Miksi lähtisimme mukaan pikkujuttuun?

Pihlajalinnan markkinointijohtaja Pauli Waroma harmittelee sponsorointipyyntöjen heikkoa tasoa. ”Yksikään uusi sponsorointia pyytänyt taho ei ole tuntunut tutustuneen meidän arvomaailmaan ja miettineen, miten meidän yhteistyömme olisi mahdollisimman hedelmällistä.”

Pauli Waroma, olet kertonut, että saat päivittäin vähintään 15 puhelua vieraista numeroista, joihin et ehdi vastata. Ketä soittajat yleensä ovat?
– Finderista tsekkaamalla ja satunnaisesti vastaamalla sanoisin, että 80 prosenttia soittajista on myyjiä tai sponsoroinnin hakijoita. Soittajat toivovat meiltä yleensä apua tai rahoitusta.

Olet nopeasti kasvaneen, sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja tuottavan pörssiyrityksen markkinointijohtaja. Pihlajalinnan liikevaihto oli viime vuonna 424 miljoonaa. Olet epäilemättä sponsorointia etsivän unelmakohde.
– Pihlajalinna on brändillisesti muuttunut lyhyessä ajassa neljästä kuntayhtiöstä ja kokoelmasta yksityisiä lääkärikeskuksia todella isoksi terveysalan toimijaksi. Koska yritys on niin suuri, ajatellaan, että meitä voi lähestyä kuka tahansa ja pyytää sponsoriksi. Valitettavan usein meiltä halutaan vain rahaa, emmekä välttämättä jaa pyytävän tahon kanssa arvoja tai muutakaan yhteistä.

Valitettavan usein meiltä halutaan vain rahaa, emmekä välttämättä jaa pyytävän tahon kanssa arvoja tai muutakaan yhteistä.

Huomaatko sen jo puhelun aikana?
– Kyllä. Moni sponsoria etsivä pitää selvästi ihan saman hissipuheen kaikille, joille soittaa. Heistä kuulee, etteivät he ole tutkineet etukäteen, mihin yrityksenä pyrimme tai sitä, että jaammeko heidän kanssaan samantyyppiset arvot.

Yksikään uusi sponsorointia pyytänyt taho ei ole tuntunut tutustuneen meidän arvomaailmaan ja miettineen, miten meidän yhteistyömme olisi mahdollisimman hedelmällistä.

Mitä teiltä yleensä pyydetään?
– Pyyntöjä on kahdenlaisia. Ensimmäisessä versiossa pyytäjällä on valmiiksi rakennettu sponsorointipaketti, joka maksaa tietyn summan, ja meillä on mahdollisuus osallistua siihen.

Toisessa versiossa sanotaan, että “mä kyllä tiedän, että sponsorointi sellaisenaan on vanhentunutta ja me haetaan yhteistyökumppania”, mutta kun saan tarjouksen, siinä on taas valmis sponsorointipaketti, hinta ja tilinumero.

Eli mennään helpoimman kautta?
– Olen aika varma, että moni soittajista on katsonut netistä firmamme liikevaihdon ja henkilömäärän ja todennut: “Ahaa, iso firma, tämä on niille varmaan pikkujuttu, kyllä ne tähän lähtee”.

Mutta miksi lähtisin pikkujuttuun? Jos kyseessä on pikkujuttu, onko sillä merkitystä meille? Mieluummin käytän aikaa siihen, millä on merkitystä. Vaikka kyse olisi satasista, en silti halua heitellä satasia ympäriinsä.

Mutta miksi lähtisin pikkujuttuun? Jos kyseessä on pikkujuttu, onko sillä merkitystä meille?

Mitä sanot soittajille?
– Olen jyrkempi niille, jotka soittavat isosta organisaatiosta ja joiden olettaisi tietävän, mistä sponsoroinnissa on kyse vuonna 2018. Pienemmän järjestön ihmistä yritän auttaa.

No, mistä sponsoroinnissa sitten on kyse vuonna 2018?
– Sponsoroija ja sponsoroitava tukevat toinen toisiaan ja jakavat yhteisen arvomaailman. Tavoitteet ovat samansuuntaisia.

Entä millainen olisi ihannesoitto?
– Odotan, että joku soittaisi, että: “Vitsi mä olen tajunnut, että tehän aidosti haluatte pitää ihmiset terveenä ja toimitte voimakkaalla arvopohjalla ja kotimaisesti. Tämä meidän juttu sopii teille kuin nakutettu. Voitaisiin sitoa sponsorointirahojen määräkin yhteisiin tavoitteisiin ja niistä kommunikoimisen onnistumiseen. Kiinnostaisiko?” Odotan, että aito innostus ja herääminen kuuluisivat läpi.

Ketä sponsoroitte nyt?
– Nostan tähän yhden kohteen, jonka kanssa meillä on vielä neuvottelut kesken. Haluan mainita sen siksi, että se on tässä kentässä oikeasti erottuva toimija.

Oulussa on eräs liikuntaseura, joka “liikuttaa” ihmisiä lähiöissä futiksen avulla. Siellä tapahtuu kohtaamisia ja syntyy yhteenkuuluvuuden tunnetta. Niinhän se on, että kun heität fudiksen kentälle, kaikki yhdistyy.

Urheiluseura haluaa tietysti päästä Veikkausliigaan, mutta vielä enemmän se haluaa saada muutosta ihmisten arkeen. Se on ylevämpi tavoite. Jos sen seurauksena tulee menestystä, mikäs sen parempaa.

En muuten edes muista, kumpi soitti ensin, he vai me.

Hupparisi rinnassa lukee energinen, eettinen ja ennakkoluuloton.
– Sattumalta kaikki arvomme alkavat e:llä. Energisyydestä ei ollut täällä kukaan eri mieltä (itse tykkään sanasta reipas). Eettisyys on kaiken perusta. Ennakkoluulottomuus tarkoittaa sitä, että asiat voi tehdä eri tavalla.

Kun päätimme arvomme, emme kysyneet asiakkailta emmekä koko henkilökunnalta. Laitoimme vain sanoiksi asiat, jotka leijuvat ilmassa. En ole kuullut kenenkään sanovan, etteivät nämä sanat olisi täällä totta.

Mitä mieltä: kannattaako Pihlajalinnan logo iskeä futisjunnujen sortseihin vai ei?
– Mietin, että meidän logon voisi ennemmin korvata monissa sortseissa jonkin kolmannen yhteistyökumppanimme logolla. Antaisimme näkyvyyden sille. Jos sortseissa lukisi vaikka Hope, ja se saisi lisää tunnettuutta.

Pirun hyvä ajatus.
– Ja mitä jos hyväntekeväisyyteen rahaa laittavat yksityiset ihmiset voisivatkin antaa aikaansa. Tonnin sijasta lahjoittaja antaisi työpanostaan kolme viikkoa.

Ja mitä jos hyväntekeväisyyteen rahaa laittavat yksityiset ihmiset voisivatkin antaa aikaansa.

Kerro vielä, mikä on mielestäsi yritysten yhteiskunnallinen rooli tulevaisuuden Suomessa?
– Yritykset raivaavat yhteiskuntaa. Olin Haitissa sen jälkeen kun hurrikaani lähes tuhosi saaren. Mietin siellä slummissa liejun keskellä, että mitäs jos Lassila & Tikanoja tulisi Suomesta ja tekisi valtion kanssa yhteistyötä ja siivoaisi pahimman geton. Lassila & Tikanoja ei välttämättä saisi suoraan asiakkuutta, mutta valtavan mediahuomion ainakin.

Yritysten pitäisi tehdä sellaisia asioita, joista on yhteiskunnallista hyötyä.