”No, tuleeko se toinen kierros vai ei?”

Tällä viikolla vaaliennusteita laativa yritys väitti, että ”kyllä, tulee”. Yhteistyömedia antoi tulokselle aukeaman, ja yli 30 mediaa lainasi uutista. Väite levisi kulovalkean lailla.

Minulta, Kokoomuksen entisenä suunnittelupäällikkönä, kysyttiin siitä näkemystä. Arvostelin sen tekotapaa. Tampereen yliopiston emeritus-professori Heikki Paloheimo piti sitä ”hatusta temmattuna”. Kun Demokraatti haastatteli ennusteen tekijää, heitti hän haasteen takaisin: ”Toivoisin, että kritisoijat ennen vaaleja julkaisisivat omat ennusteensa.”

No, tässä blogissa tartun haasteeseen. Ja on sitä minulta muutenkin kysytty. Tämä kirjoitus jakautuu kolmeen osaan. Ensin ennustus kärsimättömille lukijoille. Sen jälkeen kerron, miten se syntyi. Lopuksi muutamia huomioita aiheesta puolueet ja vaalitulosten laskeminen. Ennuste on laskettu tiistain ja keskiviikon aikana eikä siinä ole huomioitu Ylen uusimman mittauksen tuloksia.

Täten ennustan…

Ei, sitä toista kierrosta ei tule. Sauli Niinistö valitaan suoraan toiselle kaudelle sunnuntaina 28.1.2018.

Ennusteeni mukaan Sauli Niinistö saa 1 754 000 ääntä ja 59,8 prosentin kannatuksen. Ennätysvilkasta ennakkoäänestystä seuraa verkkainen vaalipäivä. Ääniä annetaan 2 935 000 ja äänestysaktiivisuus putoaa 69,1 prosenttiin.

Entä muut sijat? Pekka Haavisto on toinen 13,6 %:lla ja 398 000 äänellä. Kolmas on Paavo Väyrynen, joka saa 189 000 ääntä (6,4 %). Tuula Haatainen ottaa neljännen sijan 175 000 äänellä (6,0 %). Laura Huhtasaari tulee viidenneksi 5,3 %:lla ja 156 000 äänellä. Matti Vanhanen on kuudes 110 000 äänen ja 3,7 %:n saaliilla. Nils Torvalds saa hivenen Merja Kyllöstä enemmän ääniä (79 000 vrs. 74 000).

Miten se makkara syntyi?

Seuraa ensimmäinen tunnustus: tämä on vasta toinen kerta, kun tartun tällaiseen haasteeseen. Syistä enemmän myöhemmin, mutta tosiasia on, että presidentinvaalien tuloksen ennustaminen ei ole puolueiden näkökulmasta kriittistä. Jokaiset presidentinvaalit ovat oma ainutkertainen tapahtumansa eikä lainalaisuuksia, joiden varaan voisi rakentaa toimivaa ennustemallia, ole.

Jokaiset presidentinvaalit ovat oma ainutkertainen tapahtumansa eikä lainalaisuuksia, joiden varaan voisi rakentaa toimivaa ennustemallia, ole.

No, miten tämä ennuste syntyi? Kaikki alkaa uskottavasta arviosta Niinistön kannatuksesta ja äänimäärästä. Tähän on tarjolla tietoa muun muassa median julkaisemista kannatusmittauksista. Sitä kautta on mahdollista hahmottaa Niinistön kannatus eri puolueiden äänestäjien keskuudessa. Useimpien puolueiden kohdalla Niinistön suosio on pysynyt vakaana. Merkittävää laskua on tapahtunut vain Keskustan ja Vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa.

Ensimmäisten oletusten aika. Ensin puretaan puolueiden valtakunnalliset gallup-numerot eduskuntavaalitulosta ennustavan mallin lävitse. Tavoitteena on tarkemmin hahmottaa kunkin puolueen äänestäjien määrä. Se tarkoittaa yhteensä 120 eri olettamusta, mutta tämä ennustemalli on puolueen toiminnan kannalta bisneskriittinen, ja sellaisenaan paljon käytetty ja hyväksi todettu.

Kun puolueiden tämänhetkiset voimasuhteet ovat selvillä, seuraa harjoituksen toinen vaihe: Sauli Niinistön äänestäjien haarukointi puolueittain. Jokaisessa median tekemässä gallupissa on ollut tietoa tästä, joten oletusten tekeminen on kohtalaisen vahvalla pohjalla. Seuraa 10 oletusta: mikä on Niinistön kannatus kunkin eduskuntapuolueen ja ryhmän ”Muut” keskuudessa. Tämä harjoitus tuottaa luvun 1 754 000.

Seuraavassa vaiheessa on aika tehdä oletus presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella annettavien äänten määrästä, jotta voimme arvioida kahta asiaa: tuleeko Niinistö valituksi nyt sunnuntaina ja paljonko ääniä muut ehdokkaat saavat.

Ennustin kolmen ennakkoäänestyspäivän jälkeen, että ennakkoääniä kertyisi 1 580 000. Aivan niin huimaa vauhtia ei lopulta menty, vaan ääniä kertyi yhteensä 1 544 000. Ennakkoäänestämisen Suomen ennätys nyt kuitenkin. Mutta mitä voimme olettaa tuosta äänimäärästä?

Ensimmäinen havainto on se, että poikkeuksellisesti ensimmäinen päivä oli vilkkain. Perinteisesti tästä kunniasta ovat kamppailleet kaksi viimeistä päivää.

Ensimmäinen havainto on se, että poikkeuksellisesti ensimmäinen päivä oli vilkkain. Perinteisesti tästä kunniasta ovat kamppailleet kaksi viimeistä päivää. Tämä kertoo siitä, että niitä lainalaisuuksia ei vain ole.

Se kielii myös siitä, että varsinaista vaalikuumetta ei ole. Vauhtihan olisi muuten vain kiihtynyt. On koko joukko äänestäjiä, jotka ovat hyvin varmoja kannastaan eivätkä näytä epäröivän. Tähän viittaa myös Niinistön muiden puolueiden kannattajien keskuudessa pitkään vakaana pysynyt suosio.

Se kielii myös siitä, että varsinaista vaalikuumetta ei ole. Vauhtihan olisi muuten vain kiihtynyt.

Koska omaa ehdokasta koskeva äänestysvarmuus on korkealla, on ennakkoäänestys varsinaista vaalipäivää vilkkaampi. Viime vaaleissa ennakkoäänten osuus on ollut haarukassa 45–46 %. Nyt ennakkoäänestyksen aikana on todennäköisesti annettu enemmistö äänistä. Ennakkotapaus löytyy presidentinvaaleista 2012. Toisen kierroksen ennakkoäänestys oli poikkeuksellinen vilkas. Lopulta ennakkoäänien osuus nousi 53 prosenttiin kaikista äänistä.

Sovittamalla yhteen tämä oletus ja aiemmin tehdyn eduskuntavaalisimulaation tulokset saan lukeman 2 935 000 ääntä. Ennakkoäänien osuus olisi tällöin 52,6 % kaikista äänistä. Tässä skenaariossa Niinistölle jo aikaisemmassa vaiheessa laskettu äänimäärä takaa valinnan ensimmäisellä kierroksella.

Näin on itse asiassa kaikissa ajateltavissa olevissa skenaarioissa. Ennakkoäänten osuuden pitäisi laskea alle 44 prosentin, jotta toinen kierros olisi edes mahdollinen. Se taas tarkoittaisi lähes 3,5 miljoonaa ääntä ja yli 82 prosentin äänestysaktiivisuutta. Mikään ei viittaa siihen, että näin käy. Noin 72 prosenttia on tutkimuksissa ilmoittanut käyvänsä tällä kertaa äänestämässä. Yleensä tutkimuksissa ilmaistuun äänestysvarmuuteen ei päästä.

Ennakkoäänten osuuden pitäisi laskea alle 44 prosentin, jotta toinen kierros olisi edes mahdollinen. Se taas tarkoittaisi lähes 3,5 miljoonaa ääntä ja yli 82 prosentin äänestysaktiivisuutta.

Seuraa ennusteen vaikein osuus eli muiden ehdokkaiden äänimäärien haarukointi. 1 181 000 äänelle pitää löytää koti. Oletusten tekemisen tuskaa helpottaa se, että useimmissa mielipidemittauksissa on ilmoitettu ehdokkaan kannatus oman puolueen keskuudessa. Ennuste kertoo myös, että toista kierrosta ei ole tulossa, jolloin muiden ehdokkaiden äänimäärät ja kannatusprosentit ovat vain kuriositeetti.

Tekemällä 112 karkeaa oletusta tulevat 1 181 000 ääntä ehdokkaille jaetuksi. Tulokset on esitelty ylhäällä, ei niistä sen enempää. Kahdeksan ehdokkaan vaalimenestystä ennustava malli on edellyttänyt siis yhteensä 243 oletuksen tekemistä. Iso määrä kuvaa ennustamisen vaikeutta ja sitä, kuinka helppoa on itse asiassa tehdä virhe.

Miten ja miksi puolueet laskevat vaalituloksia?

Kolmannessa osuudessa tarjolla on muutamia huomioita vaaliennusteiden tekemisestä puolueissa. Kun työskentelin Kokoomuksen puoluetoimistolla vuosina 2009–2015, oli vaalitulosten laskeminen yksi homma muiden joukossa.

Puolueille eniten merkitystä on eduskuntavaalien tuloksella. Siksi niiden tutkimustoiminta ja laskentamallit on hiottu suoriutumaan tuosta tehtävästä parhaalla mahdollisella tavalla. Se, miten kukin puolue sen tekee, lienee yksi puoluetoiminnan tarkimmin varjeltuja salaisuuksia, koska hyvä analyysikyky on merkittävä kilpailukykytekijä.

Hyvä analyysikyky on merkittävä kilpailukykytekijä.

Ennusteita tarvitaan vaalikampanjoiden aikana, jotta huomiota voidaan ohjata niihin vaalipiireihin, joissa on eniten voitettavaa tai joissa tipahtaminen viivan väärälle puolelle on mahdollista. Ennusteita laaditaan myös pohdittaessa eri puolueiden strategisia valintoja ja luodattaessa poliittista pelitilannetta. Millaiset hallituspohjat ovat vaalien jälkeen mahdollisia?

Ennusteet ovat välttämättömiä myös puolueen talouden suunnittelun tueksi. Onko tiedossa lisäpaikkoja ja sitä kautta lisäresurssia toimintaan? Vai joudutaanko taloutta sopeuttamaan? Ja kun esillä on muutosten tekeminen esimerkiksi vaalipiireihin, lasketaan esitysten vaikutuksia.

Ennusteet antavat myös vahvan pohjan puheenjohtajan vuorosanojen miettimiseen vaali-illan tuloslähetyksiä varten, joskin vaalilähetysten ja tuloksen kehittymisen dynamiikka on oma taiteenlajinsa.

Muissa kuin eduskuntavaaleissa ei ennusteita juuri laadita, koska niille ei ole samanlaista tarvetta. Vaikeimmat ennustaa olisivat eurovaalit, koska relevanttia tutkimusdataa ei juuri ole.

Kunnallisvaalien osalta tuloksen ennustaminen on myös vaikeaa. Se vaatii liikaa työtä, koska jokainen kunta pitäisi laskea omanaan ja tulokset yhdistää. Presidentinvaaleissa ennusteen laskeminen on toki mahdollista. Riittävä tarkkuus edellyttää panostuksia omaan tutkimustoimintaan. Pelkät median julkaisemat mittaukset eivät riitä.

Pelkät median julkaisemat mittaukset eivät riitä.

Se ainoa presidentinvaaleista tekemäni ennuste liittyi toiseen kierrokseen 2012, jolloin tehtävänä oli viikkoa ennen haarukoida Niinistön ja Haaviston voimasuhteet. Silloin suunnittelupäällikön pöydällä olivat oman tutkimustoiminnan tulokset (eri ehdokkaiden potentiaaleja luotaava pohjatutkimus sekä kampanjan aikana toteutetut seurantatutkimukset) sekä eri medioiden kannatusmittaukset.

Kaiken tuon datan pohjalta rakentui ennuste. Miten hyvin se silloin osui? Hyvin, sillä heittoa oli lopulta vain 0,1 prosenttiyksikköä. Tässä blogissa tehdylle ennusteelle en lupaa samaa tarkkuutta. Toivottavasti en kuitenkaan joudu häpeämään yhtäkään 243 olettamuksesta.