Pomo v*****aa – paitsi jos olet pomo?

”There are lazy people!” Patrcik Lencioni toteaa painokkaasti ja häviää yleisön sillä lauseella. Nordic Business Forumin tämän vuoden teemana oli ”Be the Change” ja valitettavasti Lencioni tuolla yhdellä lauseella osoitti sen, että ei usko ihmisten olevan muutosagentteja. Sen sijaan nämä ovat ohjausta ja kontrollia vaativia koneen osia.

Sain ilon fasilitoida Patrick Lencionin ja Jos de Blokin keskustelua keskiviikkona NBF:n lavalla. Patrick Lencioni on tunnettu bisnesfaabeleistaan, toisin sanoen hän pukee teoriansa johtamisesta aina tarinan muotoon.

Tunnetuin hän on kenties kirjastaan The Five Dysfunctions of a Team, jota suosittelen kaikille, jotka rakentavat tiimejä, ovat osa tiimejä tai johtavat niitä. Lencioni puhuu tiimidynamiikasta myös uusimmassa kirjassaan The 6 Types of Workin Genius, joka lähestyy aihetta enemmän inhimillisen psykologian kuin funktionaalisuuden näkökulmasta ja on virkistävä näkökulma.

Jos de Blok taas on legendaarisen Buurtzog-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Buurtzog on kotihoidon organisaatio, joka toimii jaetun johtajuuden periaatteella. Toisin sanoen tiimien työskentely perustuu kollektiiviseen ajatteluun ja päätöksentekoon, pomoja ei ole. Kyse ei myöskään ole mistään sympaattisesti pienestä putiikista vaan 15 000 ihmisen organisaatiosta, joka tekee erinomaista tulosta.

Kun Lencioni ja de Blok kohtasivat, tilanne oli ehkä jo alusta asti hieman epäedullinen Lencionille. Onhan niin, että kukaan ei lopulta halua pomoa ja yleisö taas oli täynnä pomoja, jotka ainakaan omasta mielestään eivät ole niitä horrible bosseja.

Keskustelun moderointi oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin, miehet ottivat yhteen ja yhteistä ei tuntunut löytyvän vaikka todellisuudessa Lencioni puhuu tiimityön puolesta ainakin yhtä painokkaasti kuin de Blok vaikkakin toisesta, perinteisemmästä ja hierarkisemmasta näkökulmasta. Ehkä myös sellaisesta, josta on käytännön hyötyä silloinkin kun ei satu työskentelemään Buurtzogin kaltaisessa yrityksessä. Jokainen voi omalta osaltaan parantaa tiimin työtä riippumatta pomoista tai pomotuksesta.

Silti. Lencioni on auttamattomasti sitä koulukuntaa, joka ei usko ihmisten kollektiiviseen yhdessä johtamiseen. Tämä huomautti myös de Blokille, että tämähän todellisuudessa toimitusjohtajana johtaa yritystä, eivätkä sairaanhoitajat ole itsestään kerääntyneet tiimeiksi ja perustaneet yritystä. Totta. Mutta de Blokin filosofiaa sovelletaan organisaation kulttuuriksi, joka taas perustuu kollektiiviseen yhdessä johtamiseen.

Ja siinä on ajattelun eroavaisuuden ydin. Millaisen ihmiskäsityksen pohjalta organisaation kulttuuri rakentuu? Ihmiskäsitys on keskeinen johtamisen ankkuri. Jokainen johtaja voi pohtia ajatteleeko ihmistä sisäisesti ohjautuvana ja tekemisestä sinänsä tyydytyksen saavana ihmistyyppinä vai käskettävänä koneen osana. Ja kannattaa olla rehellinen itselleen.

Se, että näemme itsemme merkityksistä elävänä monimutkaisena olentona, oppivana organismina, jolla on lähtökohtaisesti tarve oman kompetenssin käyttämiseen ja näyttämiseen, autonomiaan ja itsenäisyyteen ja toisaalta yhteyteen muihin ihmisiin, ymmärretyksi ja huomatuksi tulemiseen, ei tarkoita sitä, että ajattelemme automaattisesti niin muista.

Ajatteletko siis ”There are lazy people” (jota itse et ole) vai, että ”everybody are lazy sometimes” (jota itsekin olet)?

Ja hävisikö Lencioni lopulta yleisönsä tuohon lauseeseen, vaikka pintapuolisesti siltä näytti? Teimme suomalaiselle bisneseliitille, pomoille, tilaisuuden aikana pienen kyselyn, jossa kysyttiin: pitäisikö vastaajan mielestä tämän oman organisaation olla tasavertaisempi, vähemmän hierarkinen? Ylivoimaisesti suurin osa vastasi, että tämän organisaatio voisi olla pikkuisen tasavertaisempi, seuraavaksi eniten vastaajat olivat sitä mieltä, että heidän organisaationsa on jo riittävän tasavertainen. Kenen näkökulmasta riittävän tasavertainen? Pomon?

Suomi ei ole erityisen tunnettu buurtzogmaisesta korporaatiorakenteestaan. Olisiko sittenkin niin, että sisällämme lymyää vielä väheksyvä ihmiskäsitys. Ei tietenkään itseämme kohtaan, mutta ne muut…