Muutosvoima on nyt megatestissä: kestämmekö virheitä osana sitä?

Iso osa muutosvoimaa on organisaation kyky tehdä virheitä ja systeemisesti oppia niistä.

”Marinin hallitukselle jää ikävä tahra suojainkohusta”, toteaa Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki kommenttipuheenvuorossaan 10. huhtikuuta.

Hän viittaa ”farssiin”, eli Kiinasta epämääräisten välikäsien kautta hankittuihin suojamaskeihin. Ne osoittautuivat laadultaan epätarkoituksenmukaisiksi, ja tästä syystä pääministeri ilmoitti julkisuuteen, ettei Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema nauti pääministerin luottamusta. Lounema joutui eroamaan. Vyyhti on kiistatta ollut outo.

Kannattaa kuitenkin toivoa, ettei tästä episodista jäisi sellaista vammaa perimäämme, ettemme jatkossa uskalla ottaa riskiä sitäkään vähää kuin olemme tähän saakka uskaltaneet. Toivotaan että pystymme erottelemaan tilanteessa sen, että oli hyvä, että HVK:n johto yritti kaikkensa ja uskalsi tarttua ripeästi toimeen.

Johdon kannalta alokasmainen ja siksi kohtalokas virhe oli se, että yksinkertaiset perusasiat jäivät tekemättä. Parempaa ymmärrystä toimijoiden rikollisesta taustasta olisi ollut tarjolla helposti ja nopeasti, käytännössä yhden google-haun takana. Tämä oli opetus myös avoimen tiedonvaihtamisen tarpeesta hankalassa tilanteessa. 

Tästä vyyhdistä seuraa riski. Syntyi jälleen yksi esimerkki lisäämään taipumustamme halvaantua kriiseissä: Virkamies, joka poikkesi kriisitilanteessa ohjesäännöistä, sai potkut.

Virheestä tulee anteeksiantamaton tahra sen sijaan, että se olisi osa kollektiivisen muutosvoiman rakentamista. 

Kriisissä on kyettävä toimimaan nopeasti

Pari viikkoa aikaisemmin sosiaalisessa mediassa jaettiin innolla WHO:n covid-19-tilanteesta vastaavan johtajan, Michael Ryanin haastattelua. Erityisesti ihmisiä tuntui inspiroivan kohta, jossa Ryan toteaa, että kaikki yrittävät nyt akuutissa kriisissä välttää olemasta väärässä ja tehdä absoluuttisesti oikeita ratkaisuja. Ryanin mukaan tämä olisi isoin virhe, joka voidaan tehdä: nyt pitää olla vain nopea, sillä virus on ennennäkemättömän nopea leviämään.

Suurin virhe, jonka yhteiskunnat voivat nyt tehdä, on pysähtyä paikalleen siksi, että pelkäävät tekevänsä virheen. Täydellisyys on hyvän vihollinen. Yhteiskunnan sankareita ovat ne, jotka kykenevät ainutlaatuisessa globaalissa kriisitilanteessa toimimaan nopeasti. Huoltovarmuuskeskus yritti toimia juuri näin. Ja sai naurut ja potkut päälle. Ja todennäköisesti naurajia olivat ainakin osittain samat ihmiset, jotka jakoivat Michael Ryanin haastattelua.  

Kompleksisissa muutostilanteissa virheet ovat väistämättömiä

Ottamatta sen enempää kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen, kompleksisissa muutostilanteissa virheet ovat väistämättömiä. Ja vaikka niitä ei kukaan erityisesti toivo, ne voivat johtaa nopeampaan oppimiseen.

Mitä tästä sitten opittiin?

Harmillisin oppi, joka vyyhdistä on saattanut syntyä, on se että virkamiehet, poliitikot ja vielä laajemmin me suomalaiset emme uskalla jatkossa tehdä äärimmäisessä kriisissäkään mitään. Asiat jumittuvat työryhmiin ja maailma ajaa ohi. Organisaatio yleensä toistaa asioita, joista sitä ja siinä työskenteleviä ihmisiä palkitaan ja toisaalta välttää sellaisia asioita, joista rangaistaan.

Toivottavasti tämä ei halvaannuta meitä entisestään. 

Toivottava oppi HVK:n vyyhdistä sen sijaan on se, että hallinto oppii toimimaan yritysten kanssa paremmin. Virkamiehet oppivat hyödyntämään yritysten jo oppimaa kyvykkyyttä partneroitua sellaisten tahojen kanssa, jotka kykenevät luotettavasti toimittamaan sitä mitä tarvitaan. Ehkä tästä syntyy ylipäänsä rakentavaa yhteistyötä yritysten ja yhteiskunnan välille. 

Toivottavaa siis olisi, että vyyhti opettaa politiikan toimijoita lähestymään yrityksiä sillä ajatuksella, että yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä ja yrityksiä lähestymään yhteiskunnallisia vaikuttajia jollakin muullakin tavalla kuin narisemalla omista eduistaan ja pyrkimällä lobbaamaan maksimaalisesti hyötyä itselle.

Toivottavaa on myös parempi kansalaiskeskustelun hyödyntäminen tulevaisuudessa. Vaikka somea usein halveksitaan ja sen sanotaan olevan soopaa, ei se ole pelkästään sitä. Kommunikaation käyttäminen yhteisenä muutoksen tekemisen työkaluna auttaa pääsemään parempaan lopputulokseen.

Organisaation suurin uhka tulee sen sisältä

Professori Richard Rumelt toteaa klassikkokirjassaan Good Strategy, Bad Strategy, että organisaation suurimmat uhat eivät tule sen ulkopuolelta vaan sen omasta kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta muuttua ja astua epämukavuusalueelle. Epämukavuusalue on yleensä sellainen, jossa ei voida olla ihan varmoja siitä, mitä tehdään tai mihin mikäkin asia johtaa.

Arjessa tämä johtaa välttämään virheitä ja hokemaan: ”Näin meillä on aina tehty”.

Mitä jos tästä on ainakin opittu se, että nykymaailmassa ei ole montaa tilannetta, johon tuo hokema sopii? Avoin, avoimen informaation ja yhteistyön malli toimii kompleksisessa maailmassa merkittävästi paremmin kuin suljettu ja byrokraattinen.

Avoin, avoimen informaation ja yhteistyön malli toimii kompleksisessa maailmassa merkittävästi paremmin kuin suljettu ja byrokraattinen

Elämme kompleksisessa tuplarytmihäiriön maailmassa, joka tulee jatkossakin testaamaan niin ihmisten, organisaatioiden kuin yhteiskuntien muutosvoimaa. Sitä kannattaa siis määrätietoisesti rakentaa.

Rakennusvaiheessa on kolme askelta: kollektiivisen luottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen, kollektiivisen osallistumisen ja älykkyyden tekeminen mahdolliseksi ja kollektiivisen uteliaisuuden palkitseminen vahvistamalla ratkaisukeskeistä tapaa lähestyä asioita yhdessä. Näitä kaikkia voi ja pitää systemaattisesti rakentaa niin yhteiskunnan kuin organisaatioidenkin tasolla. 

Historiantutkija ja professori Yuval Noah Harari toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa, että saamme parhaillaan kouriintuntuvaa käsitystä eli oppia esimerkiksi siitä, miltä ilmastonmuutoksen seuraukset voivat näyttää.

”Tämä ei ole elinaikamme viimeinen kriisi. Niitä tulee lisää, ja monet niistä ovat arvaamattomia”, hän toteaa. Muutosvoimaa pitää siis systemaattisesti nyt rakentaa ja virheistä kannattaa oppia.

Jos Tuplarytmihäiriö ja tulevaisuus kiinnostaa, lataa tästä Ellun Kanojen uunituore raportti aiheesta.