Kuningas käskee – ole apina!

Hallituksen tapa viestiä meille kriisin keskellä kertoo jotain kiinnostavaa ihmiskäsityksestämme.

Satutko muistamaan lapsuuden pihaleikin ”kuningas käskee”? Tässä leikissä yksi valitaan kuninkaaksi ja tämä menee ryhmän eteen. Muut ovat kuninkaan alamaisia, jotka tottelevat kuningasta. Hitaimmin totteleva putoaa joukosta pois. Se, joka jää viimeiseksi, voittaa pelin ja pääsee kuninkaaksi kuninkaan paikalle. Kuningas esittää siis edestä käskyjä: Kuningas käskee: ole lentokone! Käskyn saatuaan kaikki yrittävät esittää mahdollisimman nopeasti lentokonetta. Oleellista ei ole se kuinka täydellinen lentokone on, se pitää tehdä nopeasti ja sen pitää olla kuninkaan mielestä riittävä. Kuningas käskee: ole lyhtypylväs! Kuningas käskee: ole apina!

Hallituksen viestintä koronakriisin aikana on tuonut mieleen tämän leikin.

Moni puhuu nyt hallituksen viestintäongelmasta. Tohdin väittää, että kyse on jostain syvemmästä, joka ilmenee viestinnän tapana. Lopultahan kaikki on viestintää. Siis se, mitä me näemme ja kuulemme.

Kyse on ihmiskuvasta, jonka perusteella meitä hallitaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa naapurimaat Suomi ja Ruotsi, nähdään käyttäytymistavassa merkittäviä eroja. Ironisesti vielä toinen näistä maista on oikeasti kuningaskunta, mutta ei leikkinyt ”kuningas käskee” -leikkiä kriisin keskellä. Toinen ei ole kuningaskunta, mutta otti leikin tosissaan.

Yhteiskunnan ihmiskäsitys

Joku saattoi ihmetellä kriisin alkuvaiheissa sitä, kuinka Ruotsi ei käske kansalaisiaan karanteeniin, pois ravintoloista, ei sulje ravintola- ja matkailutoimialaa eikä tunnu siis välittävän siitä, että ihmisiä kuolee tämän leväperäisyyden seurauksena. Varsinkin suomalaiset ilkkuivat ikuiselle Hannu Hanhelle siitä, että nyt tällä vihdoinkin meni huonosti. Mutta menikö? Mitä jos päätösten taustalla oli ihan selkeä ja looginen syy? Kyse on ihmiskäsityksestä ja siitä millaisen ihmiskäsityksen varaan yhteiskunta on rakennettu. Ruotsi operoi sellaisen ihmiskäsityksen mukaisesti, jossa ihminen ja kansalainen on vapaa toimimaan, ei lähtökohtaisesti käskettynä karanteeniin, tämän käyttäytymistä pyritään ohjaamaan suosituksin, ei määräyksin ja ihmisen vapaata liikkuvuutta tai muita perustuslaillisia oikeuksia ei rajoiteta ennen kuin se on aivan välttämätöntä. Ihmiseen ja tämän harkintakykyyn luotetaan. Ihminen on osa ratkaisua ei osa ongelmaa. Kuningas ei käske vaan kuningas pyrkii kommunikoimaan ihmisille avoimesti tietoa ja sen perusteella suosii käytävää kansalaiskeskustelua ja luottaa ihmisten omaan kyvykkyyteen toimia järkevästi. Siinä missä Suomessa maakuntaraja suljettiin niin sukkelaan, että perustuslakioppineet eivät ehtineet inahtaakaan, toimi Ruotsi toisella tavalla. Lainsäädännöllisesti varmistettiin nopeus, mutta ei helposti eikä perusoikeuksien kustannuksella.

Pääministeri puhui ihmisille kuin lapsille sanoessaan näille Uudenmaan rajan avauduttua, että nyt ei ole aika mennä mökille

Suomi toimi toisin. Ensin meitä kovasanaisesti komennettiin. Ihmisiä kategorioitiin mielivaltaisesti ikänumeron perusteella sen sijaan, että olisi tehty ymmärrettäväksi riskiryhmät. Meitä kohdeltiin kuin massaa vaikka moderni kommunikointivälineistö olisi haluttaessa taipunut vaikka kuinka kohdistettuun viestintään. Asia, joka kannattanee hallinnossa muuten päivittää tämän kriisin jälkipyykissä. Pääministeri puhui ihmisille kuin lapsille sanoessaan näille Uudenmaan rajan avauduttua, että nyt ei ole aika mennä mökille. Pääministerin huomautus jäi elämään ja vaikka moni meni silti ”rikollisena” ihan turvallisesti mökilleen olematta kosketuksissa ”natiiviväestöön”,  instagrammasi silti säästeliäästi.  Vielä toukokuussakin Twitterissä mökkeilijöiden hölmöyttä ja vastuuttomuutta kirkuvat kanssakansalaiset tekivät äitienpäivän vietosta mökkipaikkakunnalla sosiaalisesti ei-hyväksyttävää käyttäytymistä. Kun tarpeeksi käskee ja komentaa, lakkaa järki kiertämästä omassa päässä. Kuningas käskee: ole apina!

Entä kun rajoitukset puretaan?

Leikin hyvä puoli on se, että kun tulee ulkona kylmä, jengi menee kotiin ja leikki loppuu. Todellisuuden kanssa on toisin.

Koronatilanteessa pelottelutaktiikka ja ihmisten kohtelu ongelmina sen sijaan, että nämä olisi kutsuttu osaksi ratkaisua johti siihen, että kun yhteiskuntaa taas maailmalla avataan, käyttäytyminen ei ehkä normalisoidukaan toivotusti. Nobel-palkittu taloustieteen professori, Bengt Holmström kuuluu hallituksen nimittämään talousviisaiden ryhmään, joka pohtii Suomen talouden tulevaisuutta koronakriisin jälkeen. Hän toteaa haastattelussaan, että pelko koronaviruksen leviämisestä on rajoituksia merkittävämpi uhka talouden elpymiselle. Rajoitusten purkaminen tai kulutuksen elvyttäminen julkisilla varoilla on turhaa, mikäli ihmiset eivät uskalla käydä töissä, kaupoissa tai käyttää palveluita.

Maissa, joissa koronakriisin viestintä perustui käskemiseen, pelotteluun ja komentamiseen on iso riski siihen, että kun rajoituksia puretaan, me emme liikahdakaan. Niin Briteissä kuin Suomessakin liikkumisesta ja ihmisten kohtaamisesta pelotellut ihmiset ovat kieltäytyneet tulemasta töihin, laittamasta lapsiaan kouluun ja vaikka ravintolat ja kaupat olisivat auki, moni ilmoittaa, ettei aio mennä ennen kuin koronaan on saatu rokote. Siis ehkä pariin vuoteen. Kuinka moni vielä miettii parturiin, hierojalle, uimahalliin tai tavarataloon menoa. Lääkärit ovat huolissaan, sillä me olemme peruneet hammaslääkärit ja kaikki muutkin vastaanotot, jotka on voinut perua. Kohta tulee ruuhka. Tai vuoden päästä.

Perusoikeudet ovat luottamuksen tae

Ruotsin Haaparannalla asuva toimittaja Pekka Juntti kirjoitti Ylen kolumnissaan oikeusvaltiosta ja sen säännöistä, jotka perustuvat nimenomaan ihmiskäsitykseen, jossa ihmistä ja tämän oikeuksia lähtökohtaisesti kunnioitetaan. Suomen ja Ruotsin rajan ilmoitettiin olevan kiinni, mutta jälkeenpäin tuli ilmi, ettei se ollut juridisesti edes mahdollista. Se ei kuitenkaan estänyt ”kuningasta käskemästä”. Perusoikeudet ovat luottamuksen tae, kuin ”vakuutus, joka pitää meidät pinnalla ja estää suistumasta mielivaltaan” kuten Juntti kirjoittaa. ”Mikään päivänpoliittinen tarve ei voi oikeuttaa unohtamasta oikeusvaltion periaatteita, jos haluamme sellainen olla. Jos oikeusvaltion ja vapauden haluaa pitää, sitä on haluttava joka päivä – myös silloin kun pelottaa.”

Rajoitusten purkautuessa myös paljastuu outoja ja vähän vastenmielisiäkin piirteitä ”komentotaloudesta”. Se perustuukin johonkin muuhun kuin itse tautiin.

Tätä kirjoitettaessa monessa Euroopan maassa puretaan koronarajoituksia. Me emme vielä tiedä mitä tapahtuu. Voi olla, että joudumme nopeastikin uudelleen karanteeninomaiseen eristykseen, jos tauti alkaa uudelleen jyllätä. Tai sitten heräämme joukkohysterian unitilasta ja käymme keskustelua siitä, kuinka perustuslakiasiantuntijoille naurettiin tilanteessa, jossa oikeuksiamme loukattiin ennen näkemättömällä tavalla. Mutta tässä vaiheessa pandemiatilannetta keskustelu on vähintäänkin erikoista.

Suomessa on keskusteltu ravintoloiden avaamisesta, mutta esimerkiksi valtiovarainministeri on väläytellyt sitä, että rajoituksia voitaisiin edelleen joltain osin ylläpitää. Esimerkiksi siten, että ilta-aukioloaikoja rajoitetaan. Yleinen käsitys tämän syystä liittyy alkoholin käyttöön. Toisin sanoen Alkosta voi käydä ostamassa viinapullon jos toisenkin, mennä kaverin luokse pitämään bileet ja vetää lärvit, mutta ravintolassa ei kello 21 tai 22 jälkeen voi istua koska vaara siihen, että ihmiset juovat liian monta lasillista ja unohtavat turvavälit, on niin suuri? Onko tehohoidon kantokyky todellakin kiinni siitä, että kaljahanat laitetaan kiinni kello 21? Briteissä taas terveysministeri toteaa kansalaisilleen, että kaikki ylelliset ulkomaanmatkat saa unohtaa koko vuoden 2020 osalta. Ylelliset? Tarttuuko tauti juuri kalliilla luksusmatkalla?

Tätä kirjoitettaessa Suomen pääministeri ei ole vielä antanut virallista lupaa mennä mökeille. Sillä sitähän meitä nyt on opetettu odottamaan. Lupaa.

Luottaminen säilyttää muutosvoiman

On ollut myös kiinnostavaa seurata keskustelua hallituksen viestintälinjasta ja tavasta käydä vuoropuhelua kansalaisten kanssa. Alussa lähes kaikki kilvan kehuivat sitä, kuinka jämäkästi hallitus ja pääministeri hoitivat kriisiä. Nyt juoksemme toiseen suuntaan ja kilvan haukumme sitä, kuinka huonosti viestintää on hoidettu. Onko tämä siis viestintäongelma?

Melkein kaikki ”viestintäongelmat” juontuvat syvemmältä. Siitä tavasta kuinka ihminen, viestinnän kohde nähdään. Nopeasti muuttuvassa epävarmassa maailmassa ainoa tapa säilyttää muutosvoimaa, on luottaa ihmisiin lähtökohtaisesti, silloinkin kun se aiheuttaa epävarmuutta, tehottomuuttakin. Ai mitä muutosvoimaa? No sitä, jolla pystytään reagoimaan fiksusti yhdessä kriisitilanteisiin ja taas palaamaan normaaliin. Sitä, jossa osataan ratkaista asioita yhdessä sen sijaan, että lukkiudutaan kaavamaisiin käytäntöihin ja odotetaan milloin joku antaa taas luvan johonkin muuhun. Sellaiseen, jonka voimalla yhteiskunta pyörii, ihmiset ovat toimeliaita ja oma-aloitteisia.

Nopeasti muuttuvassa epävarmassa maailmassa ainoa tapa säilyttää muutosvoimaa, on luottaa ihmisiin lähtökohtaisesti, silloinkin kun se aiheuttaa epävarmuutta, tehottomuuttakin. Ai mitä muutosvoimaa?

Eli toisin sanoen, kohdellaan ihmisiä aikuisina. Viestitään mieluummin syitä ja päätöksenteon perusteita kuin käskyjä ja kieltoja. Avataan mieluummin päätöksentekoa edeltävää keskustelua avoimeksi kuin pantataan tietoa ajatellen ihmisten olevan niin yksinkertaisia, että nämä toimivat holtittomasti jos törmäävät erilaisiin spekulaatioihin. Tällaisena avoimen informaatiokulun aikana me törmäämme joka tapauksessa kaikenlaiseen. Jopa siihen, että valkaisuaineen juominen tappaisi viruksen. Silti meistä tuskin kovin moni otti iltadrinkiksi klorinia.

Sosiaalipsykologi Heidi Grant Halvorson kirjoittaa kirjassaan No one understands you and what to do about it kuinka suuren osan ajasta me olemme itse kukin ”kognitiivisia saitureita”, jotka etsivät helpot oikopolut. Ihmiset eivät välttämättä tukeudu stereotyyppiseen ajatteluun siksi, että ovat kiihkoilijoita vaan siksi, että kategoriointi on helpompaa ja tehokasta. Ja usein alitajuntaista. Pääsääntöisesti hän toteaa, että ihmiset uskovat aina olevansa itse kyvykkäämpiä ja fiksumpia kuin sinä. Hallitus on perustanut sen viestinnän linjan ajatukseen siitä, että me olemme vähän yksinkertaisia, kykenemättömiä ratkaisemaan yhdessä tätä ennen näkemätöntä haastetta. Vaikka juuri tällaista haastavaa tilannetta ratkaisemaan se tarvitsisi meidät kaikki.

Toimittaja Pekka Juntti kirjoittaa Ylen kolumnissaan toukokuussa 2020: ”Perheet ovat kärvistelleet halkaistuna ja yritykset tehneet hidasta kuolemaa ilman asiakkaita, koska kaikki uskoivat, mitä sanottiin. Suomalaiset ovat sellaisia, nöyriä ja rauhallisia hallintoalamaisia. Kun esivalta töppää, täällä eivät pala kaduilla autot vaan makkaranuotiot korven kätköissä. Se on hieno ominaisuus, jonka soisi säilyvän. Se vaatii kuitenkin sen, että luottamus säilyy.”

Ihmiskäsitys on luottamuksen peruspilareita. Ainoastaan sen päälle voi rakentaa jotain muuta. Siitä siis kannattaa pitää kiinni. Myös silloin kun maailma on päälaellaan.