Kuuleeko Tukholma?

Ukrainan sota ja Venäjän uhka ovat viime aikoina hallinneet Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittista keskustelua. Mutta kenen johdolla yhteisiä linjoja vedetään?

Vaikka Ruotsi ja Suomi ovat maailman mittakaavassa samankaltaisia maita, ne eivät ole aivan sisaruksia keskenään. Esimerkiksi koronapandemian hoidossa Ruotsin ja Suomen lähestymistavat ovat olleet kuin yö ja päivä. Viime aikojen merkittävimmät eroavaisuudet ovat löytyneet keskeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Reaktioita kriiseihin seurataan puolin ja toisin silmä kovana, oli kyseessä sitten pandemia tai turvallisuuspoliittinen sekä humanitaarinen katastrofi Euroopan rajojen sisäpuolella.

Osa näkemyseroista on selitettävissä historialla ja geopoliittisilla realiteeteilla. Se eksistentiaalinen uhka, jota Suomessa saatetaan Venäjän liikkeistä ja Moskovan puheista kokea, puuttuu tyystin ruotsalaisesta keskustelusta. Perinteinen asetelma, jossa Suomi seuraa Ruotsin mentyä edeltä, on kuitenkin Ukrainan myötä kääntynyt päälaelleen.

Arvojohtajuutta etsimässä

Sodan puhjettua Suomi on rohkaistunut toimimaan ulkopolitiikassa korostetun itsenäisesti. Venäjän viimeaikainen politiikka on nostanut pelkojen ohella pintaan myös vanhat keskustelut ja traumat suomettumisesta: tarve todistaa Suomen itsenäisen toimijan asema on kova. Ruotsissa on lähinnä seurattu vierestä Suomen päättäjien nopeaa toimintaa ja tapaamisia kansainvälisen politiikan toimijoiden kanssa.

 Aika näyttää, onko Suomi pääsemässä irti alamaisen ja seuraajan roolista aktiiviseksi edelläkävijäksi ja arvojohtajaksi, joka on tilanteen tasalla kaikilla kansainvälisen politiikan osa-alueilla. Sanoista on kuitenkin matkaa tekoihin.

Toistaiseksi niin Suomen kuin Ruotsinkin toiminta on kalvennut pienen Viron osoittamalle tuelle ja johtajuudelle kriisissä. 

Turvallisuuspolitiikan kuuma peruna, Nato, on Venäjän hyökkäyksen alussa ollut keskeinen erottaja Suomen ja Ruotsin välillä. Kun suomalaisten Nato-kannat muuttuivat dramaattisesti positiivisemmiksi lyhyen ajan sisällä, Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannatus kasvoi varauksellisemmin. Koko ajan on kuitenkin ollut selvää, ettei Ruotsi halua hakea jäsenyyttä yksin, vaikka Suomessa tähänkin ollaan oltu valmiita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi ja Ruotsi ilmoittavat yhdessä halustaan liittyä Natoon toukokuussa.

Keskitie on helppo valita, kun oma nahka ei ole pelissä

Ruotsin varauksellisempi Nato-kanta on perustunut ensisijaisesti neutraaliuden perinteen ylläpitämiselle. Liittoutumiskysymys siis haastaisi periaatteellisesti Ruotsin julkisen ulkopolitiikan keskeisen filosofian ja pitkäaikaiset turvallisuuspolitiikan periaatteet.

Mahdollisuus valita neutraalius ja liittoutumattomuus on kuitenkin kiistanalainen etuoikeus. Usein keskitien kulkeminen tai niin sanottuna “tolkun ihmisenä” kahden ääripään välissä tasapainottelu saattaa tuntua houkuttelevalta ja turvalliselta vaihtoehdolta, kun oma nahka ei ole pelissä. Kannanotosta pidättäytyminen on kuitenkin myös signaali muille. 

Kun vastakkain on kaksi puolta, joista toinen toivoo säilyttävänsä itsenäisyytensä ja toinen on vastustajalleen eksistentiaalinen uhka, väliin ei jää vaihtoehtoa jossa voi asettua neutraaliksi. Joko olet ihmisoikeuksien puolella, tai et ole. Joko olet Ukrainan puolella, tai et ole.

Puolen valitsematta jättäminen on valinta, joka luo nykymaailmassa luottamusriskin toimijaa kuin toimijaa kohtaan.

Yritykset, organisaatiot ja niin ikään valtiot ovat saaneet noottia siitä, etteivät ole valinneet puoltaan Ukrainan sodan keskellä – tai ovat valinneet väärin. Edelläkävijät ja nopeat reagoijat sen sijaan ovat saaneet kiitosta suoraselkäisyydestään ja herättäneet luottamusta.. Onko neutraali valtio kansalaisilleen – uusille ja vanhoille – luotettava ja uskottava poliittinen yksikkö uhan edessä?

Vaalien lähtöasetelmat

Ruotsin valtiopäivävaalit pidetään 11. syyskuuta 2022. On selvää, että Venäjän hyökkäyksen vaikutukset ovat tapetilla vaaleja lähestyttäessä. Toistaiseksi näyttää siltä että talouden ja turvallisuuden teemat hallitsevat keskustelua, kun taas identiteettipoliittisiksi mielletyt kysymykset ovat siirtyneet taka-alalle. Viimeisimmät kannatuskyselyt näyttävät pääministeripuolueen, sosialidemokraattien, nousua muiden kustannuksella. 

Tällä hetkellä toiseksi suurimman puolueen asemassa oleva maltillinen kokoomus on jo pidemmän aikaa profiloitunut kiireellisen Nato-jäsenyyden kannattajana. Mikäli sosialidemokraattien johtama Ruotsi todella hakee sotilasliiton jäsenyyttä ennen vaaleja, menettää maltillinen kokoomus erään potentiaalisen vaaliteemansa. Turvallisuuspoliittinen lähihistoria rasittaa kriisiaikana luottoa maltilliseen kokoomukseen: kansallista puolustusta on ajettu alas nimenomaan porvarillisen hallituskoalition johdolla.

Sosialidemokraattien tilanne on mutkikas. Vaikka monen ruotsalaisen sosialidemokraatin kanta Natoon on muuttunut, liittoutumattomuus on edelleen vahvasti osa puolueen, mutta myös yleisesti Ruotsin valtion, julkista turvallisuuspoliittista doktriinia. Puolue on kyennyt nostamaan kannatustaan Magdalena Anderssonin johdolla, mutta haasteena tulee olemaan nykyisten kannatuslukemien pitäminen tasaisina. Natoon liittyminen ennen vaaleja on puolueelle iso riski, mutta näyttää siltä, että se kannattaa ottaa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että puolueen askelmerkit ovat selvillä hakemuksen jättämisestä sen hyväksymiseen ja syksyn vaaleihin asti.

Politiikan lisäksi vaalien kohdalla huolta aiheuttavat myös mahdolliset vaikutusyritykset. Moskovan uhkaukset Nato-jäsenyyden suhteen heijastuvat myös huoleen vaaleihin kohdistuvien kyberhyökkäysten riskistä. Tämä luo myös puolueille painetta tarttua näihin kysymyksiin.

Ovi auki ja arvot ulos

Vaikka Ruotsissa puheissa toistellaan liittoutumattomuuden doktriinia, se ei ole kuitenkaan Ukrainan sodan kohdalla ollut kiveen hakattu. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Ruotsi on lähettänyt sotivaan maahan aseita ja muita sotavarusteita.

Liittoutumattomuusperiaate ei ennen Venäjän hyökkäystäkään ollut yksiselitteinen. Ruotsi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, ja vuonna 2009 se allekirjoitti sopimukset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Julkisivun takana Ruotsilla on ollut Yhdysvaltojen kanssa pitkä liittolaissuhde. Vuonna 2011 Ruotsi oli mukana Naton aseellisessa väliintulossa Libyassa – matka sotilasliiton varsinaiseen jäsenyyteen ja liittoutumattomuusperiaatteen hautaamiseen ei siis ole pitkä. Sota Ukrainassa saattaa olla vain yksi, mutta se viimeinen, naula Ruotsin liittoutumattomuuden arkkuun. Neutraalius ja liittoutumattomuus ovatkin jo pitkään olleet eräänlaista silmänlumetta. Arvot on jo valittu, ja nyt ne kannattaa ottaa esiin.

Neutraali on katoava luonnonvara, ja hyvä niin. Ne, jotka piiloutuvat neutraalisuuden verhon taakse säilyäkseen sivustakatsojina, eivät pärjää maailmassa, jossa arvot ovat vahvaa valuuttaa.