Someraivo – ja mitä siitä opin

Toukokuun puolessa välissä, Suomen ja Venäjän välistä jääkiekko-ottelua odotellessa, Koff julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan Venäjän maajoukkueen pelaajasta tutu-mekko päällään. Kuvassa luki: ”Tervetuloa tytöt! Kohta nähdään!” Kuva oli Facebookissa kolme tuntia, ja se keräsi osakseen runsaasti kritiikkiä naisilta ja miehiltä. Olin yksi kriitikoista, ja kommentoin tapausta Twitterissä.

Nyt-lehti kirjoitti verkkoon uutisen Koffin mainoksesta ja lainasi minun sekä erään toisen, miehen, kommenttia. Sinebrychoff pahoitteli tapahtunutta, otti kuvan pois, ja kaikki oli hyvin. Kunnes seuraavana aamuna avasin taas tietokoneen, ja huomasin saaneeni todella valtavan määrän törkyä sekä Twitterissä että henkilökohtaisessa blogissani. Kirjoitin osakseni saamastani vihapostista, suoranaisesta naisvihasta blogiini. Tekstiä käytiin lukemassa yhden päivän aikana melkein 80 000 kertaa, ja blogia jaettiin erilaisissa mediassa tuhansia ja tuhansia kertoja. Huomasin, ettei todellinen someraivo ollutkaan syntynyt Koffin mainoksesta, vaan omasta tekstistäni. Raivoa oli puolin ja toisin – raivoa puolestani ja vihaa sitä kohtaan, että olin nostanut asian esille.

Tässä kolme + yksi asiaa, jotka opin:

1) It’s not about you. Vaikka se on haastavaa – uskokaa pois – tilanteessa, jossa täysin vieraat ihmiset pahoittavat mielensä ja kutsuvat sinua kaikilla mahdollisilla pilkkanimillä, on vain ajateltava, että se ei johdu sinusta tai edustamastasi organisaatiosta. Joskus annamme kasvot tai kohteen jollekin asialle, joka ihmisiä sattuu ottamaan päähän, ja sitten raivo kohdistuu meihin.

2) Someraivo on mahdollisuus. Huomasin, että kaikkein fiksuimmat toimijat ottivat minun kirjoitukseni synnyttämästä someraivosta kaiken irti. Esimerkiksi Suomen Leijonat tweettasivat: ”Jääkiekko on sekä miesten että naisten laji. Nettisolvaamisesta 5+20. #leijonat” Tweettia oli jaettu päivän aikana yli 600 kertaa, tykätty lähes 1000 kertaa. Someraivo on mahdollisuus luoda omaa mainetta – luoda suhdetta johonkin asiaan, ja brändäytyä sitä kautta.

3) Se menee ohi. Nopeasti. Keskiviikkoaamuna se alkoi, lauantaihin mennessä se oli pitkälti jo ohi. Ajassa, jossa tietoa ja syötteitä tulee koko ajan kiihtyvällä tahdilla, tulee aina jotain uutta, mikä kiinnittää joukon huomion. Omalla tavallaan kaikkein vauhdikkaimpina hetkinä se oli lohduttavaa, kun sen tiesi jo etukäteen. Se menee ohi.

+ Äärimmäiset reaktiot eivät ole ensisijaisesti sosiaalisen median tai internetin ongelma. Ne ovat ihmisten ongelma. Ihan tavalliset ihmiset kokevat oikeudekseen käydä toisten ihmisten niskaan. Minulta kysyttiin yhdessä haastattelussa, mitä nyt ajattelen ihmisistä. Ajattelen ihmisistä samoin kuin tähänkin asti: Meitä on moneen junaan.