Tekoäly, tule jo ja vie työmme!

”Työmme vievistä roboteista” on kohistu työelämäpuheessa kyllästymiseen asti. Onko kuohunnalle ja pelolle mitään syytä – vai saisivatko tekoälyt tulla sittenkin viemään ainakin osan töistä? Tämä teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: renessanssi -sarjaa.

”Tekoäly vie ihmisten työt.”

No niin. Taas se alkaa. Se sama keskustelu, jossa samat argumentit ja sama kulku toistuvat uudelleen ja uudelleen. 

Keskustelu on ytimeltään yksinkertaisesti turha. Lisäksi se on monessa mielessä harhainen ja vailla kontekstia. 

Olemme kovin kiintyneitä robotisaatio- ja tekoälyspekulaatioon työelämäkeskustelussa. Scifi-elokuvat ja suhteemme robotteihin ovat ehdollistaneet meidät siihen, että aina kun kuulemme sanat robotti, automaatio ja tekoäly, ajattelemme ensimmäisenä ihmisen työn olevan uhattuna.

Keskustelu siitä vievätkö koneet osan töistä ei hypestä huolimatta ole oleellisin työelämän ydinkysymysten kannalta. Meidän täytyy ajatella työelämää laajemmin. Meidän täytyy pystyä kysymään, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja missä me tarvitsemme älykkään automaation edistystä – siis aivan konkreettisesti ja pian, jo lähitulevaisuudessa. 

Emme tiedä mitä pelätä – mutta pelkäämme silti

Me voisimme suhtautua älykkään automaation apuun toisin. Voisimme vaikkapa päivitellä, miten mahtavaa on, että robotit ovat pelastaneet meidät vaarallisilta ja raskailta töiltä. Miten ihanaa, että robottianturit valvovat tuotantolaitoksia niin hyvin, että epäkuntoon mennyt laite huomataan ja voidaan korjata nykyisin nopeasti! Onpa upeaa, että robottien avulla monet yritykset ovat voineet pitää tuotantonsa Suomessa.

Uusien tekoälytyökalujen kohdalla toistuu sama ilmiö. Ennen kuin yritykset ovat ehtineet edes kunnolla omaksua uusien työkalujen käyttöä ja raportoida niiden hyödyistä, me olemme jo laskeneet, kuinka monta ihmistä saattaa menettää työnsä. Me pelkäämme varmuuden vuoksi, vaikkemme edes vielä täysin ymmärrä, mitä tapahtuu.

Tietojätti IBM ilmoitti toukokuussa 2023, ettei yritys enää aio palkata ihmisiä töihin, jotka tekoäly voi tehdä. Miten järkevää! Tietenkään ihmistyövoimaa ei kannata käyttää tehtäviin, jotka kone tekee paremmin, halvemmalla ja nopeammin.

IBM:n päätöksestä kertovassa uutisessa kerrottiin, että työtä vaille saattaa jäädä yrityksessä noin 7 800 ihmistä viiden seuraavan vuoden aikana. Otsikkoon ei nostettu, kuinka monta työntekijää IBM työllistää: vuonna 2022 sillä oli globaalisti 297 000 työntekijää. Asiakastyöhön tai kehitystyöhön tekoälyn ei uskottu vaikuttavan.

Uutinen kertoo tekoäly-peloista oleellisen: töitä katoaa, mutta vähemmän kuin uhkaavista otsikoista voisi päätellä. Luultavasti työ järkevöityy ja helpottuu IBM:llä entistä useammalle työntekijälle, ja uutta työtä syntyy automatisoidun tilalle.

Uutta työstä syntyy todennäköisesti eri paikkaan kuin aiemmin ja vaatii erilaista osaamista kuin kadonnut työ. Niin on tapahtunut tähänkin asti ihmiskunnan historiassa. Lisäksi World Economic Forumin mukaan uutta työtä on tähän asti syntynyt aina enemmän kuin sitä on kadonnut. 

Tekoäly ei ole tärkein työelämää haastava tekijä

Ikääntyminen, työvoimapula ja osaamisvaatimusten muutokset vaikuttavat työelämään laajemmin ja syvemmin kuin tekoäly. Kehitys on samansuuntainen kaikissa länsimaissa, pienin varauksin myös useimmissa Aasian maissa. Meitä on pian yksinkertaisesti liian vähän – joka puolella. 

Otetaan esimerkiksi Suomi. Suomessa jäi viime vuonna syntymättä 130 000 työpaikkaa osaaja- ja työvoimapulan vuoksi. Hoiva-alalta eläköityy vuoteen 2035 mennessä 160 000 työntekijää. Koska hoidettavien määrä lisääntyy, hoiva-alan osaajapula on ensi vuosikymmenen puolivälissä noin 200 000 henkeä.

Osaamisen muutos on niin kryptinen ja monimutkainen kokonaisuus, että siitä on hankalaa esittää mitään kouriintuntuvaa. Kysymyksiä kannattaa silti kysyä. Kuka kouluttaisi kaikki vihreässä siirtymässä tarvittavat työntekijät? Entä mistä löytyy tarpeeksi osaajia kyberturvallisuuteen? EU-maihin tarvitaan yli 100 000 kyberturvallisuuden osaajaa lähivuosina. Jäävätkö investoinnit tekemättä tai pysähtyykö ilmastonmuutoksen ehkäisy siihen, ettei meillä ole kylliksi osaavaa työvoimaa?

World Economic Forum on heittänyt epämääräisen ennusteen, että vuoteen 2030 mennessä puolet kaikista työntekijöistä tarvitsee ”reskillingiä”, eli taitojen päivitystä. Ennuste on selvästi hihasta ravistettu, mutta antaa silti suuntaa.

Ikääntyminen ja alhainen syntyvyys aiheuttavat työelämän suurimman uhan, jota automaatio tai tekoäly toivottavasti helpottavat. Riippuu paljolti yrityksistä, kuinka suuri apu älykkään automaation sovelluksista on. Kuinka nopeasti ne osaavat viedä automaatiota ja tekoälyä toimintoihinsa tai nähdä pitkän aikavälin mahdollisuudet? Se on megaluokan kysymys sekä kansantaloudellisesti että yrityskohtaisesti.

Katoaako 40 % kaikista ammateista?

Kymmenen vuotta sitten tekoälystä kohuttiin edellisen kerran, kun vuonna 2013 Oxford Martin Schoolin ansioituneet työn tutkijat Carl Benedict Frey ja Michael A. Osborne julkaisivat tutkimuspaperin. Tutkimuspaperissa kerrottiin algoritmista, joka laskee kuinka moni ammatti katoa robotisaation tieltä. Algoritmi laski, että noin 40 % kaikista yhdysvaltalaisista ammateista katoaa 10–20 vuodessa.

Voisi ajatella, että ennustus olisi ollut niin epäuskottavan kuuloinen, ettei kukaan olisi ottanut sitä vakavasti. Toisin kävi. Freyn ja Osbornen laskelma oli tuolloin suurin uutinen työelämästä kaikissa Euroopan maissa ja myös Yhdysvalloissa. Jokaisessa maassa tutkimuslaitokset julkaisivat omat lukunsa saman algoritmin perusteella, ja näin teki myös OECD. Suomessa Etla arvioi, että 37 % ammateista katoaisi.

Jo tuolloin osaajapula ja ikääntyminen olivat nähtävissä olevia uhkia työllisyydelle, mutta jännittävämmältä kuulostava robottiuhka veti kaiken huomion. Nyt on helppo todeta, että ainakin ensimmäisten 10 vuoden osalta koko maailman huomion saanut ennuste oli pahasti pielessä.

Uskallan väittää, että mediaseksikkäät spekulaatiot katoavista töistä veivät vuosikausiksi huomion varautumiselta todellisiin työelämäongelmiin. Nyt ne ovat täällä, näkyvissä kaikkien silmien edessä: alhainen syntyvyys ja ikääntyminen aiheuttavat pysyvän työvoimapulan kaikissa läntisissä maissa.

On totta, että tekoälyn haitoista pitää puhua. Työtäkin se varmasti vie.

Monet luovien alojen työntekijät ja esimerkiksi ohjelmoijat ovat aidosti – ja mahdollisesti täysin syystäkin – huolissaan työnsä puolesta. Tätä kirjoitettaessa Yhdysvalloissa on meneillään mahdollisesti maailman ensimmäinen työtaistelu, jossa tekoäly on yhtenä keskeisenä kysymyksenä. Draamakäsikirjoittajien lakko koskee suoratoistopalveluista saatavia korvauksia, mutta käsikirjoittajat vaativat myös, että ChatGPT:n kaltaista tekoälyä käytettäisiin vain apuvälineenä, joka voi auttaa tutkimustyössä tai helpottaa käsikirjoitusideoiden laatimista – ei välineenä, joka korvaa käsikirjoittajat. Heille tekoäly on enemmän eksistentiaalinen uhka kuin näppärä arjen työn apuri.

Totuus työn tulevaisuudesta ei ole koskaan mustavalkoinen. Yhteiskunnan mittakaavassa tekoäly on silti kaikkea muuta kuin työelämän ja työllisyyden suuri ongelma. Se pikemminkin voi olla osa ratkaisua. Jospa kerrankin keskityttäisiin myös niihin hyötyihin ja mahdollisuuksiin.

Kuuntele Tekoäly: renessanssi -podcastsarjamme 9. jakso alta ja tutustu sarjan muihin sisältöihin.