Kaupunkien brändeihin ilmestyy pulssi, intohimo ja ihminen

Kiinnostavinta kunnissa ja kaupungeissa ovat ihmiset ja heidän mahdollisuutensa elää haluamallaan tavalla. Ilahduttavasti tämä alkaa näkyä myös siinä, miten kaupungit itseään brändäävät.

Pitkään kaupunkeja, erityisesti pieniä ja keskisuuria aluekeskuksia, brändättiin tavalla, jossa ei ihminen ja tekeminen juuri näkynyt. On toki perusteltua miettiä, mitä kunnalla on konkreettisesti tarjota sinne muuttavalle perheelle tai yritykselle. Harmi vain, että se ei monestikaan ole mitenkään erottuvaa.

Ihan jokaisella suomalaisella kunnalla on tarjota tilaa olla ja yrittää. Silti tila tuntuu yhä olevan kuntapäättäjien mielestä osa Vaasan, Loimaan, Porvoon ja kymmenien ellei satojen kuntien vetovoimaa sijoittumismarkkinoinnissa.

Taloudessa arvokkaaksi ja kilpailuetua luovaksi nähdään asiat, joille on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Kuntien kestotarjous hehtaareista ei luo Suomessa kilpailuetua. 

Takavuosina moni kunta ehkä oivalsi tämän ja keksi nostaa kaupunkimarkkinointinsa kärjeksi varmasti uniikin asian, jonkin maailmalle vieraan perinneherkun tai ulkopuolisille mitäänsanomattoman lausahduksen (kuten Luvia Friskis myäteses! tai Nakkilan Siin Nakkila kirko vaiheill). Noissakin tapauksissa arvo jäi syntymättä. Kukaan ei etsinyt kodikseen rönttöspitäjää vaan jotain ihan muuta.

Olemme viimeisen vuoden aikana tehneet usean hyvin erilaisen, ja eri puolilla Suomea sijaitsevan kunnan markkinointia ja viestintää. Näissä kumppanuuksissa on ollut hienoa huomata, kuinka suurella sydämellä ja kovalla ammattitaidolla kuntien markkinointia ja brändejä kehitetään. Myös kuntien ylin virkamiesjohto on selvästi herännyt maailman muutokseen ja kuntien väliseen kovenevaan kilpailuun.

Korona on antanut poikkeuksellisen monelle kunnalle uusia mahdollisuuksia, ja nyt alkaa olla kiire niihin tarttumisessa.

Edelläkävijäkunnat ovat jo liikkeellä. Esimerkiksi Kouvolan uusi brändi rakentuu aktiiviselle elämänasenteelle, jolle kunta tarjoaa puitteet. Aktiiviselle luonnossa liikkujalle, urheiluihmiselle ja esimerkiksi logistiikkaan linkittyvälle yritystoiminnalle kaupunki tarjoaa alustan, josta aktiivinen kaupunkilainen voi luoda hyvinvointia ja menestystä. 

Kaupungin menestyksen kirjoittavat ihmiset omien intohimojensa ääressä.

Lopulta kaupungin menestyksen kirjoittavat ihmiset omien intohimojensa ääressä. Syntyykö kouvolalaisesta sykkeen nostamisesta tarina, joka jättää varjoonsa monille mieleen nousevan rujon betonin?

Kaikkien kuntien tulevaisuus ei ole valoisa

Kuntavaalit ovat käynnissä, ja nyt on erinomainen mahdollisuus keskustella siitä, mikä kunnissa on arvokasta ja millä erotutaan kilpailussa asukkaista, yrityksistä ja investoinneista. Pelkkä puhe virtuaalisissa vaalitilaisuuksissa ei vielä riitä. Uusien valtuustojen aloittaessa onkin hyvä hetki lähteä rakentamaan kunnista tulevaisuuskestäviä.

Ylättyisin, jos Helsinki ei palaisi kasvu-uralle, mutta miten käy muun Suomen? Taipuuko vääjäämättömältä tuntunut pienten kaupunkien tyhjeneminen? 

Syntyikö pienempiin kuntiin uutta vetovoimaa, joka ei hiivu pandemian laantuessa? Lähteekö jokin kunta rohkeasti brändäämään itseään monikulttuurisena ja houkuttelemaan asukkaikseen myös vähän kauempana syntyneitä?  

Minkälaisia ovat neljännen teollisen vallankumouksen teollisuuskaupungit? Onnistuuko jokin kunta rakentamaan brändinsä paikkariippumattomalle työlle, koulutukselle ja taloudelle? 

Mahdollisuuksia on paljon, varmoja vastauksia vähän, eikä paikoillaan pysyminen ole enää vaihtoehto.

Kriiseissä on aina mahdollisuus uusiin alkuihin. Nuo uudet alut tuskin onnistuvat nytkään perinneruuilla, hehtaareilla tai valtateiden varteen pystytetyillä mainostauluilla. Moni kunta tulee kirjoittamaan tarinansa uudelleen. Näyttäytyykö näissä tarinoissa rakennusten ja pinta-alojen vai ihmisten ja intohimojen ympärille muodostuvat kunnat?