Neitsyys meni – Nordic Business Forumin ensimmäinen päivä

Tunnustus alkuun. Olen elämäni ensimmäisessä Nordic Business Forumissa. Kyllä. Ymmärrän, että täällä olisi pitänyt käydä ”verkostoitumassa” ja ”inspiroitumassa” jo vuosikaudet, mutta minulla on ollut silloin töitä (2 kokonaista päivää työaikaa, oikeasti!). Sitä paitsi suurin osa esiintyjistä on kirjoittanut jonkin sortin kirjan, josta on voinut lukea parhaat palat. Ei minulla ole ollut erityistä hinkua ahtautua tuhansien ihmisten kanssa samaan tilaan vain kokeakseni jonkun livenä. Mutta täällä sitä ollaan. Eka päivä. Mitä jäi käteen?

Ensinnäkin täytyy sanoa, että onhan tämä vähän erikoista. Aikuiset ihmiset saapuvat seminaariin kaulapassiensa kanssa paikalle kuin rock-konserttiin. Vaikka päällä on bisnestakit, mieli tuntuu olevan kuin idolinsa ensimmäistä kertaa näkevällä groupiella. Ensikertalaisena olo on kuin olisi tullut kesäloman jälkeen uuteen kouluun, missä kaikki muut tuntuvat tuntevan toisensa edellisiltä lukuvuosilta.

Kun ovet avataan, lauma meitä bändäreitä ryntää sisään varaamaan parhaat paikat. Isot screenit auttavat onneksi tällaisia pienemmän kokoisia ihmisiä, vaikka jäisikin vähän taaemmaksi. Valot ja äänet ovat vaikuttavia ja ilmassa on suuren maailman tuntua.

Tässä ei ole kyse vain siitä, että ollaan tultu kuuntelemaan ajatuksia ja saamaan ideoita. Vaan siitä, että sittenkin ihmisissä on jotain voimaa. Siinä, että ollaan samassa paikassa samaan aikaan.

Toinen havainto liittyy vuoden isoon teemaan, merkitykseen. Merkitys on jännä ilmiö, sillä vielä pari vuotta sitten Suomessa juuri kukaan vakavasti otettava yritysjohtaja ei kehdannut puhua mitään yrityksen merkityksestä tai siitä, mikä tekee oman työn merkitykselliseksi.

Meillä puhuttiin johtajan vastuusta ja siitä, kuinka yritykset ylipäätään selviävät. Kikystä ja siitä, kuinka yritykset eivät vaan voi mitään, jos poliitikot eivät ensin tee jotain.

Koko suomalainen yrityselämä tuntui uhrautuneelta.

Yrityskulttuuriin liittyvät asiat, kuten yrityksen olemassaolon tarkoitus, työntekijän nostaminen asiakkaan rinnalle tärkeimpänä kohderyhmänä ja se, kuinka meitä johdetaan, olivat niitä asioita, joihin kiinnitettiin huomiota sitten kun on saatu numerot kuntoon. Vaikka itse asiassa niillä on merkittävä vaikutus numeroihin.

Ensimmäisenä NBF-päivänä tämä ”purpose” -keskustelu kuitenkin tuntui ehkä vähän hämmentävältä: miljonääri (Richard Branson) näyttää videoita itsestään harrastamassa hyväntekeväisyyttä.

Älkää ymmärtäkö minua väärin sillä bändärinä lauteilla ihailen Bransonia siinä missä muutkin. Pidän Bransonia inspiroivana tapauksena erityisesti siinä, kuinka asioita saadaan tapahtumaan kun niitä tehdään eikä työryhmitetä. Kuinka asioita voi tehdä toisin kuin on aikaisemmin ajateltu.

Branson ei varmasti jää itkemään poliitikoilta ratkaisuja. Bransonin osuus alkoi ilmastonmuutoksella ja Virgin Islandin tuholla ja päätyi avaruuteen. Mutta. Olin sittenkin odottanut toisenlaista merkityskeskustelua. Kaikki eivät ole miljonäärejä, eikä kaikilla johtajilla ole omaa yritystä.

Suomessa keskustelu yrityksen olemassaolon tarkoituksesta tiivistyy osakeyhtiölain viidenteen pykälään voiton tuottamisesta. Me olemme tehneet tästä uskonkappaleen.

Maailmalla menestyneimpiä yrityksiä ei itse asiassa yhdistä se, että ne toteuttavat viidettä pykälää. Ennemmin voisi sanoa, että lopputuloksena on viidennen pykälän toteutuminen, koska yrityksillä on vahva olemassaolon tarkoitus eli merkitys.

Yrityksellä on merkitys, kun se kehittää bisnestä isomman viitekehyksen näkökulmasta, osana ratkaisua eikä osana ongelmaa. Luo uusia ratkaisuja ennen muita, investoi uusiin asioihin ja liikkuu rohkeasti eteenpäin.

Silloin yritys saa kilpailuetua. Se ei hae pikavoittoja vaan lähtee siitä, että yrityksen tehtävä on tehdä sitä mitä se on perustettu tekemään, mahdollisimman hyvin, mahdollisimman vastuullisesti ja mahdollisimman läpinäkyvästi. Se tuottaa voittoa.

Tällaista merkityskeskustelua olisin halunnut Suomeen. Nyt vastuullisuus keskittyi siihen mitä itse kukin meistä voi tehdä ympäristön näkökulmasta. Toisaalta siihen, että kun yritys jo on valtava menestys, kuinka se voi tehdä hyvää ympärilleen.

Hienoa sekin, mutta itse olisin ollut enemmän innoissaan vaikkapa Wahlroosin ja Bransonin välisestä keskustelusta, väittelystäkin.

Että oltaisiin kunnolla ravisteltu ydintä eikä vain tanssahdeltu sen ympärillä mukavuusalueella, jossa kaikki voivat nyökytellä.

Kolmas asia oli huojentava havainto. NBF:stä on jäänyt ulkoapäin kuva verkostoitumishelvetistä. Aika mukavasti siellä kuitenkin saa olla rauhassa jos muistaa tuijottaa kännykkää koko ajan. Eikä iltabileisiinkään tarvitse mennä vaan voi tulla silmäilemään Adam Grantin Originals-kirjaa uudelleen, erilaisin silmin, sillä voinhan aina todeta, että vuonna 2017 ”kuten Adam Grant mulle (ja 7499 muulle) totesi…”

Entä sitten esiintyjät? Adam Grant oli viisas, kuten osasin luettuani kirjaa ajatellakin. Voisin melkein väittää, että esiintyjänä Grantia jännitti. Konfliktoinnin ja haastamisen voimasta Grant puhui hienosti siteeraten Ellun Kanojen New Yorkin kumppania Future Thinkin Lisa Bodellia.

Branson on karismaattinen joskin ehkä vähän väsynyt. Alun bändi 2Cellos oli loistava, koskaan ei ole Nirvana kuulostanut niin rajulta kuin selloilla soitettuna.

Aika usein isoin oivallus, elämys tai kokemus tulee sieltä, mistä sitä ei osaa odottaa.

Niin nytkin. Ehdottomasti päivän paras esitys oli ihastuttavalla ranskalaisaksentillaan ja hengästyttävällä presentointitahdillaan Stéphane Garelli ja esitys The World in Reset Mode (The Competitiveness Outlook for 2017 and beyond).

Kuten hän itse totesi, tässä esityksessä kerrottiin 30 sekunnissa se mitä sanoo opettavansa 3 vuodessa opiskelijoilleen. Puolessa välissä luennoitsija kysyi aiheellisesti: ”Are you still alive?”. Paljon enemmän. Inspiroitunut. Luennoitsija ei vain fiilistellyt, eikä hänellä ollut vain yksi käsite, joka oli venytetty puheenvuoroksi. Garelli oli vahva alan asiantuntija, joka teki maailmaa taas vähän ymmärrettävämmäksi.
Toista päivää odotellessa.