskin kuitenkaan ajattelisi, että Suomen armeija on pidettävä toimintakykyisenä rauhan aikana. Eroa ei olisi, vaikka tekoäly olisi kirjoittanut tuon muistion. Ymmärryksen täytyy syntyä aidosti asian äärellä olemisesta. Ilman ymmärrystä päätöksiä ei voi tehdä – tai ainakaan ne eivät ole todennäköisesti kovin hyviä.
Vielä yksi raportti kasan päälle? Ei kiitos!
Diakonissalaitoksen projektissa moni osallistuja kertoi, ettei kukaan ole koskaan kysynyt heiltä tulevaisuudesta. Moni koki erilaisten tulevaisuusnäkökulmien pohtimisen itsessään arvokkaaksi myös oman elämän näkökulmasta.
Tekoäly ei siis vielä ainakaan tällä hetkellä korvaa sitä ajattelu- ja ymmärrystyötä, mitä vaikkapa johtoryhmissä pitäisi tehdä.
Tulevaisuustyössä arvokkainta ei olekaan pelkästään skenaario tai tulevaisuuskuva, vaan ajatteluprosessi, joka niihin on johtanut. Tekoäly ei siis vielä ainakaan tällä hetkellä korvaa sitä ajattelu- ja ymmärrystyötä, mitä vaikkapa johtoryhmissä pitäisi tehdä. Pelkkä yhteenveto tai tiivistelmä jostakin aiheesta ei yleensä sitouta meitä tekemään muutosta: me haluamme oivaltaa ja ymmärtää itse.
Tekoälyn synnyttämä renessanssi nostaa ymmärtämisen, itsenäisen toiminnan ja oppimisen uudelleen arvoon. Nykyiset kapean tekoälyn työkalut voivat toki vinkata, tiivistää, rikastaa, luoda, auttaa ja tarjota erinomaisia vaihtoehtoja ajattelun tueksi. Ne tulevat vapauttamaan aikaamme ja tehostamaan monia töitä. Ne laajentavat tajuntaamme ja tarjoavat vaihtoehtoja, joita emme ikinä olisi muuten tulleet ajatelleeksi.
Niin kauan kuin ihmiset tekevät päätöksiä, ihmisten pitää kuitenkin myös ymmärtää itse, Meidän täytyy pystyä ajattelemaan luovasti, avarasti, oppien ja muiden kanssa keskustellen. Meidän täytyy etsiä myös itse lopputulemia.
Kun tekoälyt tehostavat työtä, meidän päätettäväksemme jää, miten käytämme työstä vapautuneen ajan.
Kirjoitammeko vielä kovemmalla kiireellä sähköposteja? Juoksemmeko viiden rivin ajatusten perässä somen eri kanavissa?
Vai panostammeko asioiden ymmärtämiseen, keskusteluun ja asioiden muuttamiseen perusteellisten ajatus- ja oppimisprosessien myötä? Siihen meillä on nyt hieno mahdollisuus tekoälyn tuoman uuden renessanssiajan vapauttamina.
