Tekoäly tappaa klikkiotsikot, eläköön journalismi

Uudet tekoälysovellukset sekä tuottavat uutisia että suodattavat niitä lukijoille. Miten journalismi, median kulutus ja valeuutisten aikakausi muuttuvat, kun kuka tahansa pystyy nappia painamalla tuottamaan loputtomasti uskottavalta kuulostavaa sisältöä? Pystymmekö sisäistämään jatkossa valtavan määrän uutissisältöjä – vai katoammeko lopullisesti omiin uutiskupliimme? Tämä teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: renessanssi -sarjaa.

Kirjapainotaito on ollut yksi eniten tiedonvälitykseen vaikuttaneista keksinnöistä – tähän asti. Johannes Gutenbergin 1400-luvulla kehittämä painokone moninkertaisti tiedonvälityksen volyymin ja nopeuden. Kone säilyi suhteellisen muuttumattomana vuosisatoja. Painetun sanan asemaa on toden teolla alettu haastaa vasta muutamien viime vuosikymmenten aikana.

Nyt tiedonvälityksessä on käynnissä yhtä suuri murros kuin 1400-luvulla. Tekoälyjen yleistyminen tuottaa maailmaan loputtoman määrän disinformaatiota ja uusia mediainnovaatioita. Teknologinen muutos haastaa perinteisen tavan tehdä uutisjournalismia. Journalismi kohtaa eksistentiaalisia kysymyksiä: mitä roolia ihmiset näyttelevät muuttuvassa mediaympäristössä ja pitäisikö journalismin roolia ylipäätään määritellä uudelleen?

Ei ole kuitenkaan selvää, että journalistit itse ovat ymmärtäneet muutoksen suuruusluokan. Toimittajia vaivaa ammattikuntana usein hybris: journalistien asema ja merkitys yhteiskunnissa nähdään itsestäänselvästi tärkeänä ja muuttumattomana.

Keskustelin hiljattain toimittajajoukon kanssa tekoälyn vaikutuksista alaan. Yllätyin siitä, miten vähän toimittajat ajattelivat tekoälyn uhkaavan omaa ammattikuntaansa.

Journalistit näkevät helposti tekoälyn vain tulosuutisoinnin työkaluna tai tiedotteiden kopioijana. Moni toimittaja tuntuu myös ajattelevan, että ihmisissä on jotain erityislaatuista, mitä tekoälyllä ei voi korvata. 

Mutta mikä lopulta jää ihmisten rooliksi tekoälytoimittajien rynnistäessä kentälle?

Muuttuuko toimittaminen lähinnä tuottajan työksi?

On lyhytnäköistä arvioida tekoälyjen vaikutuksia vain tämänhetkisten työkalujen pohjalta. Vaikka ChatGPT valehtelee sujuvasti ja keksii ”faktoja”, ei varmasti kulu kauan ennen kuin tekoälyihin saadaan integroitua tehokas faktantarkistus. 

Jo nyt tekoälyllä voidaan tuottaa uskottavalta kuulostavaa sisältöä – jopa niin uskottavaa, etteivät ihmiseditorit välttämättä tajua epäillä tekoälyn puhuvan aivan palturia. Teknologiaan erikoistunut media CNET julkaisi alkuvuodesta 2023 useita tekoälyn kirjoittamia uutisia. Pian kuitenkin kävi ilmi, että uutiset olivat täynnä asiavirheitä. CNETin tapauksessa epäiltiin olevan kyse siitä, että editorit uskoivat vakuuttavan kuuloista tekoälytekstiä helpommin kuin ihmisten kirjoittamia artikkeleita. Siksi he eivät tarkastaneet tekoälyn laatimaa tekstiä yhtä tarkasti kuin ihmiskollegoiden.

Haastatteluihin ei tarvita ihmisiä

Ihmisiä ei enää tarvita tekemään haastattelujakaan, sillä jo nyt tekoäly voidaan yhdistää puhegeneraattoriin. Toisin kuin ihminen, tekoälyhaastattelija pystyy pian myös tekemään reaaliaikaista faktantarkastusta haastattelun aikana. Tekoälytoimittaja keksii myös todennäköisemmin osuvampia kysymyksiä kuin haastateltavan erityisasiantuntemuksen aihepiiriä tuntematon ihmistoimittaja. 

Ihmisiä ei tarvita edes kirjoittamaan pitkien artikkelien tunnelmakuvauksia. Pyysin ChatGPT:tä kuvittelemaan olevansa toimittaja, joka on pienellä suomalaispaikkakunnalla tekemässä artikkelia tuulivoimasta. Näin ChatGPT aloittaisi artikkelin: 

”Seison lumisella pellolla, tunnustellen jalkojeni alla narskuvaa lunta ja hengitän sisään kirpeää talvi-ilmaa, joka nipistelee kasvojani ja kirvelee keuhkojani. Puolen kilometrin päässä edessäni kohoaa uusi tuulivoimala. Sen terävät lavat leikkaavat läpi purevan tuulen, joka vinkuu metallirakenteiden lomitse, luoden jääkylmään ilmaan miltei musikaalisen sävelmän.”

Journalismin muutos ei koske vain työmarkkinoita. Se muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten yhteiskunta ymmärtää ja jakaa tietoa. Ehkä tulevaisuuden toimittajat työskentelevät samaan tapaan kuin televisiouutisten tuottaja. Tuottaja ohjaa kentällä olevia ja haastateltaville soittelevia toimittajia, jotka hankkivat taustatietoa, kuvamateriaalia ja haastatteluja tuottajan toiveiden mukaisesta näkökulmasta. 

Voi siis olla, että tulevaisuuden journalisti työskentelee pikemminkin tekoälytoimittajatiimin johtajana kuin perinteisenä toimittajana, joka kirjoittaa ja toimittaa uutisia itse. Ehkä journalistien tehtävä ei ole enää tuottaa uutisia, vaan taustoittaa ja kontekstoida tietoa, jota tekoäly tuottaa. Tai ehkä ihmisten rooliksi jää nostaa asioita keskusteluun ja tuoda esiin näkökulmia, joita tekoäly ei pysty tarjoamaan.

Tekoäly tuottaa valeuutisia, uutistiivistelmiä ja arvioi mitä kannattaa tietää

Tekoälyn luomista valeuutisista on jo useita esimerkkejä. Tunnetuimpia ovat kuvageneraattori Midjourneyllä luodut Trumpin pidätyskuvat, kuva Paavista Balenciagan takissa, väärennetyt deepfake-videot kuuluisuuksista ja kömpelö valeuutinen presidentti Bidenin kuolemasta. 

Kaikkia valeuutisia ei ole yhtä helppoa tunnistaa kuin uutista Bidenin kuolemasta. Etenkin yhä paremmat deepfake-videot horjuttavat helposti luottamusta mediaan. Deepfake on siis teknologia, jonka avulla voidaan luoda aidon näköisiä videoita, joilla ihmiset näyttävät tekevän ja sanovan asioita, joita he eivät ole tehneet tai sanoneet. Deepfake-videoiden yleistyessä aitojakin videoita on alettu väittää tekoälyn tekemiksi, mikä vaikeuttaa tietenkin keskustelua entisestään.

Valeuutisten tulvaa kiinnostavampaa on kuitenkin se, millaisia ratkaisuja tekoälyt tarjoavat journalismin keskeisiin ongelmiin. Mediatalot joutuvat ehkä muuttuneessa toimintaympäristössä keksimään tarkoituksensa uusiksi. Uudet tekoälyyn perustuvat mediainnovaatiot antavat kenties viitteitä siihen, mihin ala on menossa. Uusista innovaatioista kiinnostavia ovat tässä mielessä esimerkiksi News Minimalist ja Artifact, jotka pyrkivät ratkaisemaan kahta keskeistä mediakentän ongelmaa. 

”Whatever is popular is wrong”, sanoi Oscar Wilde. Suosittu uutinen ei ole automaattisesti myös tärkeä. News Minimalist pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman päättelemällä, mitkä uutiset ovat oikeasti merkittäviä. Sivuston pyörittäjä kertoo tuskastuneensa klikkiotsikoihin ja siihen, ettei tärkeitä uutisia erota turhanpäiväisten julkkisjuorujen seasta.

News Minimalistissa ChatGPT seuraa päivän uutistarjontaa, lukee tuhansia juttuja ja määrittelee usean kohdan kriteeristön perusteella, mitkä päivän uutisista ovat oikeasti merkittäviä. Sivustolla pääsee lukemaan päivän uutistarjonnasta ne uutiset, joille tekoäly antaa riittävän korkean olennaisuuspisteytyksen. Tätä kirjoitettaessa tekoäly on arvioinut päivän 1 523 uutisesta olennaisiksi kymmenen kappaletta.

Instagramin perustajien tekoälyuutisäppi Artifact taas lähtee täysin päinvastaiseen suuntaan. Artifactissa käyttäjä saa valita itseään kiinnostavat uutisaiheet ja seuraamansa mediat. Sovellus tarjoaa jopa mahdollisuuden verkostoitua kavereiden kanssa, jolloin se alkaa suositella uutisia, joita käyttäjän verkostossa muutkin lukevat.

Arftifact oppii millaisista uutisista lukija on kiinnostunut ja alkaa suositella niitä käyttöhistorian perusteella. Artifactin voi perustellusti nähdä äärimmäiseen kuplautumiseen johtavana palveluna. Siinä on kuitenkin yksi nerokas ominaisuus: tekoäly tiivistää minkä tahansa lukemasi uutisen haluamaasi muotoon. Se voi esimerkiksi selittää uutisen bulletpointteina tai sitten viisivuotiaan tai vaikka Z-sukupolven kielellä. Tekoälyn tuottamien uutistiivistelmien ja -selitysten lukeminen voi periaatteessa nopeuttaa kykyämme ottaa haltuun suuri määrä uutisia – myös aihealueilta, joita emme tunne.

Teknologian kehitys muuttaa aina osan ammateista

Vaikka kirjapainotaito mullisti tiedonvälityksen renessanssiaikana, käsin kirjoittaminen piti pintansa vielä vuosisatojen ajan. Valtavaa armeijaa munkkeja ei kuitenkaan enää tarvittu jäljentämään käsin kaikkia kirjoja, vaan munkit joutuivat keksimään muuta tekemistä. Vaikka muutos tapahtui hitaasti, yhteiskunnan oli sopeuduttava uuteen tiedonvälityksen muotoon.

Teknologian kehitys on aina tuhonnut osan vakiintuneista ammateista, ja nyt se haastaa journalismin. Vaikka tekoälyllä on potentiaalia mullistaa tiedonvälitys, sen täysimittainen hyödyntäminen ja yhteiskunnan sopeutuminen sen tuomiin muutoksiin vie aikaa. Kyse ei ole vain journalismin tulevaisuudesta, vaan isommassa kuvassa myös siitä, missä arvossa pidämme tietoa ja millaisessa muodossa haluamme ottaa sen vastaan.

Journalismin ytimessä ei voi olla ylimielisyys tai pelko uutta kohtaan. Kun tekoäly haastaa kalkkiutuneet tavat tehdä journalismia, joutuu koko ala kysymään itseltään, millaista arvoa se tuottaa ihmisyksilöille ja yhteiskunnille. Jos tekoäly tekee klikkiotsikoilla kilpailemisesta ja tyhjänpäiväisistä julkkisjuoruista historiaa, on tämä vain hyvä uutinen journalismille. Ehkä journalismi voi tekoälyn myötä jopa palata juurilleen: etsimään ja välittämään sitä tietoa, jota kaikkialla ei vielä ole saatavilla, kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Eläköön journalismi – ja tekoäly, joka pakottaa sen kehittymään.

Kuuntele Tekoäly: renessanssi -podcastsarjamme kuudes jakso alta tai tutustu muihin sarjan sisältöihin.