Miten tekoäly vaikuttaa talouteen – kolme pientä arvausta

Proletarisoituminen, joutilas paratiisi, maailmanloppu, robottikommunismi ja hyperkapitalismi – siinä muutama villi tekoälyvisio. Niiden lisäksi on kuitenkin jo olemassa oikeaakin tutkimustietoa tekoälyn talousvaikutuksista. Vaikka se on rajallista, se on kiinnostavampaa kuin yksikään mututuntuma. Tämä teksti on osa Ellun Kanojen Tekoäly: Renessanssi -sarjaa.

Koska luet tätä, olet luultavasti luovaa työtä tekevä keskiluokan edustaja. Nauti siis tänään oikein kunnolla coolin työpaikkasi espressokoneesta, riippumatosta, kuplavedestä ja ilmaisesta granolasta. Kohta ne nimittäin viedään sinulta, kun tekoäly tekee työsi, keskiluokka romahtaa ja meistä kaikista tulee tekoälyn johtamaa proletariaattia.

Tai ehkä tekoäly vie työsi, mutta seurauksena ei olekaan proletarisoituminen, vaan ihana, vauras joutilaisuus älykkäiden robottien palveltavana.

Paitsi jos esimerkiksi jo klemmarien tuotantoa maksimoiva supertekoäly oikein innostuu maksimoimaan ja ehtii tuhota ihmiskunnan ennen kuin joutilaisuuden aikakausi alkaa.

Voi toki myös olla, että kapitalismi häviää tekoälyn vuoksi – ellei se sitten ota lisäkierroksia ja vahvistu entisestään.

Tekoälyn esiinmarssi on tuonut mukanaan runsaan määrän tällaisia suureellisia, kilpailevia tulevaisuusvisioita. Valinnanvaraa on. Visioille on yhteistä se, että ne perustuvat useimmiten pikemminkin vahvaan itseluottamukseen kuin tutkittuun tietoon.

Kukaan ei itse asiassa tiedä, eikä voikaan tietää, millaisia pitkän aikavälin vaikutuksia tekoälyn käyttöönotolla on talouteen. Oma kärttyisen sedän filosofinen positioni on, että pitkän aikavälin yhteiskunnallinen kehitys on perusluonteeltaan ennustamatonta. 

Jotain suurta voi hyvinkin tapahtua, eikä tämän blogisarjan väite tekoälyn tuomasta uudesta renessanssista ole liioittelua. On kuitenkin vielä mahdotonta sanoa, mikä on kehityksen lopputulos ja miltä uusi renessanssiaika näyttää. 

Minua onkin alkanut vähän väsyttää jatkuva taloushistorian suurella pensselillä maalailu. Siksi tartun tässä tekstissä astetta hienompaan siveltimeen ja käymme läpi, mitä tuoreilla tutkimuksilla on sanottavaa tekoälyn talousvaikutuksiin. 

1. Tekoälyn käyttöönotto muuttaa sitä, mitä ja missä tehdään

Tekoälyillä ei ole inhimillisiä tunteita, mikä tekee niistä erilaisia rekkakuskeja verrattuna ihmisiin. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, missä rekoilla ajetaan ja kenen kanssa kauppaa käydään. Näin väitetään tutkimuksessa, joka käsittelee itseohjautuvien rekkojen vaikutusta kaupankäyntiin.

Miten tällaista on mahdollista tutkia, kun itseohjautuvia rekkoja ei ole vielä liikenteessä?

Tutkimuksen tekijät ratkaisivat ongelman muodostamalla laajan tilastoaineiston avulla mallin, joka kuvaa kuljetusmarkkinoita. Mallin avulla voidaan simuloida markkinoiden toimintaa nykytilanteessa, mutta myös tekoäly- tai robottirekkojen korvattua ihmiskuskit.

Robotti- ja ihmiskuskin välillä on yksi keskeinen ero: tekoälyllä ei ole kotia

Tutkimuksen monista tuloksista hupaisin liittyy koti-ikävään. Robotti- ja ihmiskuskin välillä on yksi keskeinen ero: tekoälyllä ei ole kotia. Ihmiset suosivat reittejä, joiden päätteeksi pääsee kotiin yöksi. Tekoälylle taas on ihan sama, millaisia ajokeikkoja se ottaa. 

Tutkimuksen tekijä arvioi – monimutkaisen mallinsa avulla – että kotona herääminen on ihmiskuskille noin puolen päivän palkan arvoista. Kuskille on siis maksettava muuten samanlaisesta työpäivästä puolet suurempi palkka, jos siihen liittyy yöpyminen poissa kotoa.

Koska kotona yöpyminen on niin arvokasta, se vaikuttaa kuljetuskeikkojen tarjontaan ja sitä kautta myös hintoihin ja tavaravirtoihin merkittävästi.

Tutkimuksen tekijä pystyy simulaationsa avulla arvioimaan, mitä tapahtuisi jos koti-ikävä häviäisi yhtälöstä, kun robotit korvaavat ihmiset. Tuloksena on, että robottirekkojen käyttöönotto alentaisi pelkästään tämän vuoksi merkittävästi kuljetuskustannuksia, kun rekat olisivat tehokkaammassa käytössä.

Koti-ikävän poistuminen hyödyttäisi kuitenkin erityisesti seutuja, jossa asuu vähän kuskeja. Toisin kuin ihmiset, robottikuskit eivät syrji näitä paikkoja.

Monista rajoitteistaan huolimatta tutkimus herättää monia ajatuksia. Ihmisen korvaaminen tekoälyllä ei tarkoita, että tehdään samaa kuin ennenkin automatisoidusti. Tekoälyn käyttöönotto muuttaa myös sitä, mitä ja missä tehdään.

Jos heittäydytään oikein filosofisiksi, rekkatutkimuksessa on kyse siitä, että ihmiset ja tekoäly arvostavat asioita eri tavalla. Ihmiset ovat kiintyneitä tiettyihin paikkoihin, asioihin ja toisiin ihmisiin.

Tekoälylle – ainakin vaatimattomalle robottikuskille – kaikki on samanarvoista. Kun tekoälyt korvaavat ihmistyötä, lopputulokset heijastavat myös niiden eivätkä enää vain meidän ihmisten arvostuksia.

2. Tekoälyt pystyvät luomaan hintakartelleja

Yksi merkittävä taloustieteen tutkimusten joukko käsittelee sitä, miten omaa etuaan tavoittelevat yksilöt saadaan tekemään yhteistä päämäärää hyödyttäviä päätöksiä. Miten voidaan välttää kuuluisasta vangin ongelmasta tuttu lopputulos, jossa oman edun tavoittelu estää kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön?

Kysymys on täysin olennainen. Koko talousjärjestelmämme on valtava kansainvälinen yhteistyöverkosto, johon osallistumisen motiivina aika usein on joku muu kuin halu auttaa muita.

Talousteorian ratkaisu ongelmaan perustuu havainnolle, että yhteistyön kannalta kiinnostavat tilanteet ovat luonteeltaan toistuvia. Työkaverit, kyläläiset tai kumppaniyritykset tietävät, että joutuvat kohtaamaan toisensa uudelleen seuraavanakin päivänä. Tämä mahdollistaa palkitsemisen ja rankaisemisen.

Yhteistyötä jatketaan tulevaisuudessakin niiden kanssa, jotka ovat osallistuneet yhteisen hyvän tavoitteluun. Lintsareita ja huijareita puolestaan rankaistaan lopettamalla yhteistyö. Kun kaikki tietävät tämän, rankaisemista ei edes tarvita. Pelkkä sen uhka riittää saamaan yhteistyön sujumaan.

Kysymys kuuluukin, pystyvätkö tekoälyt – ja jos, millaiset tekoälyt – tällaiseen strategiseen yhteistyöhön? Oppivatko ne palkitsemaan ja rankaisemaan toisiaan yhteistyön ylläpitämiseksi?

Vastaus on kyllä. Tekoälyt pystyvät yhteistyöhön, eikä tähän tarvita kovin ihmeellistä tekoälyä. Taloustieteellisissä kokeissa on osoitettu, että yleisesti käytössä olevat, verraten yksinkertaiset oppimisalgoritmit kykenevät vastavuoroisuuteen perustuvaan yhteistyöhön.

Sopusointuista yhteistyötä tekevät tekoälyt saattavat kuulostaa kivalta jutulta, mutta valitettavasti näin ei ole. Kokeissa nimittäin tarkasteltiin aivan tietynlaisia tekoälyjä – tekoälyyn perustuvia hinnoitteluagentteja.

Hinnoitteluagentit pystyvät yhteistyöllä pidättäytymään hinnoilla kilpailemisesta ja pitämään hinnat sen sijaan korkeina.

Toisin sanoen hinnoittelutekoälyt oppivat panemaan pystyyn niin sanotun hiljaisen kartellin (engl. tacit collusion) ostajien päänmenoksi.

Jos olet ostanut tänään jotain nettikaupasta, saatat olla tekoälykartellin uhri

Yhteistyö perustuu siihen, että tekoälyt oppivat jo mainitsemani rankaisemis-palkitsemisstrategian. Niin kauan kuin yksi tekoäly pitää oman hintansa korkeana, toinen tekoäly palkitsee sitä toimimalla samoin. Mutta jos ensimmäinen tekoäly pettää ja laskee omaa hintaansa, kilpaileva tekoäly rankaisee heti laskemalla myös omaansa.

Yhä suuremmassa osassa digitaalista kaupankäyntiä vastapuolena on tällä hetkellä tekoäly. Jos olet ostanut tänään jotain nettikaupasta, saatat olla tekoälykartellin uhri.

3. Tekoälyn kehitys ja valtion kontrolli kulkevat käsi kädessä

Yksi klassisista taloustieteen tutkimuskohteista on poliittisen päätöksenteon ja teknologisen kehityksen välinen yhteys.

Poliittinen päätöksenteko vaikuttaa siihen, millaisia teknologioita otetaan käyttöön ja millaisiin innovaatioihin panostetaan. Monet tutkijat esimerkiksi korostavat, että juuri nyt pitäisi tehdä päätöksiä, joilla tekoälyn kehitystä ohjataan ihmistyötä täydentävään eikä korvaavaan suuntaan. 

Politiikan ja talouden yhteys ei kuitenkaan ole yksisuuntainen. Politiikka vaikuttaa talouskehitykseen, mutta talouskehitys vaikuttaa myös vastavuoroisesti politiikkaan. Ei tarvitse olla kuin vähän marxilainen ymmärtääkseen, että monia taloushistorian tärkeitä muutoksia voidaan ymmärtää itseään vahvistavina kehityskulkuina, joissa taloudellinen ja poliittinen kehitys ruokkivat toinen toistaan.

Neoliittinen vallankumous, teollinen vallankumous ja mikseivät vaikkapa myös renessanssiajan muutokset ja populismin nousu voidaan ymmärtää juuri tämäntyyppisinä prosesseina. Tekoälyn pitkän aikavälin vaikutusten ennustaminen on vaikeaa juuri siksi, että nämä vaikutukset tulevat olemaan seurausta tällaisesta monimutkaisesta tanssista talouden ja politiikan välillä. 

Talouden ja politiikan toisiaan ruokkiva kehitys voi johtaa hyviin tai huonoihin lopputuloksiin. Yksi perusteltu pelko on, että syntyy tekoälyn kehityksen ja valtion kontrollin toinen toistaan vahvistava kierre.

Tuoreessa tutkimuksessa on löydetty empiiristä näyttöä siitä, että Kiinan viranomaisten ja kasvojentunnistusohjelmia myyvien tekoäly-yritysten välille on syntynyt juuri tällainen tekoälyn kehityksen ja kontrollin kiristymisen silmukka.

Tutkimuksessa osoitetaan, että alueilla, joissa on esiintynyt poliittisia levottomuuksia, viranomaiset ovat investoineet keskimääräistä enemmän tekoälyyn perustuviin kasvojentunnistussovelluksiin. Investoinnit ovat tutkimuksen mukaan myös todella lisänneet kontrollia ja vahvistaneet viranomaisten kykyä torjua levottomuuksia.

Viranomaisten tekoälyhankinnat ovat puolestaan parantaneet kasvojentunnistustekoälyjen laatua

Viranomaisten tekoälyhankinnat ovat puolestaan parantaneet kasvojentunnistustekoälyjen laatua. Näin on käynyt, koska yritykset – joilta hankinnat on tehty – ovat tehneet viranomaistilauksista saamiensa tulojen avulla uusia tekoälyinnovaatioita.

Innovaatioiden seurauksena kasvojentunnistustyökalut ovat parantuneet entisestään. Toisin sanoen viranomaisille on tullut tarjolle yhä parempia valvontasovelluksia.

Tutkijat tulkitsevat tämän merkiksi tekoälykehityksen ja kiristyvän kontrollin kierteestä. Kasvojentunnistustekoälyjen hankinta parantaa tekoälyjen laatua, mikä saa viranomaiset hankkimaan niitä lisää ja kiristämään valvontaa. Se taas parantaa tekoälyjen laatua, mikä saa viranomaiset lisäämään kontrollia ja niin edelleen…

Itseään vahvistava kierre yhä paranevien tekoälyjen ja yhä tiukemman kontrollin välillä näyttäisi siis olevan mahdollista ainakin Kiinassa.

Tämä lyhyt kuvaukseni ei muuten tee lainkaan oikeutta tutkimuksen hienostuneelle strategialle, jonka avulla tekijät pyrkivät erottamaan oikeat syy-seuraussuhteet pelkistä korrelaatioista.

Mitä näistä tutkimuksista voi oppia?

Esittelemistäni tutkimuksista voi mielestäni oppia monta tärkeää asiaa. 

• Ihmistyön korvaaminen tekoälyllä ei vaikuta talouteen vain siksi, että tekoälyt ovat parempia kuin ihmiset joissakin asioissa. Vaikutuksia syntyy myös siksi, että tekoälyt haluavat tai arvostavat eri asioita kuin ihmiset – kuten tekoälyrekkakuskien tarina kertoo.

   

• Yksi opetus on myös, että tekoälyjen käyttöönotto ei tarkoita vain samojen töiden tekemistä eri tavoilla. Sen sijaan tekoälyn vaikutukset ovat monimutkaisia ja hienovaraisia. Ne tulevatkin vaikuttamaan siihen, missä ja mitä asioita tehdään.

   

• Tekoälyjen välinen vuorovaikutus on tärkeä asia. Tekoälyt oppivat ympäristöstään keräämänsä tiedon avulla. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa tätä toimintaympäristöä ovat toiset tekoälyt. Varsin yksinkertaistenkin tekoälyjen tapauksessa tämä voi johtaa yllättäviin lopputuloksiin, kuten haitalliseen tai hyödylliseen yhteistoimintaan niiden välillä.

   

• Iso opetus on myös se, että tekoälyn esiinmarssi synnyttää uudenlaisia kytkentöjä talouden ja politiikan välille. Poliittiset päätökset vaikuttavat siihen, millaisia tekoälyjä
  yritykset kehittävät. Mutta tämä puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä tehdään, mikä puolestaan vaikuttaa taas tekoälyn kehitykseen. Tällainen monimutkainen kierre tai tanssi politiikan ja talouden välillä voi johtaa hyviin tai huonoihin lopputuloksiin. Joka tapauksessa se tekee tekoälyn vaikutuksista vaikeasti ennustettavia.

Tutkimusten tulokset voivat tuntua vaatimattomilta ja rajoittuneilta säihkyvien tulevaisuusvisioiden rinnalla. Rajaamalla tarkastelun kohdetta ja aikajännettä niiden tekijät pystyvät kuitenkin tarkkaan tieteelliseen analyysiin.

Toisin kuin suuret maailmanselitykset, tutkimus tarjoaa luotettavaa tietoa tekoälyn vaikutuksista juuri nyt. Tätä tietoa tarvitaan kipeästi, kun isoja tekoälyn sääntelyä ja taloudellista hyödyntämistä koskevia päätöksiä tehdään.

Suurille visioille on oma paikkansa. Tekoälykeskustelu kaipaisi kuitenkin pöhinän lisäksi enemmän tutkimusta.

Kuuntele Tekoäly: renessanssi -podcastsarjamme viides jakso alta tai tutustu muihin sarjan sisältöihin.