Kuka hallitusneuvotteluissa vuotaa ja miksi?

Vaikuttajaviestinnän asiantuntija Silja Silvasti kertoo neljä syytä, miksi politiikassa vuodetaan asioita medialle kesken neuvotteluiden. Joskus vuoto pilaa luottamuksen, joskus se on kansalaisten etu.

Muutama viikko sitten käynnistyneet hallitusohjelmaneuvottelut ovat kuin politiikan toimittajien olympialaiset: omaa kuntohuippua, suhteita ja puhelinluetteloa hiotaan antaumuksella kuntoon, jotta tilanteen tullen toimittaja on valmis ulosmittaamaan päivän kuumimman poliittisen juorun.

Käynnissä olevat neuvottelut ovat politiikan seuraajalle samaan aikaan tylsintä ja kiinnostavinta aikaa. Yhtäältä vanha totuus ”mitään ei ole sovittu kunnes kaikki on sovittu” elää vahvasti poliittisessa neuvottelukulttuurissa, toisaalta juuri siksi pienikin tiedonjyvänen neuvotteluista voi saada koko valtakunnan median kuohumaan päiviksi.

Miksi neuvotteluista vuodetaan? Tätä miettii päivälehtien lukijoiden lisäksi myös neuvottelupöytien ja puolueidensa puheenjohtajat. Omasta ja kavereiden kokemuksesta olen hahmotellut vuotamiselle muutaman syyn;

Syy 1: Sosiaalisen odotuksen asettaminen

Strateginen vuotaja voi tihkuttaa tietoa julkisuuteen luodakseen sosiaalista odotusta tulevasta päätöksestä. Ikävä päätös ei tunnu niin riipaisevalta eikä kaverin voitto maistu niin makealta, jos tieto asiasta on liikkunut julkisuudessa jo päiviä ennen varsinaisen päätöksen tiedottamista. 

Sosiaalisen odotuksen luominen on järkevää silloin, kun edessä on vaikeita päätöksiä. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää parin vuoden takaista taktiikkaa, jossa suunnitellut koronarajoitukset vuodettiin usein medialle ennen kuin hallituspuolueet olivat ehtineet niitä edes käsitellä.

Tämän tyyppisissä vuototilanteissa tekijän löytämiseksi ei suurtakaan salapoliisityötä tarvita. Poliittisen kupletin juoneen kuuluu yleensä se, että tiedetyt tekijät ovat vuodoista yhtä hämmentyneitä kuin muutkin asianosaiset.

Politiikka on lopulta hallituksen sisäisissä väännöissä luottamusbisnestä.

On nimittäin niin, että välttäväkin neuvottelija yleensä tunnistaa vuotajan uutisjutussa esitettyjen näkökulmien ja tilanteen kehyskertomuksen perusteella. Kokenut neuvottelija taas tunnistaa myös sen, että politiikan uutisoinnin päiväperhosen vuoksi neuvottelutilanteen kriisiyttäminen harvemmin tuottaa omaa henkistä helpotusta suurempaa hyötyä. 

Politiikka on lopulta hallituksen sisäisissä väännöissä luottamusbisnestä. Vuodot, taustapelit ja neuvottelukumppanin kampittaminen voivat tuoda hetkellisen hyödyn, mutta luottamuksen vähittäinen rapautuminen tuottavat pitkässä juoksussa suuremman haitan.

Syy 2: Neuvottelukumppanin asetelman heikentäminen

Jos neuvotteluissa haluaa saada aikaan kunnollisen hässäkän sekä eskaloituvan vuotamisen ja neuvottelukumppanin likapyykin pöllyttämisen kierteen, on siihen nopea ja tehokas keino: neuvottelukumppanin tavoitteiden, kykyjen ja motiivien analysointi mediassa. Tällaisella toiminnalla saadaan rauhallisemmaltakin neuvottelukumppanilta etupyörä ilmaan valon nopeudella. 

Vuotamisen taktiikkana neuvottelukumppanin pöllyttäminen on eittämättä tehokas. Mehukkaalla juorulla kaverin tavoitteista saa neuvotteluaiheesta kiinnostuneet sidosryhmät hereille ja julkisen kommentoinnin areenalle. Sidosryhmät voivat vahvistaa vuotajan näkökulmaa ja tavoitteita.

Tässä strategiassa on muutama ongelma. Ensinnäkin julkisuuden ja vuotojen kautta muodostettu paine on omiaan tiivistämään neuvottelukumppaneiden rivejä. Monelle julkiselle paineelle alistuminen voi tuntua kasvojen menettämiseltä. Neuvottelukumppanin nurkkaan ajaminen julkisuudessa heikentää myös neuvottelutilanteen luottamusta.

Kun peli on kerran avattu, voi vuotaja valmistautua omien heikkouksien ja hölmöilyjen esittelyyn julkisuudessa.

Toiseksi tämänkaltainen kiusan- tai vahingontekoon pyrkivä vuotaminen kannustaa myös neuvottelukumppaneita vuotopuuhiin. Kun peli on kerran avattu, voi vuotaja valmistautua omien heikkouksien ja hölmöilyjen esittelyyn julkisuudessa. 

Viime päivinä säätytalolta on kuultu useita kovasanaisia analyysejä perussuomalaisten neuvottelijoiden kyvyistä ja heikosta valmistautumisesta. On pakko pohtia, että minkähänlaiseen asentoon näiden kommenttien antajat ajattelevat neuvottelukumppaninsa asettavan? Kumppanin julkinen nöyryyttäminen tuskin luo neuvotteluihin vaikeiden päätöksen tekemiseen vaadittua luottamusta ja yhteishenkeä.

Syy 3: Look over there! – Poliittinen harhaanjohtaminen

Politiikan julkiselle agendalle ei mahdu montaa asiaa samanaikaisesti ja osaava poliitikko osaa ottaa tästä ilon irti. Esimerkiksi keväällä 2020 kaikki mediahuomio oli koronapandemian leviämisessä ja hallituksen rajoitustoimissa. Jälkikäteen voidaan arvioida, että sote-uudistuksen valmistelu sai koronakriisistä tuulensuojaa mediahuomiolta. Tämä saattoi auttaa siinä, että valtava lakipaketti pääsi etenemään lausuntokierrokselle sille suunnitellussa aikataulussa – sivustaseuraajien suureksi yllätykseksi.

Joskus hässäkkä kannattaa.

Joskus hässäkkä kannattaa. Kun yleisön ja politiikan toimittajien katse on kiinnittynyt yhteen asiaan, voi saada vietyä asioita läpi toisaalla. Vuodon avulla aiheutettu hässäkkä voi parhaimmillaan olla kovan tason poliittinen manööveri, jossa myös toimittaja voi tuntea tulleensa harhaanjohdetuksi. 

Tämänkaltaiset tilanteet lakaistaan toimituksissa nopeasti maton alle. Vuotojen kriittinen käsittely on toimittajille lähes mahdotonta, sillä politiikan uutisointi elää vuodoista. Mikä olisi sellaisen toimittajan uskottavuus, joka tänään tuomitsee vuoto-operaatiot, ja huomenna itse kuuntelee kynä savuten kiinnostavaa taustapuhelua Säätytalolta?

Syy 4: Tylsyys ja tiedon liiallinen määrä

Jos johtavan poliitikon suosiota mitataan kaljatuoppimittarilla, eli suomalaisten halukkuudella juoda poliitikon kanssa kalja lähikapakassa, niin politiikan toimittajia tämä mittari koskee kannukaupalla. Kyky luoda luottamusta ja kaivella tietoa vaatii monipuolisia sosiaalisia taitoja ja valtavasti pokkaa. Politiikan toimittajat ovat aitoja suhdetoiminnan ammattilaisia ja tämä erityisesti politiikan tuoreiden toimijoiden kannattaa tunnistaa nopeasti.

Rehellisenä ihmisenä voin myöntää, että joskus on tullut juoruiltua toimittajille lähinnä siksi, että olen ollut tylsistynyt. Näin voi käydä kuppilassa, illanvietoissa, puhelimessa tai vaikka kesken neuvotteluiden valitsemallasi pikaviestialustalla. Suomalaiset politiikan toimittajat ovat työtä pelkäämätöntä sorttia ja ovat tavoitettavissa päivin ja öin, jos pienenkin tiedonmurusen saaminen on mahdollista.

Vahinkovuotoja ei kukaan itseään piinkovana poliitikkona pitävä tule toki koskaan myöntämään.

Tällainen ajan kuluttaminen voi olla politiikan toimittajalle hyvinkin arvokasta. Usein politiikan sisäpiirissä toimiva ihminen on osallinen tai sivusta seuraaja niin monessa prosessissa, että julkisen ja ei-julkisen tiedon tunnistaminen heikentyy. Eli poliitikko tai politiikan työläinen voi vahingossa tai toimittajan taidokkaan utelemisen tuloksena tulla kertoneeksi jotain, mitä ei itse edes tajua uutisarvoiseksi. Tällaisia vahinkovuotoja ei kukaan itseään piinkovana poliitikkona pitävä tule toki koskaan myöntämään.

Taustahaastattelun antaminen ja jopa vuotaminen voivat palvella demokratiaa

Nämä erilaiset vuotamisen motiivit voivat olla olemassa samanaikaisesti – ja motiiveja voi olla paljon muitakin! Neuvottelut ja mediasuhteet kun ovat lopulta ihmisten välistä, dialogista toimintaa. Suurten salaliittojen tai poliittisten operaatioiden sijaan etsisinkin vuotojen taustalta turhautumista, tylsistymistä ja ihan rehellistä sekoilua.

Suomalaisilla on oikeus tietää, minkälaisia päätöksiä on suunnitteilla.

Oikein tehtynä toimittajien taustoittaminen, odotusten luominen ja ihan rehellinen vuotaminenkin ovat osa avointa ja toimivaa demokratiaa. Suomalaisilla on oikeus tietää, minkälaisia päätöksiä on suunnitteilla, eikä niistä kertominen – vaikka taustahaastatteluna tai nimettömänä! – ole kiellettyä. 

Taustoittaminen on myös median toiminnan kannalta välttämätöntä, sillä politiikan toimittajat eivät ole superihmisiä tai kaikkien politiikan sisältökysymysten asiantuntijoita. Jotta ajankohtaisista asioista voi kirjoittaa, tulee toimittajan ensin tietää mistä on kyse.

Kyky käydä kaikkia neuvotteluosapuolia, valmistelutilannetta ja päätöksenteon prosessia kunnioittavaa taustakeskustelua median kanssa on taito, joka kehittyy vain harjoittelemalla. Vuotoaikeissa ja median kanssa kommunikoidessa kannattaa pitää omat motiivit kirkkaina, sillä pienestä virheestä voi näissä hommissa tulla iso sotku.

Kirjoittaja on entinen politiikan työläinen, jolle eräs toimittaja sanoi tähän blogiin taustatyötä tehdessä: “Sä et kyllä koskaan ollut mikään hyvä vuotaja.”