Mindfulness ja ulkovessa

Kokemuksesta tiedän, kuinka vaikeaa itsensä kanssa läsnäoleminen on. Erityisen vaikeaa se on erämaassa keskellä ei mitään. Seuraavassa tiivistettynä mökki-ihmisen heinäkuu. Toisin sanoen: Mitä ihminen voi oppia ulkovessasta?

Viikko 1

1. päivä. Ihanan rauhallista täällä. Onpa muuten hiljaista. Eikö oo ihanaa, kun on näin seesteistä? Lämmitetäänkö sauna? Kuuletko, kuikka!

2. päivä. Onpa täällä tylsää. Lähdetäänkö Mikkeliin? Pitäiskö tänä vuonna maalata mökki?

3. päivä. Vessaan on tosi pitkä matka. Muutenkin tuntuu vähän yököttävältä, ettei voi vetää tuloksia alas kuten kotona. Tiskaaminen on hirveää, ensin pitää kantaa vesi sisään, sitten keittää se, sitten tiskata ja sen jälkeen heittää vedet pois ja putsata vielä saavit. Tiskit siirtää kuivuneina kaappiin ja sitten voikin jo aloittaa seuraavan satsin. Jos haluaa peseytyä, pitää ensin kantaa puita, saada ne syttymään, täyttää kiuas aina välillä ja noin tunnin kuluttua on saunassa lämmintä vettä.

4. päivä. Perhana, unohdettiin ostaa kaupasta maito. Ensin pitää siis uudelleen ajaa veneellä mantereelle ja sen jälkeen ajaa 15 kilometriä lähimpään kauppaan ja takaisin raahaten veneeseen kauppakasseja. Juomavesikin pitää ostaa painavassa tönkässä. Kaasu pitää raahata saareen, että saa lämpöä ja kahvin keitettyä. Mä en muistanut, kuinka työlästä tämä mökkielämä on…

5. päivä. Helvetin hyttyset. Voisko jo mennä takaisin kaupunkiin? Mä haluan suihkuun. Maailmaan, jossa vesi tulee hanasta, ruoka Woltista ja puhtaat vaatteet pesukoneesta.

6. päivä. Kaikki tavallinen tekeminen vie kamalasti aikaa. Eihän tässä ehdi edes lomailla, kun koko päivä menee typeriin puuhiin. Milloin alkaa se aika, ettei ole mitään tekemistä? Miksi mun pitää aina lämmittää sauna?

7. päivä. Uskaltaiskohan laittaa puhelimen välillä kiinni? Tuleen tuijottaminen ei muuten ole hassumpaa puuhaa.

Kelly McGonigal kirjoittaa kirjassaan The Upside of Stress kiinnostavasti siitä, kuinka me koemme arjessa suurta stressiä tavallisten askareiden tekemisestä. Kaupassa käynti – aika pois elämästä, työmatka – aika pois elämästä, tiskikoneen tyhjentäminen – aika pois elämästä, siivoaminen – aika pois elämästä, aamutoimet – aika pois elämästä.

Mökkielämä tuntuu olevan kokonaan aikaa pois elämästä. Kaiken arkisen tekeminen on työläämpää ja koko loma tuntuu menevän tiskaamisen kanssa ulkovessan tyhjentämisen riemuista nyt puhumattakaan. Kunnes ehkä toisella viikolla tajuaa sen jujun.

Viikko 2

Rauhalliset aamut, ei tekemistä. Tiskaaminen on meditointia. Se, että asioiden tekemiseen menee aikaa ja niiden eteen pitää nähdä vaivaa itse asiassa ON se loma, elämä.

Veden hakeminen järvestä, saunan lämmittäminen. Hidasta elämää. Arjessa pyrkii tekemään kaikki askareet mahdollisimman nopeasti, jotta on aikaa elää, ottaa rennosti, viettää vapaailtaa. Lomalla, kun aikaa on enemmän, tajuaa, että itse asiassa askareet ovat elämä ja ne voi tehdä joko ajatellen ja läsnäolevasti tai hutaisten, ollen samalla koko ajan seuraavassa hetkessä. Siinä, jossa hommat on hoidettu. Ja silloin ei ole koskaan läsnä.

Onnellisuustutkimukset todistavat samaa: ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun on läsnä, tekee yhtä asiaa kerrallaan, ei pirstaloi olemistaan eri puolille, yhtä aikaa palaveriin ja Twitteriin, parisuhteeseen ja Facebookiin.

Viikko 3

Mökin maalaus alkaa olla hyvällä mallilla. Kirjoja on luettu. Kiviaita on aluillaan ja kukkapenkit voivat hyvin. Uutta terassia suunnitellaan ensi vuodeksi. Parin viikon tyhjäkäynnin jälkeen aivoissa tuntuu olevan myös kaistaa ajatella uusia asioita. Ideoita syntyy.

Ihmiselle on luontaista tehdä asioita. Meillä on tarve tehdä asioista vähän parempia, me luomme uutta ja aivotyöläinen nauttii siitä, että saa tehdä jotain käsillään. Sellaista, jonka tulos on konkreettista ja josta voi kokea ylpeyttä. Kato äiti, mä maalasin!

Viikko 4

Tähän mennessä opittua:

1. Opi nauttimaan tavallisten asioiden tekemisestä. Se ON elämä.
2. Laita kännykkä välillä kiinni. Ei tässä mitään trendikkäitä somepaastoja tarvita, säännölliset ruokailuajat riittävät.
3. Opi olemaan tekemättä mitään. Kun kännykkä on kiinni ja tekee vain yhtä asiaa kerrallaan, omasta levottomuudesta (ja sen syistä?) saa kiinni.
4. Tee jotain näkyvää käsilläsi. Ihminen on leikkivä ja tekevä olento, jota ei ole tarkoitettu makaamaan.
5. Lue niin monta kirjaa kuin ehdit.

Ja tänä vuonna, koita pitää näistä opeista kiinni myös loman jälkeen.

Tärkein oppi onkin se, että rytminvaihtelu on ihmiselle välttämätöntä. Välillä hidasta ja mindfullnessia ja välillä nopeampaa ja kiihkeää. Nautinto tulee molemmista. Ajattelu vaatii välillä taukoa ja toisaalta nopeita syötteitä. Ideaalitilanteessa molempia rytmejä on arjessa. Hyvä työ ei ole joko-tai vaan sekä-että. Ulkovessa opettaa, kuten on tapana sanoa.

Reipasta ja läsnäolevaa lomaa!