Peittosin töistä aiheutuneen ahdistuksen – apunani työpaikan omat arvot

Kiitos sinnikkään kämppäkaverini, päivittäinen arvojeni syynääminen paransi työni tuloksia ja teki minusta paremman kollegan.

Kesäkuussa töissä oli vaikeaa. Ahdistus seurasi töihin ja sieltä kotiin, enkä osannut aluksi tarkkaan määritellä, mistä se johtui. Olin tässä vaiheessa työskennellyt Ellun Kanoissa harjoittelijana eli harkKanana puoli vuotta. Mikä mätti? Tovi itsetutkiskelua johti ongelman lähteelle.

Kevensin sydäntäni kämppikselleni Sinille, joka kuunteli kertomustani. Kerroin, että töitä tuntuu olevan liian paljon enkä saa suutani avatuksi. Tuntui kuin työyhteisömme olisi hurjassa kiireessä, jossa tulee sinnitellä ja pysyä mukana, eikä sijaa vilpittömälle keskustelulle ole. Tämän kuultuaan Sini kysyi, miksi olen Ellun Kanoissa töissä. Vastausta ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, sillä tiesin sen olevan sama kuin syy, miksi alunperin työpaikkaani ihastuin: Yrityksemme arvot ja periaatteet kihelmöivät oikeissa paikoissa joka kerta, kun niistä ääneen puhutaan.

“No mitä ne ovat”, Sini kysyi.

Luettelin suosikkini: 

Taistelupariperiaate –  työkaveria autetaan ja apua saa tarvittaessa itsekin. Yhdessä tehdessä luotan itseeni enemmän, joten yhdessä tekeminen sopii minun työtapoihini erinomaisesti. 

Rohkaisu uteliaisuuteen – kun uteliaisuutta saa luvan kanssa toteuttaa, tekee se työpäivistä inspiroivia.

Avoimuus ja suoraselkäisyys – meillä kannustetaan siihen, että ilmaisee mietteensä rohkeasti ja pystyy vilpittömään keskusteluun työkavereiden kanssa. Riisutaan rehellisyyden tieltä asemat ja näkemyserot.

Sini vannotti minut jatkossa kertomaan joka päivä, kuinka toteutin töissä näitä arvoja. Aina kun saavuin töistä kotiin, sain kimppuuni määrätietoisen ystävän, joka tivasi, kenelle olin ollut taistelupari, olinko ruokkinut uteliaisuuttani tai olinko uskaltanut olla avoin.

Aina kun saavuin töistä kotiin, sain kimppuuni määrätietoisen ystävän

Aluksi tuntui, että raportointi olisi silkkaa aikaa vievää hömpötystä. Mutta kun pääsin tästä ajatuksesta yli ja ryhdyin kertomaan päivistäni, sain kokeilusta hurjan paljon irti. Vaikka arvojen tietoinen metsästys olikin omalla tavallaan kuluttavaa, se ruokki motivaatiotani ennenäkemättömällä tavalla.

Itseohjautuvuus edellyttää, että pitää kiinni arvoista

Usein omat riittämättömyyden kokemukset ovat vain minun itseni kokemia. Nyt kun toimin töissä minulle tärkeiden periaatteiden mukaisesti, olen tyytyväisempi kaikkiin muihinkin tuotoksiini. Tiedän myös olevani kollegana parhaimmillani näitä arvoja toteuttaessani, eli niiden noudattaminen paitsi lisäsi hyvinvointiani myös paransi suhdettani työkavereihini. 

Arvojen rohkea todeksi eläminen osoittautui elinehdoksi töissä viihtymiselleni. Keskeisin havaintoni tästä itsetutkiskelusta oli: 

Työyhteisön arvot eivät tule todeksi, jos niitä ei toteuta itse.

Näin kovasti itseohjautuvassa organisaatiossa formaalit ohjenuorat ovat vähissä. Silloin arvoista tiukasti kiinni pitäminen onkin paras keino pysyä oikealla tiellä.

Uteliaisuuden osalta kunnianhimo oli tänään matalalla, mutta tutustuin uuteen toimistokoirakaveriin! 

Enää en kerro kämppikselleni päivittäin, kuinka elin arvoja todeksi, mutta tavasta syntyi mukava, rutiininomainen keino tarkastella omaa tekemistäni.

Tänään osoitin taistelupariutta auttamalla käytännön järjestelyissä, kun käsipareja tarvittiin. Avoimuuden nimissä kävin myös rehellisen keskustelun kollegani kanssa ja  ilmoitin halustani luopua yhteisestä projektistamme, sillä työtaakkani tuntui minulle liian raskaalta. Uteliaisuuden osalta kunnianhimo oli tänään matalalla, mutta tutustuin uuteen toimistokoirakaveriin! 

Ota hetki ja tutkiskele oman työyhteisösi arvoja. Arvoista voi löytyä sinulle hillitön voimavara, mutta jos ne unohtuvat kahvihuoneen seinän koristeellisiin plakaatteihin, ovat ne aivan turhanpäiväinen työkalu.