Sietämätöntä!
Jotta voisimme ymmärtää muita paremmin, on ensin opittava sietämään muiden näkemyksiä. Tällä hetkellä olemme siinä todella huonoja.
”Jos se v***n tyyppi ei vaihda mielipidettään jumalauta seuraavan twiittinsä aikana, niin koko maailma tuhoutuu ja mä sekoan!”
Yksi ei kestä sitä, että muilla on tatuointeja koska ”puhdas iho on kauniimpi”. Toinen ei kestä sitä, että ”kaupunkipyörät on niin kauhean rumia kun ne on kirkkaan keltaisia”, kolmas ei siedä sitä, että joku on vegaani, neljäs taas ei sitä, että joku syö lihaa. Iltapäivälehden lööpin mukaan presidentti Sauli Niinistö ei siedä edes Alex Stubbin pukeutumista ja kollektiivisesti me emme siedä Donald Trumpin mielipiteitä.
Me emme siedä enää mitään. Ja kun me emme jotain siedä, se pitää muuttaa.
Heti.
Siksi me tappelemme ja huudamme toisillemme Twitterissä. Toisen mielipiteestä tulee uhka omalle maailmankatsomuksellemme, maailmalle ylipäänsä ja erityisesti torstai-iltapäivällemme.
Me marssimme monimuotoisuuden ja erilaisuuden puolesta, mutta tosiasiassa emme siedä sitä.
Käytämme valtavasti aikaa ja energiaa todistaaksemme, että olemme itse oikeassa ja toinen väärässä. Me marssimme monimuotoisuuden ja erilaisuuden puolesta, mutta tosiasiassa emme siedä sitä. Sama ihminen, joka Facebookissa ei kestänyt muiden ihmisten tatuointeja, ilmaisi toisessa postauksessaan, että erilaisuus on arvokasta… Ryhdistäydytään nyt hemmetti vähän!
Pulitzer-palkittu Kathryn Schulz on tutkinut väärässä olemista ja kirjoittaa siitä kirjassaan Being Wrong – Adventures in The Margin of Error. Ihmiselle on nöyryyttävää huomata olevansa väärässä. Siitä syystä pidämme jästipäisesti kiinni omasta maailmankatsomuksesta kuin se olisi ainoa oikea, vaikka tosiasiassa on erilaisia maailmankatsomuksia, ei oikeaa ja väärää.
Ajaudumme elämään omassa kuplassa, jossa tunnemme olevamme oikeassa kaikessa. Se edellyttää sitä, että myös tuunaamme ja konmaritamme lähiympäristömme, on kyse sitten ihmisistä tai sohvakalustosta. Se tuntuu turvalliselta.
Schulzin mukaan tästä kuplasta irtautuminen on kuitenkin järkevin, moraalisin ja luovin asia, jonka voimme tehdä. Liiallinen luottaminen siihen, että on itse oikeassa ja muut ovat väärässä, on pahimmillaan vaarallista, arjessa se on ainakin mulkkumaista ja ylimielistä.
Maailma kaipaa enemmän sietokykyä
Ystäväni päätti jokin aika sitten olla olematta julkisesti mitään mieltä. Se on sääli. Hänellä on kiinnostavia ja tärkeitäkin mielipiteitä ja ajatuksia, joista en toki ole kaikista samaa mieltä. Sen sijaan, että hän ryhtyy tekemään maailmasta mitäänsanomattoman beigeä, me tarvitsisimme niitä voimakkaitakin näkemyksiä, joita hänellä on. Ja monella muulla.
Jotta se olisi mahdollista, pitäisi meidän osata sietää sitä, että toinen on voimakkaastikin eri mieltä. Keskustelu sietämisen näkökulmasta voisi jopa johtaa johonkin uuteen. Sietämättömyyden omahyväinen näkökulma ei johda muutokseen.
Sietämättömyyden omahyväinen näkökulma ei johda muutokseen.
Sillä mehän menetämme hermomme muihin siksi, että me koemme asiat tunteella ja isosti. Asiat, ovat meille tärkeitä eivätkä yhdentekeviä. Me haluamme muuttaa asioita. Emme siedä sitä, että maailma on sellainen kuin se on vaan haluamme muuttaa sitä paremmaksi (omasta kulmastamme).
Muutoksen edellytys on kuitenkin ymmärtäminen, toisen näkökulman ymmärtäminen, jotta pääsee kiinni näkökulman syihin, toisen näkökulmaan, joka usein on ihan ”oikea” hänen kulmastaan.
Ala sietää enemmän
Jotta voi edes yrittää ymmärtää, on ensin siedettävä.
Sietäminen on siis ensimmäinen askel ymmärtämiseen ja ymmärtäminen on ensimmäinen askel siihen, että kommunikointi voi tuottaa muutosta.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee sietämisen seuraavasti: kestää, kärsiä, olla vahingoittumatta, huononematta, kärsimättä jonkin vaikutuksesta. Suhtautua johonkin vastenmielisyyttä, vastustushalua tai suuttumusta tuntematta tai osoittamatta. Suvaita.
Emmekö me, jotka niin hermostumme ”vääristä” mielipiteistä, väitä tekevämme niin usein suvaitsevuuden puolesta.
Emmekö me, jotka niin hermostumme ”vääristä” mielipiteistä, väitä tekevämme niin usein suvaitsevuuden puolesta. Hmm…
Ps. Kathryn Schulzin ajatuksiin voi tutustua vaikka tässä vuoden 2011 TedTalk-puheenvuorossa.