Tekoäly ohjaa taiteen tulevaisuutta

Tekoäly on muuttanut käsitystämme siitä, mitä on taide, kuka on taiteilija ja mikä saa näkyvyyttä tulevaisuudessa. Nopean muutoksen keskellä on hyvä muistaa, että tämänkin näytelmän ohjaaja on edelleen ihminen. Teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: renessanssi -sarjaa.

Luovat tekoälyt haastavat taiteen ja tekijyyden käsitteitä. Ne nostavat pintaan perimmäisiä kysymyksiä luovuudesta ja estetiikasta. Vaikka avoimesti saatavilla olevia luovia tekoälyjä on ollut olemassa vasta vähän aikaa, tekoälyn avulla tuotettua taidetta nähdään jo niin museoissa kuin markkinointimaailmassakin. Tekoälyteokset ovat voittaneet myös kuvitus- ja jopa valokuvauskilpailuita.

Kehitys on nostanut uudella tavalla esiin kysymyksen ihmisen roolista luovassa prosessissa ja siitä, mitä erityistä annettavaa meillä on taiteen ja kulttuurin kentällä. Luovat alat ovat vahvasti mukana uusimmassa tekoälytrendissä, jossa esimerkiksi design-prosesseista on muovautunut nopeampia ja kustannustehokkaampia. Tehostaako tekoälyjen käyttö taiteen tekemisen tapoja – ja onko se edes tarpeellista? 

Tekoälyn asema luovalla alalla on vielä verrattain uusi ja tuntematon. Nyt kysymys kuuluu, ovatko tekoälyt vain työkaluja, taiteen suuntauksia vai sen tekijöitä? Mikä nousee pinnalle eksponentiaalisesti kasvavasta taidevirrasta?

Anonyymiydestä individualismiin ja takaisin

Ennen renessanssiaikaa ihanteena oli taiteilijoiden anonyymius. Renessanssiaikana siirryttiin kuitenkin tekijyyden uudenlaiseen korostamiseen, kun Michelangelon ja Da Vincin kaltaisia taiteilijoita alettiin palvoa neroina. Nyt pohditaan, voiko kuka tahansa luoda taidetta tekoälysovellusten avulla ja kenen luomaa tekoälyn tuottama taide oikeastaan on. 

Keskustelu tekijyydestä ja tekijänoikeuksista kuvastaa huolta siitä, voiko esimerkiksi DALL-E:n kaltainen olemassa olevia teoksia ja tuotoksia hyödyntävä tekoälysovellus saada tekijänoikeudet kuville, joita se ihmisen pyynnöstä tuottaa. Tällä hetkellä tulkinta on, että tekijyys edellyttää autonomista ja spontaania kykyä luoda uutta. Itseoppivien tekoälyjen kehittymistä tullaan luovalla alalla seuraamaan tiiviisti etenkin tekijyyden näkökulmasta.

Tekoälystä puhutaan toiveikkaasti työkaluna, inspiraation lähteenä tai jopa työkaverina, mutta juuri tekijänoikeuskysymysten varjossa usein myös uhkana ja jopa luovan työn tekijän korvaajana. Käytössämme olevat tekoälyt ovat kuitenkin vielä renessanssiajan taiteilijoiden oppipoikien kaltaisia tekijöitä: tekoälysovellukset ovat koneistoja taiteilijan näkemyksellisen idean ja lopputuloksen välillä. Viimeisen signeerauksen tekee työn alullepanija. 

Taiteen tulkinta edellyttää eettistä ymmärrystä

Olemme tottuneet siihen, että ihminen määrittelee sen, mitä taide on. Taide herättää tunteita, ja ihmisen tuottaman taiteen syntyprosessiin liittyy taiteilijan henkilökohtaisia ajatuksia ja tulkintoja ympäristöstään.

Tekoäly sen sijaan ainoastaan noudattaa annettuja ohjeita ja laskee todennäköisyyksiä sille, mikä on ihmisen ihanteellisin tulkinta käsitteestä taide, tai esimerkiksi sen alalajeista maalaus, käsikirjoitus tai rumpukomppi. 

Näitä tulkintojamme seuraavat esimerkiksi sosiaalisen median algoritmit, jotka nostavat syötteisiimme ihmisten julkaisemia kulttuurituotteita musiikista kissavideoihin sen perusteella, mistä laskelmoi meidän pitävän. 

Kun algoritmien pinnalle nostamat teokset taas rekisteröityvät tekoälyjen dataan ihmisiä kiinnostavina pisteinä, on rooli merkittävän kulttuurituotteen määrittelystä siirtynytkin ihmiseltä algoritmeille – etenkin, jos syötteissämme pyörivät teokset ovat enenevissä määrin tekoälyjen avulla tuotettuja. 

Tämä ilmiö tulee tulevaisuudessa nostamaan esiin tekijöitä uudella tavalla. Väitän, että Da Vincin ja Michelangelon kaltaisten nerojen sijaan tulemme muistamaan ne tyylit ja teot, jotka algoritmit kulloinkin nostavat suuren yleisön nähtäville. Ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta.

Vaikka OpenAI:n ohjelmistojen kaltaisia tekoälyjä koulutetaan jatkuvasti, on niiden laaja pääsy maailman kulttuuripääomiin vielä toistaiseksi rajallinen. Ensimmäisen sukupolven tekoälyt ovat osoittaneet vahvistavansa tiettyjä stereotypioita, eikä tekoälyn voi olettaa ymmärtävän tasa-arvon käsitteen laajuutta. 

Koska ei ole olemassa yhtä vallitsevaa etiikkaa, on kriittisen tärkeää ymmärtää kontekstin merkitys. Tässä suuressa roolissa on myös empatia. Taho, joka onnistuu ensimmäisenä kouluttamaan tekoälystä eettisen ja empaattisen tulee jäämään historian kirjoihin.

Tekoälytyökalujen käyttäjien tulee olla tietoisia siitä, minkälaisia arvomaailmoja ja kenen kulttuureita ne toisintavat, jotta uusimman teknologian ulkopuoliset kulttuurit eivät jää teknologisesti kehittyneempien korkeakulttuurien representaatioiden jalkoihin. 

Luovuuden uusi aikakausi

Ihminen on nyt ja tulevaisuudessa vastuussa siitä, millaisia arvoja ja todellisuuksia se tekoälyä käyttäen edustaa. Vaikka kilpailemme näkyvyydestä itse kehittämiämme algoritmeja vastaan ja nostamme pinnalle kiinnostavia tekijöitä ja tyylejä entistä nopeammalla syklillä, me päätämme, esitetäänkö tekoälyn avulla kirjoitettuja näytelmiä teattereissa ja kuinka suuren autonomian tekoälytyökaluille annamme. 

Luovuus ei rajoitu enää vain ihmisten kykyyn luoda uutta. Seuraavaksi meidän on nähtävä tilaisuudet, jotka tekoälysovellusten käyttäminen luovalla alalla mahdollistaa. Innostutaan tekoälyn avulla tuotetusta taiteesta ja roolitetaan se niin, että kaikki näyttämöllä olevat pääsevät loistamaan vuorollaan. 

Kuuntele Tekoäly: renessanssi -podcastsarjamme toinen osa alta tai tutustu koko sarjan sisältöihin.

Kuva: blogisarjan kuvituksessa on hyödynnetty valokuvaa taiteilija Gerard Masin veistoksesta. Lue lisää!