Myös konsultin pitää keskustella tieteellisen tiedon kriteereistä

Yhteiskunta, jossa käydään julkista keskustelua tieteellisen tiedon kriteereistä, on päässyt oleellisen äärelle. Tämä keskustelu on elintärkeää myös viestintätaloille.

“Mitä rikkaat todella ajattelevat?” uutisoi Helsingin Sanomat 1. syyskuuta. Tuona sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin, provosoiduin jo ennen aamukahvia ja jäin odottamaan Twitterin räjähtämistä. Ja niinhän siinä kävi, että ennen puolta päivää ihmiset alkoivat artikkelin perusteella kyseenalaistaa tutkijoiden johtopäätöksiä. 

Tutkimukseen liittyvä keskustelu huippurikkaiden kusipäisyydestä jäi toissijaiseksi. Tärkein keskustelu koski tutkimusmenetelmiä. 

Osa loukkaantui tutkijoiden puolesta, sillä heidän mielestään professorin johtopäätösten julkinen kyseenalaistaminen ilmentää tieteen yhteiskunnallisen arvon kiistämistä. Mielestäni yhteiskunta, jossa käydään julkista keskustelua tieteen kriteereistä, on päässyt oleellisen äärelle. 

Mielestäni yhteiskunta, jossa käydään julkista keskustelua tieteen kriteereistä, on päässyt oleellisen äärelle.

Tuona sunnuntaina ei ollut väärin kysyä, voiko kyseisen tutkimuksen tuloksia yleistää kaikkiin rikkaisiin, sillä niinhän Helsingin Sanomien artikkelin otsikossa sanottiin. Ei myöskään ollut turhaa käydä keskustelua siitä, voiko yhteiskunnasta irtaantumisesta sanoa mitään ilman ajallista variaatiota, eli ilman, että ollaan tutkittu, onko huippurikkaiden suhde yhteiskuntaan muuttunut ajan myötä. Päinvastoin, esitetyn tiedon olettamuksiin porautuminen on juuri sitä keskustelua, jota tulisi käydä tällaisena aikana, kun medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Tieteellinen ajattelu osana viestintäkonsultin arkea

Ehkä näkemykseni johtuu siitä, että olen vastikään siirtynyt koulunpenkiltä konsulttimaailmaan. Tunnen edelleen ajoittain epävarmuutta osaamisestani, ja kun epävarmuus iskee, kaivan säilömuististani esiin ne asiat, jotka sisäistin yliopistossa. Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa opin, että selviän vaikeimmistakin tehtävistä, kunhan muistan ne keskeiset tieteellisen tiedon kriteerit, jotka usean yhteiskuntatieteilijän mukaan pätevät sekä laadulliseen että määrälliseen tutkimukseen: pätevyys, luotettavuus ja yleistettävyys (esim. King, Keohane & Verba 1994). 

Näiden kriteerien sisäistäminen on oleellista paitsi opiskelijan, Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan, myös viestintäkonsultin arjessa. 

Pätevyydellä pyritään varmistamaan, että tutkimus mittaa juuri sitä ilmiötä, jota sen avulla on tarkoituskin mitata. Huippurikkaat-tutkimuksella pyrittiin mittaamaan muun muassa haastateltujen irtaantumista yhteiskunnasta ja irtaantumisen mittariksi määriteltiin esimerkiksi yli tuloluokkien ulottuvan solidaarisuuden puute (Kantola & Kuusela 2019, 301). 

HarkKanavuoteni alussa tein analyysin, jossa pyrin mittaamaan asiakkaan muutosälykkyyttä. Minulta puuttui tuolloin selkeä ymmärrys konseptista, ja päädyin mutuilemaan. Analyysini oli mielenkiintoinen, mutta kollegan mielestä se meni aiheesta ohi. Kun minä puhuin muutosälykkyydestä, hän näki analyysin viestinnällisestä ketteryydestä. 

Ellun Kanat käyttää luovia termejä yhteiskunnallisen muutoksen kuvaamiseen, mutta uusien konseptien keksimisessä piilee myös riskejä. Jotta varmistamme, että analysoimme juuri niitä ilmiöitä, joita haluamme analysoida, on meillä oltava yhteiset määritelmät ja selkeät mittarit. Tuolloin apu löytyy akateemisesta maailmasta, jossa esimerkiksi muutosälykkyyttä muistuttavaa konseptia, Organizational Capacity for Change, on tutkittu jo vuosia (esim. Buono & Kerber 2009). 

Pysyvyydellä taas tarkoitetaan datan johdonmukaisuutta ja luotettavuutta. Huippurikkaat-tutkimuksen haastatteluaineiston pysyvyys varmistettiin puolistrukturoiduilla haastattelurungoilla ja systemaattisella koodauksella (Kantola & Kuusela 2019, 314-315). Millä työkaluilla ja periaatteilla me Kanalassa varmistamme datamme johdonmukaisuuden ja luotettavuuden? 

HarkKanana työnkuvani on pitkälti tiedon keräämistä, analysoimista ja vertaamista, ja saatan välillä painottaa eri lähteitä kuin muut Kanalan jäsenet. Luotamme vahvasti ammattitaitoomme – eli vuosien varrella hioutuneeseen perstuntumaan – jolloin analyysin lopputulos riippuu pitkälti sen tekijästä. Tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta siirtyessämme yhä vahvemmin datapainotteiseen tekemiseen, on Kanalassakin pysyttävä johdonmukaisena.

Yleistettävyys oli se sana, joka melkein trendasi Twitterissä tuona viikonloppuna. Kaikille tuli varmasti selväksi, että määrällisellä tutkimuksella pyritään tilastolliseen yleistettävyyteen, kun taas laadullisella tutkimuksella pyritään ymmärtämään ja kuvailemaan ilmiöitä. Olen eri mieltä siitä, ettei laadullisen tutkimuksen tarvitsisi sanoa mitään laajemmasta populaatiosta. Tutkimus ei ole kovinkaan mielenkiintoinen, ellei tulosten voi olettaa pätevän myös niihin huipputuloisiin, joita ei haastateltu.

Ellun Kanat haluaa olla näkemyksellinen kumppani. Sanakirjan mukaan näkemys on “sisäistynyt mielikuva; henkilökohtainen mielipide”. Menetelmäopista innostuneena vastavalmistuneena harkKanana uskallan väittää, että viestintätoimiston näkemysten tulee perustua tutkittuun tietoon. Siksi Ellun Kanat onkin lähtenyt kehittämään näkemysyksikköä, jonka tarkoituksena on tuoda Kanalaan tutkimusosaamista ja datamuskeleita muutosjohtamisen tueksi. Kun teemme yleistyksiä maailman tilasta, on meidän oltava erittäin tietoisia siitä, mihin havaintoihin perustamme näkemyksemme. 

**
Silva on yksi Ellun Kanojen vuoden 2019 harkKanoista. Ensi vuoden harkKanojen etsintä alkaa maanantaina 23.9. – oletko valmis saatanalliseen ralliin?