Onko Teemu Selänne Teemu Selänne?

Jääkiekkoilija Teemu Selänteellä on mielipiteitä. Selänne on tarttunut itselleen tärkeään aiheeseen, eli raiskausrikoksiin, ja niistä saataviin tuomioihin. Samalla hän on osunut maahanmuuttokeskusteluun tavalla, josta kaikki eivät ole samaa mieltä. Tästä seurannut keskustelu on erikoista. Oikeastaan kysymys ei olekaan mielipiteiden erosta vaan siitä, saako Teemu Selänne itse valita roolinsa. Teemu Selänne kun ei olekaan Teemu Selänne. Vai onko hän koskaan edes ollut?

1) Vaaditaan, että Teemu Selänne tulee esiin ja selittää twiittejään ja blogikirjoitustaan. Miksi? Spekulaatiot siitä, kuka edes kirjoittaa Selänteen twiittejä tai blogia ovat yhdentekeviä. Kaikille ihmisille kirjoittaminen ei ole ominaisin itseilmaisun muoto. Kyllä joku voi kirjoittaa toisen tekstejä, olettaen, että tämä allekirjoittaa tekstin. Kuvitteleeko joku, että kaikki valtion päämiesten puheet ja kirjoitukset ovat heidän itsensä naputtamia? Ja missä ihmeen vanhassa ajassa ne oikein elävät, jotka vaativat Selännettä kuin rippituoliin selittelemään? Miksi ihmeessä twiittejä pitäisi ”tulla selittämään” perinteiseen mediaan? Eikö sosiaalinen media olekaan nyt sitten media?

2) Henkilöbrändiasiantuntijat ovat huolissaan Selänteen brändistä. Miksi? Siksi, että he kokevat, että meillä on eri kuva Teemu Selänteestä kuin miltä Selänne nyt näyttää. Tosiasiassa siis henkilöbrändääjät ovat järkyttyneitä oman mielikuvansa särkymisestä. Mielikuviensa Teemu Selänne ei olekaan oikea Teemu Selänne. Ihminen on usein mielikuvaansa värikkäämpi, onneksi niin. Henkilöbrändäys taas perustuu usein hyvin varovaiseen, stereotyyppiseen, sisäsiistiin tapaan luoda ihmisestä särötön kuva. Hyvä henkilöbrändi on siis sellainen, joka tuottaa tunteita laskelmoidusti ja suunnitellusti.

Tämä onkin henkilöbrändäyksen isoin ongelma. Brändi ei olekaan kiinnostava brändi. Sillä ainoastaan aitous ja särmä tekevät brändistä kiinnostavan, oli kyse sitten ihmisestä tai yrityksestä.

3) Josta tullaan kolmanteen asiaan. Kaikki some-neuvojat ja brändääjät huutavat jatkuvasti avoimuutta ja aitoutta. Että Twitterissä pitää olla henkilöinä, ei vaikkapa yrityksinä. Koska some on vuoropuhelua ja se vaatii aitoutta, rohkeutta olla jotain mieltä ja keskusteluvalmiutta. Mutta kun Teemu Selänne onkin aito Teemu Selänne, eikä mielikuvamme Teemu Selänteestä, hän onkin ikään kuin väärällä tavalla aito. Eli määritteleekö joku yläpuolelta aitouden, jota sitten henkilö, jonka haluamme nähdä brändinä toteuttaa. Aitous onkin siis epäaitoa, suunniteltu mielikuva on aitoa?

Kysymys kuuluu, saako Teemu Selänne räjäyttää oman brändinsä jos häntä huvittaa? Ja miksi ei? Säröinen kuva herättää huomiota, kiinnostusta ja kyllä, myös vihastusta. Mutta hajuttomaksi ja mauttomaksi häntä ei voi enää kuvata, kuten aikaisempi puhtoisen korrekti Teemu Selänne oli. Jos se ei miellytä, sori siitä.