Koronavirus osoittaa työmarkkinoiden epätasa-arvoisuuden

Korona tekee näkyväksi sen, minkä jo tiesimme, mutta mitä emme ole halunneet ajatella. Työmarkkinoilla heikoilla olevat ihmiset ovat myös ensimmäiset, joihin tartuntataudit osuvat.

“Älkää panikoiko.” Slack-viesti alkaa kehotuksella, joka saa pulssin kiihtymään. Kehotusta seuraa joukko ohjeita. Kättelykielto, suositus pitää asiakastapaamisia etänä ja käyttää käsidesiä. Yksityinen terveysasema vastaa kysymyksiimme. Myös etätöihin kehotetaan jäämään entistä matalammalla kynnyksellä.

Kun koronavirus jyllää, talouslehdet visioivat sitä, kuinka etätyö pelastaa meidät kaikki. Tässä keskustelussa unohtuu se, että työmarkkinoilla ihmiset ovat todella erilaisissa asemissa. Vain viidennes työväestöstä tekee etätyötä kuukausittain tai useammin. Me valkokaulusalojen kaurakermaperseet eristäydymme koteihimme turvaan etätöiden ääreen samalla, kun yhteiskuntaa pyörittävät matalapalkkaiset ja pätkätöihin pakotetut ihmiset altistuvat taudille.

Pitäisikö oikeuden etätyöhön olla ihmisoikeus tartuntatautien maailmassa? Aloilla, joilla yleisimmin käytetään nollatuntisopimuksia, ollaan myös eniten tekemisissä satunnaisten, suurten ihmisjoukkojen kanssa. Nollatuntisopimuksia on eniten tukku- ja vähittäiskaupassa, terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä majoitus- ja ravitsemusaloilla. Kauppojen kassat, lähihoitajat, tarjoilijat. Kuinka helposti lievistä flunssaoireista kärsivä kassahenkilö jää kotiin vapaaehtoisesti, jos siitä seuraa puolen kuun palkan – tai jopa työsopimuksen – menettäminen? Samaa mietti Ylen toimittaja Heikki Valkama, jonka laskelman mukaan puolitoista miljoonaa suomalaista ei voi tehdä etätöitä vaikka haluaisi. Myös palvelualalla toimivan yksinyrittäjän voi olla vaikea sanoa ei asiakkaalle, vaikka oma olo olisikin kehno tai jos asiakas vaikuttaa köhäiseltä. Kela on ilmoittanut maksavansa palkan karanteeniin määrätyille ihmisille. Se ei kuitenkaan lohduta niitä, jotka jäisivät vastuullisena, ennakoivana varotoimenpiteenä pois töistä.

Koronaviruksesta tulevat kärsimään eniten ne, joilla ei ole mahdollisuutta joustoon työssään

Mitä sinun työpaikallesi tapahtuisi, jos kaikki käskettäisiin kahdeksi viikoksi etätöihin? Olisiko se edes mahdollista? Kaikkia yhteiskunnan toimintoja ei tietenkään voi suorittaa etätyössä, mutta meidän pitäisi olla kiinnostuneempia kaikkien työntekijöiden suojelemisesta. Koronaviruksesta tulevat kärsimään eniten ne, joilla ei ole mahdollisuutta joustoon työssään. Vastaavasti vähiten korona haittaa yrityksiä, joilla etätyökäytännöt ovat kunnossa tai ylipäätään mahdollisia. Lähes puolet niistä, joilla ei ole etätyömahdollisuutta, haluaisi tehdä niitä. Pelkkä etätyövaatimus ei kuitenkaan riitä. Työn ja kulutuksen rakenteet vaativat kovaa ravistelua, ja epidemian aiheuttamaa sysäystä on syytä seurata tarkasti. Mitä signaaleja koronaviruksen aikaansaamat muutokset lähettävät siitä, mihin suuntaan maailma ja työelämä on kehittymässä?

Ratkaisu tasa-arvoisempaan työelämään vaatii täyden työelämän remontin

Koronavirus on ennen kaikkea inhimillinen tragedia sairastuneille. Pelko viruksen leviämisestä on kuitenkin saanut aikaiseksi myös hyviä asioita. Kulutus on vähentynyt kautta linjan ja sen seurauksena eri valtioiden päästöt ovat laskeneet. Neljässä viikossa Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet saman verran, kuin esimerkiksi koko Hollanti tuottaa päästöjä vuodessa. Lentoliikenne on vähentynyt radikaalisti, kun lentoja korkean tartuntariskin kohteisiin on peruttu urakalla – viimeisimpänä lentokielto Schengen-alueelta Yhdysvaltoihin. Kiinnostavaksi kysymykseksi nousee se, jatkavatko esimerkiksi yritykset etäkokouksia bisnesmatkojen sijaan virusaallon hellittäessä, vai palaavatko ne vanhan maailman tuhlaaviin käytäntöihin.

Etätyöskentely kotoa on vasta ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisempaa työelämää. Se ei ole jumalallinen ratkaisu kaikkeen, mutta voi virusten jyllätessä nousta uskomattomaksi etuoikeudeksi. Pitkällä aikavälillä se mahdollistaisi uudenlaisen arjen: kun työnteko ei ole paikkaan sidottua, ihmiset voisivat vapaammin asua missä haluavat. Kun päivästä ei kuluisi pahimmillaan tunteja työpaikan ja kodin välillä siirtymiseen, jäisi enemmän aikaa läheisille, nukkumiselle ja vapaa-ajalle. Työ voisi demokratisoitua, jos työntekijät kantaisivat suuremman vastuun siitä, että työt tulevat tehtyä. Lisääntyvä etätöiden määrä kuitenkin nostaa myös uusia kysymyksiä esiin. Miten työ erotetaan vapaa-ajasta, jos työpaikkana toimii oma sänky tai keittiön pöytä? Mitä tapahtuu työyhteisöille ja satunnaisten kohtaamisten luomille innovaatioille? Tuleeko meistä yksinäisiä?

Miten tahansa ratkaisemmekin koronaviruksen, pitää eri alojen työntekijöiden oikeuksia miettiä yhä tarkemmin. Tasa-arvoisemmat työmarkkinat ovat kaikkien etu. Jos kaupassa käydessä voi tietää, ettei kassahenkilön tarvitse tulla töihin sairaana, on koko yhteiskunta paremmin turvassa. Ratkaisu ei ole vain etätöiden lisääminen asiantuntija-aloilla vaan täysi työelämän remontti, jossa toimeentulo on turvattu jokaiselle.

Artikkelia on muokattu jälkikäteen: lisätty sana ”me” vastamaan alkuperäistä tarkoitusta.