Politiikan syksy ja gallup-lukujen todellisuus

Muutetaanpa Ylen ja Helsingin Sanomien tuoreet kannatusmittaukset kansanedustajapaikoiksi. Millaisen vaalivoiton Touko Aalto Vihreille toisi? Jäisikö perussuomalaisten jytkystä poliittisen diasporan jälkeen enää mitään jäljelle? Millaisen hallituksen Suomeen näillä luvuilla saisi?

Molempien tutkimuslaitosten luvut ovat tällä hetkellä hyvin lähellä toisiaan: Vihreät on noussut toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Politiikassa alkaa nyt pitkä loppukiri seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Tästä hallitus ponnistaa budjettiriiheensä 30.8.–31.8. ja koko eduskunta syysistuntokauteensa 5.9.

Mutta muutama varoituksen sana. Simulaatio purkaa valtakunnallisen kannatuksen vaalipiireittäin ja se pohjautuu historiallisiin trendeihin. Epävarmuutta lisää kaksi tekijää. Ensimmäinen liittyy siihen, missä erityisesti Vihreiden vahvistunut kannatus näkyy. Kunnallisvaaleissa povattiin nousua suurimmaksi Helsingissä, kärkisija pokattiin kuitenkin Jyväskylässä.

Toinen epävarmuustekijä liittyy Sinisiin. Kuinka hyvin ryhmittymä pystyy järjestäytymään uudeksi puolueeksi ja osallistumaan seuraaviin vaaleihin? Moni kärkinimi ei ole ehdolla (kuten Timo Soini tai Jari Lindström). Nykyinen noin puolentoista prosentin kannatus ei nimittäin tuo yhtään paikkaa, mutta sen keskittyminen yhteen tai kahteen vaalipiiriin voisi avata Sinisille Arkadianmäen ovet.

ENTÄ NE TULOKSET?

Gallup-ykkönen Kokoomus ottaa yhdeksän paikan vaalivoiton ja saa 21,2 prosentin kannatuksella (+3,0 %-yksikköä) 46 kansanedustajaa. Mukana on vain kaksi viimeistä paikkaa, joten Kokoomuksen asema on vahva.

Seuraavaksi eniten kansanedustajia saa Keskusta: 38, laskua 11 paikkaa. Simulaatio tuottaa Keskustan kannatukseksi 17,1 % ja vaalitappion miinukseksi 4 %-yksikköä.

Kolmanneksi tulee SDP. Puolue hyötyy perussuomalaisten paikkamäärän romahtamisesta ja se saa kaksi lisäpaikkaa, yhteensä 36 edustajaa. Kannatus kasvaa vain +0,3 %-yksikköä.

Vihreät tulevat neljänneksi 33 kansanedustajalla. Vaalivoitto on puoli jytkyä eli 18 paikkaa. Simulaatio lupaa kannatukseksi 15,8 prosenttia, mikä on alakanttiin suhteessa gallupeihin ja ehdottomasti tämän laskelman akilleen kantapää.

Vihreät on neljässä vaalipiirissä viimeisen paikan haltija ja vain kahdessa ensimmäinen viivan alla, joten siinä mielessä paikka-arvio osunee kutakuinkin kohdalleen, vaikka ääniosuus jää gallupeista.

Paikkaluvuissa näkyy se, että suomalainen vaalijärjestelmä ylikompensoi korkeaa kannatusta joissakin vaalipiireissä. Tästä hyötyy ennen kaikkea Keskusta.

Vasemmistoliitto pääsee myös jaolle Perussuomalaisten haaskalle. Nykygallupeilla puolueen kannatus vahvistuisi vain hieman, mutta paikkoja tulisi 5 lisää. Vasemmistoliitolla olisi uudessa eduskunnassa siis 17 kansanedustajaa.

Halla-ahon Perussuomalaiset voivat toivoa saavansa nykykannatuksella 14 paikkaa, kun taas Sininen tulevaisuus jäisi kokonaan ilman.

Simulaatio povaa Sinisille noin 56 000 ääntä. Äänikynnys Helsingin vaalipiirissä on noin 14 500 ja Uudellamaalla noin 12 500. Nuo ovat siis tavoitteet Sampo Terholle, Jussi Niinistölle ja Simon Elolle, jos joku heistä haluaa parlamentaarista uraansa jatkaa.

RKP saisi Manner-Suomesta 9 paikkaa (sekä yhden Ahvenanmaalta). Se on Anna-Maja Henrikssonin tarjous: luotettava 10 paikan hallituskumppani. ”Hör du, Petteri! Vi har tio mandat för dig. Var så snäll och ta oss ombord!”

KD saisi tässä simulaatiossa yhden lisäpaikan PS:n konkurssipesästä.

MITÄ NÄMÄ LUVUT MERKITSISIVÄT? 

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tulisi valituksi eduskuntaryhmien tapaamisessa hallitustunnustelijaksi. Vaalien suurinta voittajaa, Vihreitä, ei oikein voi sivuuttaa. Tapana on, että vaalitulos näkyy hallituksen kokoonpanossa.

Kasassa olisi 79 edustajan runko. Keskustalla täydennettynä hallituksen enemmistö olisi 116–83. SDP:llä täydennettyä hallituksella olisi eduskunnassa 114–85 enemmistö. Punavihreää hallitusta (pohjalla olisi 85 edustajaa) tai porvarihallitusta (100 edustajaa) ei Suomessa nähdä. Kokonaan eri asia on se, että haluaisiko hallitustunnustelija RKP:n mukaan lihavoittamaan hallituksen porvaripuoliskoa.

Kaikissa skenaarioissa haasteeksi nousee niin Keskustan kuin SDP:n puheenjohtajien herkkä ja haavoittunut asema.

Käykö Keskustalle kuten kävi 2011 vaalien jälkeen, jolloin puolue sai vastaavanlaisen vaalitappion ja jättäytyi jo vaali-iltana oppositioon? Muuttuisiko asetelma, jos Juha Sipilä luopuisi ja Sotkamon puoluekokous valitsisi uuden puheenjohtajan? Nykyinen hallitus joutuisi tässä skenaariossa eroamaan, eivätkä uudet hallitusneuvottelut välttämättä olisi helppo rasti. Jos tälle polulle ajaudutaan, voi edessä olla hallituskriisi ja ennenaikaiset vaalit syksyllä 2018.

Entä SDP? Varapuheenjohtaja Sanna Marin oli HS:n haastattelussa jättämässä puoluettaan hallituksen ulkopuolelle, jos neljän oppositiovuoden tuoma kannatuslisä jää laihaksi. Joka tapauksessa SDP:n asema kahden suuren vaalivoittajan rinnalla olisi vaikea.

Summa summarum, politiikassa eletään mielenkiintoisia aikoja, kun puolueet reagoivat ja kipunoivat gallup-lukujen paineessa.