Suomi sai pääministerin, joka on viestijä – haittaakse?
”Stubb lähestyy ihmisiä amerikkalaisen pölynimurikauppiaan röyhkeydellä” toteaa Iltalehden Pikkutakki 19.6.2014. Suomi sai tänään pääministerin, joka on ammattimainen viestijä. Voisi kuvitella, että me olisimme tästä iloisia. Näin ei kuitenkaan tunnu olevan. On ymmärrettävää, etteivät kaikki ole yhden puolueen aatetta edustavasta pääministeristä ja hänen ajatuksistaan innoissaan. Jokaisella meillä on oma aatemaailmamme, joka voi olla ristiriidassa jonkun toisen aatemaailman kanssa. Se on ihan selvää. Kiinnostavaa on kuitenkin se kuinka vimmaisesti me suhtaudumme juuri siihen, että tuleva pääministeri on hyvä viestijä.
Ennen Alex Stubbin valintaa Kokoomuksen puheenjohtajaksi vihjailtiin suorastaan sitä, että mikäli ihminen on hyvin taitava kommunikoija, siinä on jotain epäaitoa. Valinnan jälkeen on muistuteltu tohtoriksi väitellyttä puheenjohtajaa siitä, ettei pelkillä twiiteillä voi johtaa maata. Yleisesti arvioidaan, että taitava kommunikaatio on kuori eikä kuoren alla – tietenkään – ole mitään. Sen sijaan jos on vähän kömpelömpi viestijä, on aito, syvällinen ja osaava?
Samaan aikaan asiantuntijat miettivät kuumeisesti kuinka saisivat tutkimuksensa ja selvityksensä sellaisiksi, että edes poliitikot ymmärtäisivät niitä ja voisivat hyödyntää niitä oikeasti työssään. Maailmanpankki taas kertoi, että lähes kolmasosaa heidän raporteistaan ei ole ladattu kertaakaan. Tietoa on, mutta sen muoto on kenties niin vieraannuttava, ettei tieto mene eteenpäin. Poliitikot tuskastelevat vaali vaalilta sitä kuinka ihmiset eivät jaksa olla kiinnostuneita politiikasta. Tarttisko tehdä jotain?
Suomalainen kommunikaatiokulttuuri on niin nuorta, että meistä hyvä viestintä on epäilyttävää. On uskottavampaa jos viestijä hakee sanojaan vähän epävarmasti eikä tiivistä asiaansa kolmeen keskeisimpään vaan tuottaa tekstiä välittämättä auttaa meitä ymmärtämään. Me pidämme epäuskottavana sitä, että monimutkaisen asian voisi tiivistää sellaiseen muotoon, että mekin muistamme sen ja samalla tuskastumme siihen, etteivät poliitikot ja yritykset voi puhua ymmärrettävää kieltä. Ja viestiä asioita siitä näkökulmasta mikä meitä kiinnostaa ja mikä meille on relevanttia.
Kaikki tajuavat, että pitäisi osata viestiä asiat paremmin. Mutta harva tekee asialle mitään. On helpompi tehdä niin kuin ennen ja halvempaa olla panostamatta hyvään viestintään. Ja sitäpaitsi, kaikkihan osaavat viestiä!
Hyvä viestintä on ammattitaitoa. Hyvä viestintä ei korvaa muuta asiantuntemusta. Taustalla pitää olla substanssiosaamista, jotain mistä kommunikoida. Mutta substanssiosaaminen ei myöskään korvaa viestinnän osaamista. Jotta voi vaikuttaa maailmaan pitää pystyä vaikuttamaan ihmisiin. Jotta voi saada tuotteensa ja palvelunsa ihmisten käyttöön, pitää pystyä puhuttelemaan heitä. Viestintä on taito, osaaminen, jota kannattaa kehittää, resurssoida ja arvostaa.
”Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä” lauloi Ismo Alanko 90-luvulla. Ei se kyllä niin äkkiä käynyt. Mutta onneksi ehkä alamme ymmärtää, että kommunikaatio on oleellinen osa vaikuttamista, myymistä ja tuloksen tekemistä. Kun Sixten Korkman kirjoittaa talouspolitiikasta kirjan, painos loppuu kesken. Pekka Sauri palkitaan vuoden johtajana, sillä apulaiskaupunginjohtaja on tehnyt kaupunkilaisista osallistujia kommunikoimalla vuorovaikutteisesti kanssamme. Me tarvitsemme tällaisia innoittajia ja innostusta. Uusi pääministeri antaa meille epäilemättä paljon mahdollisuuksia siihen.
Pysy kartalla tulevistakin blogauksista:
