Tekoälyn aikakaudella valta jaetaan uudelleen – kilpailevat kaupunkivaltiot ovat taas täällä

Google, Meta, ja OpenAI:n suursijoittaja Microsoft eivät ole enää vain pörssiyhtiöitä. Ne ovat muuttuneet globaaleiksi voimatekijöiksi, joiden vaikutusvalta ulottuu talouden, politiikan ja kulttuurin alueille. Kuten renessanssiajan kaupunkivaltiot, nämä teknologiayritykset kilpailevat nyt vallasta kiihdyttäessään tekoälyn kehitystä. Samalla ne määrittävät tulevaisuuden suuntaa. Onko Apple uuden renessanssiajan Firenze ja Amazon Venetsia? Teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: renessanssi -sarjaa.

Tekoäly on tuonut meidät uuden renessanssin kynnykselle. Tekoäly aiheuttaa suuria muutoksia yksilöiden, yritysten ja yhteiskuntien elämään. Näin tapahtui myös aiempien uusien yleiskäyttöteknologioiden – kuten höyrykoneen, sähkön ja tietokoneiden – yleistyessä. 

Murrosaikoina valtaa jaetaan aina uudelleen, ja niin nytkin. Niillä, jotka hallitsevat tekoälyjen kehitystä ja siihen tarvittavaa teknologiaa, on käsissään seuraavan aikakauden avaimet. Kuten renessanssi-Italiassa, myös nykyaikana valtataistelu ja kilpailu parhaista kyvyistä ovat synnyttäneet ennennäkemättömän määrän innovaatioita ja luovuutta ja olleet käynnistämässä tätä uutta murrosaikaa. 

Kilpailu aiheuttaa kuitenkin myös jännitteitä ja konflikteja. Kun teknologiayritykset kirittävät kehitystä, valta luoda tulevaisuutta voi karata yhä kauemmas demokraattisen järjestelmän käsistä.

Valtaa voi käyttää monella tapaa

Millaisia yhteiskunnallisia ristiriitoja tekoäly sitten voi aiheuttaa? Kenties viime aikojen ankara keskustelu sosiaalisen median alustojen sääntelystä ja mahdollisista vinoumista antaa esimakua siitä mitä on odotettavissa.  Vuonna 2021 Twitterin sisäinen tutkimus paljasti alustan algoritmien suosineen poliittisen oikeiston näkyvyyttä. Aiemmin yhtiötä on Yhdysvalloissa syytetty konservatiivisten näkemysten hiljentämisestä alustallaan. 

Samanlainen keskustelu on nyt käynnistynyt tekstipohjaisen tekoälyn arvoista. Keskustelua on käyty esimerkiksi OpenAi:n ChatGPT:n ja Googlen tekoälyn Bardin kielimallien poliittisista painotuseroista. 

Tekoälyn taustalla vaikuttavat arvot ovat merkittävä poliittinen kysymys. Jos nykyisten niin sanottujen kapeiden tekoälyjen varaan rakentuu tulevaisuudessa monenlaisiin eri tehtäviin pystyvä ja oppiva yleistekoäly, tekoälyn edustamat arvot vaikuttavat väistämättä myös sitä käyttävien ihmisten tapaan ajatella ja tulkita saamaansa tietoa. 

Mitä paremmiksi ja helppokäyttöisemmiksi kielimallit ja DALL-E:n sekä Midjourneyn kaltaiset kuvia luovat tekoälysovellukset kehittyvät, sitä huomattavimmiksi ja jopa vaarallisemmiksi sovellusten algoritmeihin rakennetut painotukset käyvät. Uhkakuvat moninkertaistuvat, jos käyttöön otetaan yleistekoäly, jonka arvoja emme tunne tai tunnista.

Tekoälyn arkipäiväistyminen ei myöskään ole vielä synnyttänyt merkittävää keskustelua ihmisten yllättävän suuresta valmiudesta luopua omista käyttäjätiedoistaan ilmaiseksi tekoälymallien betatestausta varten. Ihmisten antamat käyttäjätiedot yhdessä tekoälybotteihin syötettyjen kysymysten ja tekstien muodossa luovat datapohjan, jolle kielimallien toiminta perustuu. 

Käyttäjätietojen hyödyntäminen ilmaiseksi ei tietenkään ole uusi ongelma. Se tunnetaan sosiaalisen median yhteydessä yksityisyyden paradoksina: valtaosa ihmisistä vastaa aina olevansa huolissaan yksityisyydestään, mutta käytännön elämässä toimii täysin ristiriitaisella tavalla luopuessaan henkilökohtaisesta datastaan varsin auliisti.

Tekoälyä kehittävät teknologiayritykset käyttävät merkittävää valtaa myös silloin, kun ne säännöstelevät pääsyä tekoälysovelluksiin. Jos tekoälyn avulla voidaan saavuttaa mullistavia tuottavuusloikkia ja uusia innovaatioita, esimerkiksi Googlen päätöstä avata pääsy Bardiin Suomessa vasta hamassa tulevaisuudessa voidaan pitää suorana iskuna taloudellista kehitystämme vastaan. Pärjäämmekö uuden teknologian käynnistämässä kilpajuoksussa, jos vastaavat päätökset yleistyvät ja meiltä viedään jo kalkkiviivoilla onnistumisen eväät?

Miten kaupunkivaltioiden kanssa aiemmin pärjäiltiin?

Historia on täynnä valtasiirtymiä. Pohjois-Italian kaupunkivaltiot olivat keskiajan lopulla merkittäviä poliittisia toimijoita. Niiden porvariluokka ja hallitsijasuvut olivat vaurastuneet merkittävästi kaupankäynnin kasvun kautta. Rahalle löytyikin nopeasti käyttöä taiteen ja innovaatioiden saralta. Kaupunkivaltioiden kulta-aikana 1400-luvun lopulla Firenze tunnettiin sen kukoistavasta taide-elämästä, Milano taas kulttuurin ja sotateollisuuden edistäjänä ja Venetsia vahvana merivaltana ja kaupan keskuksena. 

Kuten nykyajan EU ja kansainväliset järjestöt, renessanssinkin aikana monenlaiset liittoumat, katolinen kirkko ja Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, johon Pohjois-Italian kaupunkivaltiotkin tuolloin muodollisesti vielä kuuluivat, pyrkivät tasaamaan valtaa, jakamaan oikeutta ja välittämään kiistoja uusien ja vanhojen valtakeskusten väleillä. Käytännössä kyseessä oli kuitenkin useimmiten erilaisten lehmänkauppojen verkosto, jossa kaupunkivaltiot auttoivat niin keisaria kuin ulkomaisia kuninkaitakin tavoitteissaan, eivätkä tehneet sitä kovinkaan halvalla. Päätyipä Firenzen Medici-suvun edustajia jopa paaviksi asti.

Ruhtinaille, kirkoille ja kuninkaille kaupunkivaltiot olivat vahvoja liittolaisia pelissä Italian tulevaisuudesta. Myös teknologiayrityksiin voi suhtautua monella tapaa. Joillekin maille ne tuovat valtavia verotuloja. Lain harmaalle alueelle haluaville turvallisuus- ja tiedustelukoneistoille kerätty data ja älylaitteiden takaportit sen sijaan ovat kullanarvoisia. Mutta kuka todellisuudessa pelaa ja ketä?

Kun nykypäivän keisarikunta, Euroopan unioni, pyrkii tekoälysäädöksellään luomaan maailman ensimmäisen laajan tekoälyn sääntelykehyksen, se tarttuu suureen haasteeseen. Aloitteen tarkoituksena on luoda luokittelutapa, jonka avulla tekoälyn synnyttämät uhat ihmisten perusoikeuksille tunnistetaan ja luokitellaan eri riskikategorioihin.

Aloitetta on kuitenkin jo kritisoitu muun muassa siitä, että se käytännössä suosisi suuria teknologiajättejä, joilla on varaa mukauttaa liiketoimintaansa uudenlaiseen sääntelyyn. Näin se sulkisi pois avoimen lähdekoodin kehittäjiä sekä hidastaisi tekoälyn akateemista ja tieteellistä kehittämistä.

Tekoäly haastaa demokratian ja valtiot

Renessanssiajan murrosten aikana käynnissä oli suuri valtasiirtymä, jossa aateliverkostojen ja kirkon vanha valta vaipui historiaan. Voittajaksi eivät tosin jääneet kaupunkivaltiotkaan, vaan niiden uudet liittolaiset, Ranskan ja Espanjan tapaiset yhtenäisvaltiot. 

Nyt vanhan vallan rooli uhkaa jäädä noiden nykyisille jälkeläisille: demokraattisille valtioille, poliittisille liikkeille ja puolueille. Se on ongelma, sillä esimerkiksi tekoälyn kehitykseen ja käyttöön liittyvät eettiset ja juridiset sekä turvallisuuteen liittyvät kysymykset edellyttävät kansainvälistä koordinointia ja yhteisten normien luomista.

Nykyaikaisessa valta-analyysissä ei siis tulisi vähätellä teknologiajättien roolia. Ne hallitsevat sitä mitä näemme ja pian myös sitä, mitä luomme. Teknologiajättien toimintatapa on kaikkea muuta kuin demokraattinen ja niiden motiivit ovat kyseenalaisia. Kärjekkäimpänä esimerkkinä tästä on ollut yhä epävakaammin käyttäytyvä Elon Musk, joka Twitterin algoritmia ja käyttöehtoja hallitessaan olisi saattanut voida määritellä jopa valtioiden politiikkaa, ellei olisi itse tehnyt alustastaan juuri siksi epärelevanttia.

Käynnissä on pysäyttämättömän tuntuinen muutos. Renessanssiajan muutosvastarinta hävisi oman aikansa taistelun. Näyttää epätodennäköiseltä, että nyt käsillä olevan uudenlaisen teknologiarenessanssin voimakas vastustaminen tuottaisi erilaisen lopputuloksen – tämän voi pian huomata esimerkiksi ChatGPT:n kieltänyt Italia. Ehdottoman vastustamisen sijaan tuhannen taalan kysymys lieneekin se, miten teknologiajättien vallan kasvua hallitaan edes jollain tavalla.

Jää nähtäväksi, onko Euroopan unionin tulevalla sääntelypaketilla aikanaan todella vaikutusta tulevaisuuden säilyttämisessä demokraattisissa käsissä vai jääkö se jo syntyessään rikkinäiseksi julistukseksi.

On hyvä nimittäin muistaa, mitä Italian rikastuneet kaupunkivaltiot tekivät, kun ne hoksasivat ettei heidän kaukaisilla keisareillaan ollut heihin todellista vaikutusta. Ne yksinkertaisesti lakkasivat tunnustamasta kenenkään ylivaltaa.

Jatka aiheen parissa kuuntelemalla Tekoäly: renessanssi -sarjan podcast tai tutustumalla sarjan muihin sisältöihin!