Menikö some tunteisiin?

Raivostuivatko suomalaiset vai raivostuttiko sosiaalinen media suomalaiset? Sosiaalisen median voimakkaita algoritmeja syytetään negatiivisten tunteiden levittämisestä ja polarisaation kiihdyttämisestä, mutta perimmäinen syypää on koko somen rakenne ja meidän oma psykologiamme.

Sosiaalinen media vaikuttaa käytökseemme, erityisesti tunteisiimme. Tutkimusten mukaan sosiaalisessa mediassa nopeimmin leviävät ja eniten huomiota saavat sisällöt herättävät ristiriitaisia sekä ikäviä tunteita, jopa pelkoa. Tehokkain kaikista on moraalinen närkästyminen.

Esimerkiksi Twitterissä viestit, joissa on arvolatautuneita tai tunteellisia sanoja, kuten hävytön, järkyttävä ja vastuuton leviävät tehokkaimmin. Tämän ovat huomanneet myös poliitikot, jotka käyttävät korostuneen moralistista ja tunteisiin vetoavaa kieltä saadakseen viestinsä leviämään.

Jos tämä ei vielä ollut niin viimeistään nyt tämä alkaa olla aivan järkyttävää. Onko tosiaan niin, että 10-15 miljardia yhteistä omaisuuttamme voidaan polttaa ilman, että kukaan kantaa siitä poliittista vastuuta – tai mitään vastuuta?
– Daniel Sazonov (@dansazo), syyskuu 14, 2022

Uutisvirta muutti somen koukuttavaksi ja tunteita tartuttavaksi

Sosiaalisen median yhtiöt kilpailevat huomiostamme yrittäen saada meidät pysymään kanavissaan pidempiä aikoja. Mitä enemmän käyttäjiä, sitä enemmän mainostuloja.

Nykymuotoisen somen merkittävin ja manipuloivin etappi saavutettiin 15 vuotta sitten, kun vuonna 2006 esiteltiin Facebookin News Feed (nyk. Feed). Feediä ennen käyttäjän oma profiili oli etusivu. Kavereiden kuulumisia nähdäkseen piti erikseen vierailla heidän sivuillaan. News Feed kokosi kavereiden tekemiset yhteen uutisvirtaan, josta tuli uusi Facebookin aloitussivu. Sen oli tarkoitus olla kuin Facebookin ikuiset bileet ja tarjota käyttäjälle jatkuvasti uutta kiinnostavaa katsottavaa.

Facebookin yllätykseksi News Feed aiheutti käyttäjissä aluksi närkästystä, sillä uutiset toisten tekemisistä ärsyttivät ja nostivat huolta tietoturvasta. Lopulta somessa yltynyt kiukku kärjistyi mielenosoituksiin Facebookin pääkonttorin ulkopuolella.

Facebook ei kuitenkaan lakkauttanut uutta ominaisuutta, vaan kysyi mikä siinä aiheutti niin voimakkaita tunteita? Facebookissa käytetty aika ja jaettu sisältö oli nimittäin kasvanut merkittävästi. Facebook oli löytänyt moraalisen närkästymisen voiman. Nykyään kaikilla sosiaalisen median kanavilla on News Feediä vastaava jatkuvalla syötöllä uutta sisältöä tuuttaava uutisvirta.

Onko tosiaan niin, että emme pysty hoitamaan kaikkein sairaimpia lapsiamme?
– Eeva Lehtimäki (@eevalehtimaki), lokakuu 21, 2022

Somekanavat suosivat närkästystä aiheuttavaa sisältöä

Moraalinen närkästyminen kohdistuu ihmisiin, jotka rikkovat mielestämme yhteisön pelisääntöjä. Kiukkumme leimahtaa erityisesti, jos he ovat oman sosiaalisen kuplamme ulkopuolelta. Ihmisen tarve kuulua joukkoon tekee siis pöyristyksistä ja närkästyksistä tenhoavia. Pahoiksi parjatut algoritmit on ohjelmoitu kiihdyttämään somekiukkua tuomalla kaikista närkästyttävin sisältö uutisvirtoihimme. Sillä, onko jaettu tarina totta tai kuka sen jakoi, ei ole väliä.

Pelkkä somen läsnäolo saa meidät tarkastelemaan asioita vääristyneiden linssien läpi. Esimerkiksi netissä julkaistujen uutisten kommentointiosiot saavat lukijan hakemaan jutusta puolta, jolle asettua. Ilman keskustelu- ja kommentointimahdollisuutta juttu luetaan neutraalimmin.

Onko tosiaan niin että naisilla ei oo muuta tehtävää noissa kisoissa ku seistä asioiden kanssa/vieressä ja hymyillä?
– Tiitus Petäjäniemi (@tiituspetajanie), toukokuu 29, 2022

Somen koukuttavasta ja arvaamattomasta voimasta kertoo New York Times -lehden toimittaja Max Fisher kirjassaan The Chaos Machine. Teos on kuvaus siitä, miten some vaikuttaa käytökseemme ja miten se jakaa yhteiskuntia ääripäihin. Toimittajana Fisherillä on ollut poikkeuksellinen pääsy isoimpien someyhtiöiden konttoreihin ja whistleblowerien vuotamaan materiaalin. Hän on myös haastatellut lukuisia tutkijoita sosiaalisen median vaikutuksista aivoihimme ja käytökseemme.

Ravisuttavinta on kuitenkin kuulla Fisherin kertovan, miten sosiaalinen media on vaikuttanut yhteiskuntiin eri puolilla maailmaa. Toimittajana hän on ollut useamman kerran paikalla esimerkiksi Myanmarissa, missä YK:n asiantuntijoiden mukaan Facebook kiihdytti rohingya-vähemmistön kohtaamaa vihaa ja mahdollisti kansanmurhan.

Onko ikuisten bileiden valomerkin aika koittanut?

Pitäisikö somesta sitten luopua? Eikö some ole saanut hyvääkin aikaiseksi? Sosiaalinen media on demokratisoinut yhteiskunnallista keskustelua, poistanut median portinvartijat ja antanut äänen monille ryhmille, joilla sitä ei ollut.

On vaikea kuvitella paluuta aikaan, jolloin sosiaalinen media ei yhdistänyt vanhoja ystäviä, euroviisufaneja tai vaikkapa politiikan seuraajia. Moraalisen närkästyksen vastalääkkeeksi Fisher tarjoaa tiedostavaa somen käyttöä. Kun ymmärrämme, miten some vaikuttaa tunteisiimme, jopa maailmankatsomukseemme, on ehkä mahdollista myös hillitä sen vaikutuksia.

Suurin vastuu vahingon hillitsemisessä on ennen kaikkea sosiaalisen median alustoilla. Kiukun, vihapuheen ja disinformaation leviämisen taustalla ovat voimat, joiden voittamiseksi pelkkä moderointi ei riitä. Somealustojen kasvua kiihdyttävää koukuttavuutta pitäisi yksinkertaisesti vähentää, mutta se taas olisi pirun huonoa bisnestä. Kukaan ei halua lopettaa ikuisia bileitä.

Onko tosiaan niin, että oletetaan helsinkiläisten kiltisti vaan maksavan nämä bileet!
– Fatim Diarra (@fatimdiarra), syyskuu 1, 2022