Olkoon voima kanssanne!
Mieti hetki, mikä yritys tulee mieleen sanoista ”rohkea viestintä”? Lyödäänkö vetoa, että ehkä ajattelit Suomessa Kotipizzaa ja Tommi Tervasta, ehkä Varustelekaa ja Valtteri Lindholmia? Maailmalta mieleesi saattoi tulla Virgin ja Richard Branson? Mikä sitten yhdistää esimerkiksi näitä kaikkia ja niiden rohkeutta? Lupa viestiä. Lupa, jota ei tarvitse hakea ulkopuolelta, sillä yrittäjävetoisessa yrityksessä yrittäjä itse ottaa vastuun ja kommunikoi.
Juuri tänään, Star Warsin ensi-iltapäivänä, tuntuu sopivalta sanoa, että näillä yrityksillä on ns. Voima kanssaan.
Maailmankirjat ovat sekaisin, eivätkä ne tunnu palaavan enää vanhaan malliin. Maailma on muuttunut vertaismaailmaksi, jossa instituution on vaikea toimia entisillä tavoilla oli kyse sitten yrityksestä tai vaikkapa puolueesta miksei yksittäisestä ministeristäkin. Maailma on myös täyttynyt kommunikaatiolla. Me puhumme keskenämme enemmän kuin koskaan. Me vaihdamme tietoa ja mielipiteitä ja käytämme kommunikaatiovaltaa siinä samalla. Tässä pulinassa yritysten mainokset tuntuvat kuin juhliin tulleilta kutsumattomilta häiriköiltä. Eikä kyse ole vain sosiaalisen median kompetenssista. Kysymys on koko toimintatavasta, jonka pitää muuttua, jotta yrityskin pärjää keskustelussa. Siitä, että annetaanko yrityksen digitaalisen brändin lentää vai yritetäänkö sitä hallinnoida vanhoin konstein. Rajoittamalla omien tekijöiden toimintavapauksia, varmistelemalla sanomaa niin, että siitä tulee geneerinen ja tylsä ja mielistelemällä kaikkia, ettei kukaan vain suuttuisi. Tai huomaisi. Yritykset ovat helposti joko ärsyttäviä häiriköitä tai leikkivät piilosta sosiaalisessa mediassa harmaudellaan.
Useammat yritykset jo ymmärtävät sosiaalisen median kanavat ja kuinka ne toimivat. Eihän se nyt oikeasti ole mitään rakettitiedettä. Milleniaaleja ja sitäkin nuorempia on rekrytoita snapchattailemaan ja osoittamaan sitä, että ollaan ajan hermoilla. Algoritmeja tutkitaan ja postauksia optimoidaan. Tyypit periscooppaavat milloin puuronsyöntiään milloin hissimatkaansa eikä siinä mitään. Tämä maailma on täynnä sisältöä, osa hyvää, isompi osa huonoa.
Ongelma ei ole se, etteikö voisi saada koulutusta kanaviin vaan se, ettei kanavia osata käyttää strategisesti eikä organisaatio taivu nopeaan toimintaan, jota maailma nyt vaatii.
Missä on ketteryys? Missä on rohkeus? Ja missä ovat resurssit?
Ilman näitä kolmea voimaa ei kanavien tuntemisesta ja tuntikausien koulutuksista ole mitään hyötyä. Ja nämä kolme asiaa toteutuvat vain jos organisaatio höllää kontrollia, lähtee aktiivisesti hakemaan kommunikaatiosta mahdollisuuksia hyödyntää bisnestään.
No mitä sitten?
Yritys tarvitsee huomiota. Sen pitää olla siellä missä sen asiakkaatkin ovat, yhä useammin se tarkoittaa jotain muuta kuin varsinaista fyysistä paikkaa. Sen pitää olla siellä relevantti. Ennen kaikkea yrityksen pitää tehdä vaikutus viestinnällään. Se vaatii asennetta, joka etsii aktiivisesti mahdollisuuksia, joihin tarttua.
Aikoinaan eräs organisaatio teki ison ulkomainoskampanjan, jonka toteutus oli huono. Kun tästä sitten keskusteltiin, totesi organisaation päättäjä, että ”no joo, ei se nyt välttämättä ollut niin kauhean hyvä, mutta ei se nyt ihan kauhean huonokaan ollut”.
Kannattaisiko mieluummin ajatella, että kun meillä on tilaa, jossa voimme tehdä vaikutuksen, tekisimme vaikutuksen? Aseet sodan mukaan ja voima mukanamme?
