Näin rakennat hopeareunuksen, joka kantaa uuteen normaaliin

Kuuntele tästä:

Koronakriisi on jo paljastanut yritysten kulttuurista asioita, jotka ovat saattaneet olla tähän asti piilossa. Havainnot yrityksestä ja omasta työstä ovat loistavaa materiaalia, jolla rakennetaan koronanjälkeinen, uusi aika.

Tässä kun ännännettä päivää koettaa pitää yllä normaaleja työrutiineja aivan epänormaaleissa oloissa, tuntuu kaukaa haetulta ajatukselta tunnistaa koronakriisistä hopeareunus. Kun kerralla päälle löivät etätyöloikka, koronapaniikki ja huoli taloudesta, onko tästä nyt jotain hyvää vielä etsittävä?

Toki mediassa on puhuttu paljon siitä, että pakkoloikka tekee työn tekemisen tavoille todella hyvää. Koko kansan digitaidotkin ottavat huimia harppauksia.
Mutta organisaatioille tilanne on kerrassaan kinkkinen. On kalibroitava suunta ja strategia, luotava nopeasti uusi keino- ja työkaluvalikko etäjohtamiseen, rakennettava hartiavoimin etäluottamusta, pidettävä kiinni henkilöstön hyvinvoinnista ja motivaatiosta niissäkin tilanteissa, joissa lomautuksia ja irtisanomisia ei voi välttää – ja välteltävä konkurssia.

Näissä tiukoissa kurveissa ja piukoissa paikoissa on kuitenkin se etu, että ne nostavat eittämättä esiin yrityskulttuurin erilaisia piirteitä: epäkohtia, joihin on tartuttava ja iloisia asioita, joiden merkitystä tai tärkeyttä ei olla ennen huomattu.

Osa organisaatioista on jo havahtunut siihen, että poikkeusoloissa syntyneet tavat tulevat jäädäkseen. Esimerkiksi 75 000 henkilöä työllistävä Cisco kertoi suunnittelevansa etätyön ja digitaalisten työtilojen suosimista jatkossakin. Siellä on myös havahduttu siihen, että jonkinlaiseen poikkeustilanteeseen jouduttaneen uudelleenkin, seuraavaksi olisi kiva olla paremmin valmistautunut.

Työt sujuvat, vaikka ei koko ajan vahdi!

Tällä viikolla asiakkaiden kanssa keskustellessani olen kuullut ihania tarinoita siitä, millaisia loikkia ja ilon hetkiä tilanne on nostanut pintaan. Yhdessä yrityksessä päästiin huomaamatta yli siilorajoista: ”Samapa se on kenen keittiön pöydän reunalla skypettää.” Toisaalla on kasvanut huumori: ”Vähemmästäkin naurattaa, kun yrität asiallisesti neljättä kertaa liittyä palaveriin ja aloittaa esitystäsi.” Kolmannessa johtaja sanoi kuulleensa oman, itselle yllätyksenä tulleen asenteensa lipsauttaessaan, miten yllättynyt hän on ollut siitä, että työt sujuvat, vaikkei koko ajan vahdi.

Harvoin on käsillä näin herkullinen mahdollisuus kerätä arjessa havaintoja yrityskulttuurista

Näistä huomioista se hopeareunus rakennetaan! Tämänkaltaisista arkisista havainnoista ponnistaen on helppo lähteä rakentamaan uutta normaalia, uutta koronanjälkeistä arkea. Helppoa tämä on siksi, että arkisiin havaintoihin on helppo yhtyä. Onkin aivan ensiarvoisen tärkeää kutsua koko henkilöstö koolle jakamaan havaintoja ja keskustelemaan niistä, jotta syntyy yhteistä ymmärrystä. Harvoin on käsillä näin herkullinen mahdollisuus kerätä arjessa havaintoja yrityskulttuurista. Sillä siitähän havainnot kertovat.

Havainnot ja päiväkirja paljastivat, mitä etätöissä kaipasin

Ja hitsi, sama pätee kyllä itsensäjohtamiseenkin. Niin hankala kuin tämä tilanne monelle onkin, onhan tämä mahtava paikka tarkastella omia itseohjautuvuustaitojaan ja muita työn tekemisen tapojaan. 

Itse esimerkiksi kipuilin ihan tosi paljon ensimmäisen etätyöviikon ajan oman jaksamiseni kanssa. Kun ”normaalioloissa” vedän helposti kymmentuntisen päivän, kotikonttorilla tuntui muutama tunti uuvuttavan. Ja ei, se ei johtunut kotitöistä tai kotiopettajana toimimisesta, sillä kodin muu henkilöstö hoitaa niitä tehtäviä varsin itseohjautuvasti.

Aloin kirjata ylös päivän tekemisiä ja fiiliksiä. Sitten koetin verrata, miten ne erosivat normaalista työarjestani. Huomasin, että eniten kaipaan vapaamuotoisia, asiakohtaamisten välillä tapahtuvia tilanteita, joissa voin olla muiden ihmisten seurassa ja hengitellä meininkiä. Sillä selvästi lataudun muiden ihmisten fiiliksistä. Työn tekemiseen meni yksinäisessä etäkonttorissa normaalia enemmän energiaa, osittain siksi, että en saanut ”ihmisannostani”, mutta myös siksi, että sinkoilin koko ajan kanavasta ja keskustelusta toiseen fiilisannosta jahdatessani.

Mietin keinoja, jolla voin ihmisvajeeni etänä tilkitä

Diagnoosi auttoi. Se auttoi ainakin sen verran, etten enää tuhlaa aikaa asian päivittelyyn enkä säntäile annokseni perässä. Sen sijaan mietin keinoja, jolla voin ihmisevajeeni etänä tilkitä (tämä on vielä vähän työn alla, mutta halleluja päivittäisistä etäkahveista, ne ovat hyvä alku).

Joten nyt antennit herkälle, havainnot talteen systemaattisesti – ja avot, meillä on kasassa hyvät tarvikkeet hopeareunuksen rakentamiselle.

Sillä hopeareunuksella kuulkaa luodaan sitä uutta normaalia!

Miten sinä jaksat? Poikkeustilanne vaikuttaa meihin kaikkiin ja ihmisten kantokykyä koetellaan. Kananlihalla on Ellun Kanojen 6-osainen Instagram Story-sarja, jonka loimme avaamaan keskusteluja tämän tärkeän aiheen ympäriltä. Katso Jennyn jakso epätietoisuudesta tiistaina 28.4. Sarja on katsottavissa kokonaisuudessaan Ellun Kanojen Instagram Highlights-osiossa.