Kun vaihtoehtoa ei ollut, jääräkin oppi ja muuttui

Yritysten digiloikasta ja sen tarpeesta on puhuttu paljon. Saattaa kuitenkin olla, että korona vauhditti maailmaa niin, että ihmiset loikkasivat yrityksiä nopeammin. Muutos ei tapahdu tuputtamalla vaan tekemällä. 

Olet ehkä nyt ensimmäistä kertaa tilannut ruokaa säännöllisesti verkkokaupasta, oppinut rutiininomaisesti käyttämään etäkokouspalveluja ja puhunut webinaarissa, koska seminaari, johon sinut oli kutsuttu puhumaan, siirtyikin verkkoon.

Olet tilannut Woltista romanttisen hääpäiväillallisen, koska ravintolaan ei voinut mennä. Samalla olet huomannut, että Woltista saa myös henkareita, käsidesiä, koiranruokaa ja vappupallot. Saattaa olla, että optikkoaikasi sattui tähän poikkeustilaan ja ryhdyit pohtimaan, että jos kerran vappupallotkin saa, niin saisikohan silmälasitkin tilattua netistä. Ja saahan ne. Lääkereseptin uusiminen, joogatunti, asuntonäyttö? Kaikki onnistuu verkossa.

Thomas Siebel kirjoittaa kirjassaan Why Digital Transformations Fail, että isoin ongelma yritysten digitaalisessa muutoksessa on se, että ylin johto ei ymmärrä muutoksen tarvetta tai sen kiireellisyyttä. Mutta viimeistään nyt toimarikin on havahtunut tähän ”sense of urgencyyn”. Toivottavasti se ei ole liian myöhäistä. Muutos tulee usein ulkoapäin disruptoiden, jos sitä ei puske sisältä päin ajoissa.

Osa meistä on aidosti tehnyt digiloikan

Pääomasijoittaja Mary Meekerin sijoitusyhtiö Bond Capital on huippuasiantuntija digitaalisessa bisneksessä ja sen tulevaisuuden arvioinnissa. Sen dataan perustuen poikkeustilan aikana USA:ssa zoom-kokouksiin osallistuvien ihmisten määrä on lisääntynyt 10 miljoonasta 200 miljoonaan. Ruuan ostaminen netistä on kasvanut 450 prosenttia, ja lääkäreiden etävastaanotot ovat melkein viisinkertaistuneet. Suomessa näemme otsikoita: ”Korona räjäytti ruoan verkkokaupan” ja Kauppalehden maaliskuussa ilmestyneessä artikkelissa S-ryhmän digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen toteaa:

”Kyllä tämä näkyy selkeänä kasvuna. Normaalisti, kun asiakas tekee verkkokauppaan tilauksen, hän saa palvelun jo samalle päivälle, mutta tällä hetkellä tilausaikaikkunat on myyty tämän viikon osalta täyteen.”

Tämä on totta. Aikaisemmin verkkokaupan toimitusaikojen sumplimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Nyt pitää varata itselleen slotti monta viikkoa etukäteen valmiiksi, jos aikoo välttää fyysisen ruokakaupassa käynnin. 

Toppuuttelija voi olla sitä mieltä, että kyseessä on poikkeustila ja palaamme normaaliaikana normaaliin. Toppuuttelija on sekä oikeassa että väärässä. On todennäköistä, että poikkeustilan purkautuessa me ryntäämme verkosta kauppoihin jo ihan siitä silkasta ilosta, että pääsemme ihmisten ilmoille.

Koronapoikkeustilassa on kuitenkin se erikoisuus, että tämä on kestänyt riittävän kauan, jotta on ehtinyt syntyä ihan oikeita tapoja. Osa meistä on ihan aidosti nyt tehnyt digiloikan. Uudet digitaaliset tavat säilyvät myös normaaliaikana, jos koemme, että uusi tapa säästää aikaa, vaivaa tai rahaa, tuottaa enemmän hyvää mieltä tai saa meidät näyttämään joko omissa tai muiden silmissä paremmilta.

Kun asioita toistaa tarpeeksi monta kertaa säännöllisesti riittävän kauan, niistä tulee tapoja. 

Rakenna tavoitteisiin tähtäävät tavat

Kun me opimme tapoja, me teemme muutoksen. 

Viime kädessä muutos yksilötasolla on oppimista: poisoppimista, uuden oppimista ja uusia tapoja. Tehokas oppiminen on konkreettista. Se on tiedon hankkimisen prosessi kokemuksen kautta, joka puolestaan johtaa muutokseen käyttäytymisessä. Oppiminen on myös epämukavuusalueelle astumista. Siksi me usein ajattelemme, että aiomme oppia ja muuttua jokin toinen päivä, kun on enemmän aikaa keskittyä. Nyt sitä vaihtoehtoa ei ole ollut. Olemme oppineet tehokkaasti ja nopeasti.

Ne yritykset, jotka ovat päässeet omassa digiloikassaan vauhtiin, keräävät nyt tämän koronan aiheuttaman ”pakko-oppimisen” hedelmät. Ne yritykset, jotka ovat ajatelleet digitaalisen transformaation olevan muutos, joka tehdään kun on enemmän aikaa keskittyä, ovat hätää kärsimässä.

Kasvatustieteilijä David Kolb on kokemusperäisen oppimisen asiantuntija. Hän toteaa, että ihmisen pitää oppimisessa käydä läpi neljä eri vaihetta: hän oikeasti tekee jotain, reflektoi kokemaansa, tekee johtopäätöksiä ja luo suunnitelman siitä, miten aikoo toimia jatkossa eri tavalla oppimansa pohjalta.

Kolbin mukaan yksilö voi todella oppia uutta vain käymällä läpi kaikki nämä neljä vaihetta. Koronakriisi on vienyt meidät nopeutetusti kolmen ensimmäisen vaiheen läpi. Akuutin koronavaiheen ja karanteenin jälkeen olemme vaiheessa neljä ja seuraamme, kuinka paljon oppimastamme jää käyttöön. Osa jää varmasti.

Yrittäjä James Clear puhuu tavoista menestyskirjassaan Atomic Habits. Hän toteaa, että meillä kaikilla on tavoitteita, mutta tavoitteiden toteutuminen eli varsinainen muutos tapahtuu vasta kun meillä on tavoitteisiin tähtäävät tavat.

Jos haluat kirjoittaa kirjan, tavoite kirjan kirjoittamisesta ei auta, jos sen päälle ei rakenna tapoja kirjoittaa säännöllisesti. If you’re having trouble changing your habits, the problem isn’t you. The problem is your system, hän kirjoittaa. 

Luulenpa, että me olemme juuri nyt rakentaneet itsellemme uudenlaisen systeemin. Isolla osalla se kestää vielä poikkeustilan jälkeenkin. He ovat tehneet muutoksen.